Olin viettämässä naisten iltaa erään tutun luona. Meitä oli peräti 10 naista porisemassa ja syömässä. Yksi näistä henkilöistä, "H", saa lapsen huhtikuussa, eli hän oli viimeisillään. En itkenyt, en oikeastaan ajatellut mitään. Hän oli minulle vain puhuva pää. En tosin puhunut H:n kanssa, olin enimmäkseen hiljaa ja juttelin vain niiden kanssa, joita tunsin paremmin. Olin jo viime vuoden puolella poistanut kännykästäni H:n puhelinnumeron, hän on poissa elämästäni.
Jossain vaiheessa kuitenkin jotkut näistä isomummoista puhuivat H:n kanssa tämän raskauden sujumisesta yms. Yritin sulkea korvani, olla ajattelematta yhtään mitään. En sentään alkanut lauleskelemaan tai hyräilemään, vaikka mieleni teki, jotta saisin korviini jotain muuta kuin näiden ihmisten keskustelun.
O ehdotti ruokapöydässä, että jokainen kertoo, mitä hyvää on naiseudessa. Parilta henkilöltä tuli "kun saa olla äiti ja isoäiti". Eräs sanoi, että ei mitään hyvää ole naiseudessa. Minä sanoin "olen samaa mieltä em. kanssa". Naiseudesta ei ole mitään hyvää sanottavaa. (Joskus olen surra märehtinyt sitä, kun en syntynyt mieheksi.)
2 kommenttia:
... hmm... no hyvä, että pärjäsit, kuten toivoit? Toivon kovasti, että asioiden raskaus joskus vielä vähenee :( Hän, joka uskalsi sanoa ensimmäiseksi, ettei naiseudessa ole mitään hyvää, oli kyllä rohkea. Onneksi hän sattui paikalle yhtä aikaa kanssasi!
Miten nukkuminen on nyt onnistunut?
Hienoja kirpparilöytöjä. Etenkin pingviinimukit ovat tosi kauniit. Ei ihme, että olet niitä halunnut!
Heips! Muuten, nukkuminen on suht ok näinä päivänä. Otin tänään jopa päikkärit, kun pesukone piti ihanaa taustaääntä. Katselen sulle just kortteja...
Lähetä kommentti