Olin ottanut sukset mukaan pohjoiseen, sillä siellä sitä lunta olikin vaikka muille jakaa. Latua ei ollut, joten tein oman 1,5 kilometrin pituisen ladun lauantaina hautajaisten jälkeen - oli vieläpä valoisaa. Oli tulla äitiä ikävä, kun se umpihangessa tarpominen sukset jalassa ei ollut mitään helppoa puuhaa, varsinkin kun sukset olivat kaposet. Hiki virtasi ja ähinä kuului. Kun olin ladun saanut valmiiksi, menin sen rinkulan ainakin 5 kertaa. Haa, joka kerta oli helpompaa mennä se ympyrä. Mistäköhän johtui? Sunnuntaina menin uudestaan laturinkulani viiteen kertaan (kesti tunnin), vaikka mittari näytti aamulla 25 astetta pakkasta. Nyt on kymmenen kertaa latua poljettu joten tädin on helppo siitä jatkaa.
Tämä kuva on seurakuntakodin vessasta! Tuo pikkuriikkinen pönttö oli tarkoitettu lapsille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti