Ostelen, olen siis olemassa!

Viime viikolla ollessani lomalla käytin yhden päivän kaupoissa kiertelyyn. Hain mm. 10 kiloa riisiä (siitä kuvaa en tänne laita). Riisiä myyneen etnistä kauppaa vastapäätä oli nallekauppa. Siis se on kuin taivas, sijaitsee Hämeenkadulla Helsingissä. Voih, sinne jäi vielä monta pingviiniä. Ne kaikki olisivat haluneet tulla mukaani, kauhea plöppäys kävi kaupassa, mutta nämä kaksi nyt kerkesivät mukaani: Töhnö ja isosilmä. Hm, SQ tuon Töhnön keksi. Kuva on vähän epätarkka kun kamerasta oli filmi loppumaisillaan, ei kun patteri :-)

Sinellissäkin kävin, siis Varistolla. Muutamia kortteja tuli osteltua.

Sizzix-mankeliini muutaman alestanssi, kirjasin"stripin" ja koholevyjä.

Elämäni ensimmäiset leimasimet (kirjaimia), pomolle joululahja (olen aikaisessa, ja hän inhoaa maanantaita ja hänen mukana me muutkin inhoamme maanantaita), ääriviivatarroja, pingviinitarroja ja tarrahkoja, joita voi laittaa seinälle tai pöytään. Undulaatit ajattelin laittaa seinään, jossain vaiheessa. Ja sit kun sen olen tehnyt, me varmaan muutetaan (on käynyt ennenkin niin).

Ja näitä kiiltäviä juttuja kortteihin. Varustelu pahanpäivän varalle siis jatkuu...

terv. Himoshoppailija

(Apuva, Stockmannin hullut päivät ovat tulossa!)

Unelmatonta elämää

En uskalla enää unelmoida / haaveilla lapsesta. Jos nyt oikein olen ymmärtänyt, oma lapsettomuussuru ei ole läpikäyty jos unelmoi lapsesta.
Tajusin, että en sitten enää lapsesta unelmoi. Lapsi tulee, jos on tullakseen, ja jos adoptiolasta ei tule niin sitten kodittomia lapsia ei ole enää maailmalla.
Mitään muita unelmia minulla ei olekaan, nimittäin on turha unelmoida eläkkeelle pääsystäkään enää.
Mitä jää jäljelle: käymme töissä, syödään, kotona nukutaan ja ollaan näiden hamstraamieni tavaroiden keskellä, joita olen haalinut tyhjään elämään lohdutukseksi.
Joskus sentään pelataan naapureiden kanssa tai on jotain pientä juttua joidenkin muutamien ihmisten kanssa, joskus.
Siis enimmäkseen vain rutiinia. Alakulo / alistuminen iskee jälleen. En voi asioita muuttaa toiseksi mitä ne ovat. Täytyy vain alistua hyväksymään asiat sellaisenaan kuin ne on minulle annettu. Turha tapella vastaan. Täytyy yrittää repiä nyt vain ilo irti siitä, mitä on jäljellä.

Mitäköhän se kello on?

Olen lojunut sängyssä tähän asti. Kello on kohta kolme! Menimme joskus yöllä klo 04 (vanhaa aikaa klo 03) nukkumaan. Naapureiden kanssa saunottiin meillä (kun heillä on sauna vielä varattu pikkukissoille), sitten pelasimme uutta Ruotsista tuomaamme laskupeliä, yhtä vanhaa poliisi ja rosvo -peliä sekä Aliasta. Aika kului kuin siivillä. Jotta sain unta yöllä heti, piti ottaa nappuloita.

Menisinköhän tänään jumppaan, kuntosalille, lenkille vai jumppaisinko kotona olohuoneessa samalla kun katson telkkua? Hm...

Kisuleita

Naapuriin syntyi viisi Ossicat-pentua (kai se noin kirjoitetaan). Pilkullisia, pieniä söpöjä otuksia.

Joskus helmikuun alussa ne ilmestyivät tähän maailmaan, tässä vielä vähän tutkaillaan...

Ja nyt ollaan jo tämän ikäisiä, että kovasti leikitään kaiken heiluvan kanssa. Viidennestä näkyy vain häntä.

Lapsukaiset tahtoo saunaan!

Pääpingviini ja ankka tahtonevat saunaan. Ei vielä tänään, ehkä huomenna. Olette kyllä jälleen aika nuhruisia...

Tässä muita ankkoja telkkua toljottamassa. Maailmassa kaikki hyvin, ankatkin ovat hyvällä tuulella.

Tervehdys Tukholmasta (igen)

Kävimme Tukholman-risteilyllä, joka oli saatu matkamessuilla Autoliittoon-liittymisen kylkiäisenä. No, rahan menoa se tarkoittaa...

Kompastuin vahingossa yhteen askarteluliikkeeseen, josta tarttui tällaisia värikkäitä suikeroita ja kirjasinsapluuna.

Tietysti ne seitsemän Pelastusarmeijan kirppistä piti kiertää, minut tuntien. Kivoja sarjakuvapalapelejä ja Kaalimaan kakaroita ei tällä erää löytynyt, mutta yllä olevat Karviset kyllä.

Eräältä Pelastusarmeijan kirppikseltä (eli Myrornasta) löytyi iskemätön peli, jota voi pelata ruotsia osaamatta. Apelle löytyi Smurffiina ja Sagaformin hedelmäkorikyhäelmä, siis meidän lapsukaisille riippumatto. :-)

Järkytys, järkytys! Arvatkaa, mitkä tulevat Suomeen? No, itsepalvelukassat! Kävimme Coopista ostamassa yllä olevat herkut pääsiäiseksi (vihreä on mun). Olimme hiukan hukassa, kun tuttujen kassojen tiloilla oli jotain aivan muuta. Täti sanoi "tuossa on vapaa" (på svenska). Menimme siihen sen "jutun" luokse, tajusimme, että pitää itse toimia kassana. SQ otti colan korista, näytti viivakoodin lukijalaitteeseen, laittoi colan koko härdellin yläpuolelle hyllylle. Täti tuli, ja laittoi colan eräälle tasolle (joka siis oli vaaka, se tajuttiin myöhemmin). SQ laittoi samalle tasolle hanskanssa, mutta täti hyökkäsi ja laittoi hanskat siihen hyllylle, missä cola ei saanut olla. Hiffasimme, että sillä tasolla, siis vaa'alla ei saanut olla kuin vain niitä tuotteita. Loputkin skannattiin sitten sillä lukijalaitteella, ja asetettiin kiltisti siihen tasolle. Näyttöruutu ei herjannut mitään "kutsu apua" tms. joten ei kun visa lukulaitteeseen, ja arvottiin, mitä näyttö opasti seuraavaksi. Missään ei voinut vaihtaa kieltä vaikka englanniksi. Ja kuitin se sit sylkäis ulos. Otimme colan ja suklaat, ja menimme syrjemmälle ihmettelemään... Kuulemma Ikeassa on tällainen itsepalvelukassa Suomessa.

Eräästä tavallisesta kaupasta löytyi pingviinikortti ja niitä iki-ihania 3-D kortteja.

Ja muutama lisää näitä ihanuuksia.

Nyt painun pehkuihin, olen pari tuntia istunut tämän tietolaatikon äärellä... God natt!

Pingviinimäinen rintakoru

Tällainen ihanus tuli postitse, siis se rintakoru on tuo vasemmanpuoleinen, oikealla pahvipakkaus. Heljä Liukko-Sundströmin käsialaa.

Tanjalle iso kiitos!

Sain mukavan kuorellisen kortteja Tanjalta. Maju kiittää! Laitannen sinulle tulemaan kuvat vapaista korteista, jos vaikka huomenna ehtisin.

Jenny Nyströmin kortteja vaihtokaverilleni, ja lintukortti.

Ompun kortteja myös vaihtokaverilleni.

Ressukortteja vaihtokaverille, myöskin.

Ja lisää Ompun kortteja. :-) Iso kiitos Tanjalle.

Kiitos Koivunlehdelle

Koivunlehdeltä kaikkea kivaa! Kiitos, kiitos!!!
Oli muuten jälleen leimaamattomat postimerkit laatikon päällä.

Kiekaus-kalenterin ja Ajatuksen siivin -kirjan.

Ihania foliokortteja. Kuva piti ottaa ilman salamaa, muuten olisi näkynyt vain mustaa.

Pingviinikortti, muotokortteja...

Lisää foliokortteja, ja yksi 3-kortti.

Pingviinejä, lahna (lue: hylje).

Karttapostikortteja

Pingviinihelistin, pikkuisia pingviinejä pingviinitalooni, smurffeja apelleni.

Paketti on kohta valmis... olen ollut vähän laiska. Näkisittepä pöytäni, ihan sekaisin jälleen, ja kun niin sain sen jouluna siivotuksi. Olen ollut menossa kuin mikäkin lunatic.

Oli hiukan taukoa bloggaamisessa

En ole nyt pariin päivään istunut tietokoneen ääressä. Olemme talvilomalla, olimme Tukholmassa, tänään kierreltiin muita kirppiksiä. Kuvia on paljon taas laittaa blogiin, mutta tänään en enää jaksa. Juoksin 14 kilsan lenkin ja jalat (polvet) huutavat hallelujaa. Väsyttää ja kämppä on kuin pyörremyrskyn jäljiltä. Sain pinon lehtiä luettavaksi, ainakin yhden metrin verran, mm. Kodin Kuvalehteä, Kotiliettä yms. Sitten nämä kaikki mahtavat ostokset kirppiksiltä. Juuh, ja kyllä, sain Koivunlehdeltä ja Tanjalta lähetyksiä. Isot kiitokset niistä, ja ne saamani ihanuudet esittelen täällä vaikka huomenna. Nyt menen nukkumaan, huomenna lähden Hesaan hummaamaan, mm. ostamaan 10 kilon säkin riisiä etnisestä kaupasta, ja jos jaksan niin poikkean Variston isoon Sinelliin. By the way, kävin Hesan keskustan Sinellissä ja olin niin "maassa" (?) että mua ei huvittanut ostaa yhtikäs mitään. Taisin olla tosi sairas.

Kaunis ilma

Eilen lähdimme naapureiden kanssa ihan toiseen lääniin ja erään järven jäälle kävelemään. Järvi oli suht iso, ja järven keskellä oli aika laaja saari mökkeineen. Oli jo vähän upottavaa kävellä jäällä, ruojan kiitos minulla oli saappaat jalassa, vaikka varpaat vähän jäätyivätkin. Ei ainakaan sukat kastuneet. Kasvot saivat hiukan aurinkoa. Joku vielä uskaltautui ajamaan autollaan siellä...

Tänään heräsin vasta klo 11 kun pelasimme yömyöhään Carcassonnea eilen. Naapurin viisi kissanpentua ovat kasvaneet valtavasti, punnituksessa painot liikkuivat 700 gramman molemmin puolin. Minäkin hellyin niihin, ja uumoilin, että sellainen kisu olisi kiva... Mutta ei vielä, ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa. Katsoo nyt, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, vai tuoko mitään.

Jos me ei saada adoptiolasta, niin ihan hyvä. Se tarkoittaa sitä, että maailmassa ei ole enää kodittomia lapsia! :-)

Postikortteja USA:sta

Sain kuorellisen kortteja Yhdysvalloista. Tässä osa niistä, jotka menevät vaihtokavereille. Itselleni ei löytynyt mitään nyt tällä erää.

Postcrossing-kortteja

Diddl-kortti Saksasta. En laita tätä korttia vaihtoon vaan pidän itse. Tuo sydänsydeemi on jotain samettia tms. jännän tuntuista.

Kiva pöllökortti Hollannista kokoelmaani ja Kentucky-kortti vaihtoon.

Myös tämä turkkilainen kortti menee vaihtoon.

Kortteja kirppikseltä

Kävin eilen vapaapäivänä muutamalla kirpputorilla ja löysin aika paljon kivoja kortteja. Yllä olevista Karvisista minulla on muutama kokoelmassani.

Uistinkortti on sopiva Apelle, kun hän tykkää kalastelusta. Viron kielinen kortti oli muuten vain kaunis. Jenni Nyströmin kortti menee vaihtokaverille ja tekstikortti kokoelmaani.

Ressu-kortteja vaihtokaverilleni.

Muuten vain kauniita joulukortteja. Näissä korteissa on foliota ja kohopainatusta ja ym. krumeluuria, sen takia ne ostin.

Pino perhoskortteja vaihtokaverille.

Aivan outo sanajärjestys

Tilasin Amazon.com:sta oheisen kielioppikirjan, joka tuli postitse aika vikkelää. Kävin ensin nuuskimassa Suomalaisessa, ja edullisemmalla sain sen ulkomailta. Niin se vaan on.

Japanin kielen sanajärjestys on niin outoa, että sen takia se jää mieleen.

Esimerkiksi joku kysyy, "usein kirjastossa käytkö", vastaus: "videokasetteja paljon kirjastossa on koska".

Toinen outo juttu on, että ei käytetä teitittelyä eikä sinuttelua. Tai, kyllähän sinuttelua käytetään, mutta silloin tämä "sinä" on tosiaan joku maamatonen ja puhuja korkealla hierarkiassa. Joten siellä täytyy nimet laittaa muistiin. Esimerkiksi jos vaikka Brown puhuu Smithille, hän sanoo "Sumisu-san..."
Minulla on huono nimimuisti, joten täytyy kaiketi ensin kysyä "nimi on?" ja sitten voin jatkaa Sari-san..,
Itseäni en koskaan esittele Maju-san:ina, vaan "Watashi wa namae Maju desu". Nimeni on Maju.

Kolmas ihmeellisyys on nämä nimien jälkeen tulevat "tittelit". Niitä on kuulemma ainakin 50 erilaista, mutta kuulemma muutamalla pärjää. Ravintolassa tarjoilija voi käyttää -sama-päätettä, presidentistä -kakka-päätettä, esim. Martti Ahtisaaresta: Marutei-kakka... :-)

Vuosibileet

Olimme eilen töiden jälkeen taloyhtiömme vuosijuhlissa paikallisessa ravintolassa. Meitä oli 14 aikuista ja yksi alle vuoden ikäinen lapsi. Kun jälleen puhe kääntyi lapsiin, ja tätä lasta ihailtiin ja vanhemmat olivat todella ylpeitä lapsestaan, minä katsoin pöytäliinaan, aloin hyräilemaan smurffilaulua ja kuvittelin mielessäni meidän tummatukkaisen ja -hipiäisen tytön (tai pojan) siihen meidän viereemme.

Olisin ollut hänestä niin ylpeä, sipaissut poskea ja silittänyt hiuksia, halannut. Olisin kysynyt, että onko kivaa. Mielessäni näin, kuinka tyttö olisi ujostellut muita ihmisiä, sillai kainosti olisi katsellut silmäkulmien alta. Voi sitä tuskaa, kun kaikki vain oli kuvitelmaa. Oli tunne, että puuttuu meikäläiseltä joku raaja, niin vajavainen oli olo.
Kävin ennen nukkumaan menoa lenkille ja itkin juostessani lähes koko matkan. (En siis laskenut japaniksi tällä kertaa.)

Olen edistynyt: en itkenyt.

Olin viettämässä naisten iltaa erään tutun luona. Meitä oli peräti 10 naista porisemassa ja syömässä. Yksi näistä henkilöistä, "H", saa lapsen huhtikuussa, eli hän oli viimeisillään. En itkenyt, en oikeastaan ajatellut mitään. Hän oli minulle vain puhuva pää. En tosin puhunut H:n kanssa, olin enimmäkseen hiljaa ja juttelin vain niiden kanssa, joita tunsin paremmin. Olin jo viime vuoden puolella poistanut kännykästäni H:n puhelinnumeron, hän on poissa elämästäni.

Jossain vaiheessa kuitenkin jotkut näistä isomummoista puhuivat H:n kanssa tämän raskauden sujumisesta yms. Yritin sulkea korvani, olla ajattelematta yhtään mitään. En sentään alkanut lauleskelemaan tai hyräilemään, vaikka mieleni teki, jotta saisin korviini jotain muuta kuin näiden ihmisten keskustelun.

O ehdotti ruokapöydässä, että jokainen kertoo, mitä hyvää on naiseudessa. Parilta henkilöltä tuli "kun saa olla äiti ja isoäiti". Eräs sanoi, että ei mitään hyvää ole naiseudessa. Minä sanoin "olen samaa mieltä em. kanssa". Naiseudesta ei ole mitään hyvää sanottavaa. (Joskus olen surra märehtinyt sitä, kun en syntynyt mieheksi.)

Pingviinimukit, vihdoinkin!

Vihdoinkin minulla on nämä mukit. Kuolasin Huutonetissä aikani, ja sieltä en niitä onnistunut saamaan, kun ei koskaan tarjoamani hinta ylittänyt hintavarausta. Kahtelin, että myyjä oli näistä aikaisemmin pyytänyt 50 euroa, tänä päivänä yrittää myydä hintavarauksen avulla, lähtö parikymmentä euroa. No way, José!

Googletin ja löysin eräästä nettiantiikkikaupasta nämä edullisemmalla!!! Eilen Hesan reissun jälkeen lähdimme SQ:n kanssa Nummelaan, Vihtiin. Haimme nämä hyväkuntoiset mukini ja samalla kiersimme Lohjan kirpputorit. Pari hyvää kirpputoria Lohjan asemalla osoitteissa: Asemanrinne 1 ja Asemanrinne 15. Jälkimmäisestä ostin neljä Kaj Frankin sinistä juomalasia.

Jäähallin kirppikseltä löytöjä

Eilen lauantaina heräsin aikaisin ja lähdin naapurin kyydissä kohti Jäähallin kirpputoria. Ajattelin, että jätän nyt Valtterikierroksen väliin ja menen hieman hiljaisemmalle torille. Yllätyksenä huomasin, että sekin kirppis oli aika ruuhkainen. Huomaan, että nyt on tosi IN käydä tekemässä edullisia ostoksia kirppiksillä. Mielestäni nämä perinteiset kirpputorit ovat parempia kuin itsepalvelukirppikset. Hinnat ainakin ovat kohtuullisemmat.

Eräältä pöydältä löysin edullisesti tarroja askarteluun. Olkoonkin aiheena joulu.

Kokoelmiini muoviset Karvis-figuurit sekä kirja. Muualle menevät Mikki Hiiri ja magneetti.

Nostalgiaa, nostalgiaa! Tämä 70-luvun Aapinen toi muistoja mieleen, vaikka minulla itselläni ei moinen kirja ollut käytössä.

Tässä jouluinen pingviini, johon voi laittaa jotain pientä joulutavaraa sisään. Jos Kaarinaan tahdot mennä, niin Sari ilmoittelee.

Apelle oheiset Ressu-lehdet. Kohta hänellä on kaikki numerot. Ressua taisi tässä muodossa ilmestyä peräti kolme vuotta.


Ja tämän ostaminen oli ihan ex-temporee ajateltu. Vaikka en enää pehmokarviksia kerää, niin oli pakko ostaa tämä, kun ei ollut edes kallis. Huomaa sen koko! Kylläpä ihmiset hymyilivät ohi ajaessaan, kun tämä kainalossa kävelin junalle. Sain muuten kovan säryn käteeni jälkeen päin. Mikä lie hiirikäsi (tässä tapauksessa Karviskäsi) alkoi vaivaamaan.

Mitä yllätyksiä posti toikaan!!!

Kauhee hulabaloo, kiire ja tehtävien tekoa. En ole ehtinyt kotona laittamaan mitään tavaroita paikoilleen, aamutokkurassa jää tavaroita ja tärkeitä papereita kotiin. Sitten niitä etsitään kissojen ja koirien kanssa ympäri maailmaa.

No, jotain hubihauskaakin tapahtui: Keskiviikkona SQ sanoi, että oli tullut paljon postia. Ensin haettiin postista 12 kilon paketti: lisää lautasia, vihdoinkin niitä 26 sentin lautasia Taika-kokoelmaani! Kotona istutti minut sohvalle katsomaan, mitä kaikkea on tullut. Otin päälimmäisen C65-kuoren käteeni. Sanoin, "tää kyl näyttää ihan spämmiltä, mainoskirjeeltä". Vieläpä Saksasta lähetetty ja koneleimattu. Ajattelin, että mitäköhän roskaa tulee näin vanhanaikaisen perinteisesti kirjekuoressa...
Ja mitä sieltä löytyikään:



Siis konserttiliput Madonnan konserttiin Tallinnaan, ja SQ tahtonee mukaan! Olen käynyt silloin tällöin Lippupalvelun sivuilla katsomassa, jos olisi Suomen konserttiin A- tai B-alueelle edes yksi lippu itselleni myynnissä (ei oo eikä varmasti tulekaan). Huutonetissä kävin kuolaamassa ja kauhistelemassa hintoja. Olen maininnut aikaisempina vuosina, että kun Abbaa ei ole enkä sen konserttiin päässyt (ryhmä hajosi ennen kuin olin Abba-fani), niin jos Madonna tulee, sen konserttiin menen, vaikka maksaisi maltaita. No, näin vanhempana olen viisastunut, että en ala satasia lipusta maksamaan. Ajattelin, että katsotaan sitten konsertti kotisohvalla seinältä.


Eikä siinä vielä kaikki. Seuraavasta kuoresta löytyi hotellivaraus yhdeksi yöksi Tallinnaan, siis jäämme Tallinnaan yöksi konsertin jälkeen.
Kolmannessa kuoressa oli laivaliput Tallinnaan.
Neljännessä kuoressa oli konserttiliput Kraftwerkin konserttiin Hesaan. Sekin konsertti on elokuussa. Tiedossa siis konemusiikkia. 80-luvulla sain saksalaiselta kirjeystävältäni C-kasetillisen Kraftwerkin musiikkia, mutta missä lie kasetti tänä päivänä.

No jopa oli postia kerrakseen!

Japanin kielessä kahdenlaisia äitejä!

Eilen opin taas jotain outoa japanin kielestä. Jos puhun omasta äidistä, käytän sanaa "haha", mutta jos puhun jonkun toisen äidistä, käytän sanaa "okaasan".
Oma isä on "chichi" ja toisen isä "otoosan". Ja näitä omia sanoja riittää: on omalle tädille, toisen tädille, omalle veljelle, toisen veljelle jne.

Sain nimeni katakanoilla kirjoitettuna, kun nekin tavukirjaimet on nyt sitten opiskeltu. Kuulemma minun etu- ja sukunimi oli luokan vaikein. No, on siinä ainakin monta merkkiä, ja kun etunimeni päättyy konsonanttiin, niin loppuun piti keksiä vielä vokaaliksi "u". Itse en muista katakanoja yhtä hyvin kuin hiraganat. Johtunee siitä, että hiraganat opiskelin helpottavien vihjeiden avullla. Eilen kyllä opiskelin töissäkin katakanoja, kun yhtä tietokoneohjelmaa asentaessani eteeni tuli dialogi, jossa oli sekä englantia, ja japania katakanoilla kirjoitettuna. Printtasin dialogin ja "suomensin" tekstin kotimatkalla. Muuten, raahata japaniksi on "dorakku shimasu" (to drag, shimasu = tehdä), ikoni = aikon. Opettajan mukaan tietokonesanasto on aika tavalla lainasanoja täynnä, englannista tullutta, ja katakanoilla kirjoitettua. Täältä voit tutkia tietokonesanastoa lisää roomalaisilla kirjailla kirjoitettuna. Tuttuja sanoja, vai mitä?

Uusi nukke apelle

Appiukolle löysin oheisen kaalimaan tenavan kirppikseltä tänään, vaatteet huusin netistä. Pari vaatekertaa annoin nuken kera apelle naistenpäivän kunniaksi, loput vaatteet saa sitten myöhemmin vaikka joululahjana.

Riihimäellä uusi kirppis

Riihimäelle aukesi tässä kuussa uusi kirppis Karoliinankadulle. Avajaispäivänä oli hernesoppaa tarjolla ja kirppis täynnä väkeä. Ahtaat olivat käytävät, ainakin avajaispäivänä siltä tuntui. Vähän sikin sokin pöydät, ei oikein tiennyt, missä järjestyksessä niitä olisi kiertänyt.