Eilen opin taas jotain outoa japanin kielestä. Jos puhun omasta äidistä, käytän sanaa "haha", mutta jos puhun jonkun toisen äidistä, käytän sanaa "okaasan".
Oma isä on "chichi" ja toisen isä "otoosan". Ja näitä omia sanoja riittää: on omalle tädille, toisen tädille, omalle veljelle, toisen veljelle jne.
Sain nimeni katakanoilla kirjoitettuna, kun nekin tavukirjaimet on nyt sitten opiskeltu. Kuulemma minun etu- ja sukunimi oli luokan vaikein. No, on siinä ainakin monta merkkiä, ja kun etunimeni päättyy konsonanttiin, niin loppuun piti keksiä vielä vokaaliksi "u". Itse en muista katakanoja yhtä hyvin kuin hiraganat. Johtunee siitä, että hiraganat opiskelin helpottavien vihjeiden avullla. Eilen kyllä opiskelin töissäkin katakanoja, kun yhtä tietokoneohjelmaa asentaessani eteeni tuli dialogi, jossa oli sekä englantia, ja japania katakanoilla kirjoitettuna. Printtasin dialogin ja "suomensin" tekstin kotimatkalla. Muuten, raahata japaniksi on "dorakku shimasu" (to drag, shimasu = tehdä), ikoni = aikon. Opettajan mukaan tietokonesanasto on aika tavalla lainasanoja täynnä, englannista tullutta, ja katakanoilla kirjoitettua. Täältä voit tutkia tietokonesanastoa lisää roomalaisilla kirjailla kirjoitettuna. Tuttuja sanoja, vai mitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti