Ajatuksia

En tiennyt: tulisin nauttimaan siitä, kun lapseni nauraa laskiessaan ensimmäistä kertaa liukumäkeä ABC:n peuhanurkkauksessa.
Tai sitä, kun lapseni sanoo ensimmäisen sanan: "äitille" ojentaessaan palikkaa minulle.
Tai sitä, että istun kahden turvaistuimen välissä auton takapenkillä ahtaasti lapseni sukiessani hiuksiani.

Mitä olisi elämäni ilman näitä kahta lastani?
Olisimme ehkä lähteneet käymään etelänavalla katsomaan pingviinejä kahden viikon reissulle Argentiinasta käsin.
Matkustelleet, katsoneet enemmän televisiota, istuneet enemmän tietokoneen äärellä...
En vaihtaisi näitä lapsiani tuohon entiseen elämään mistään hinnasta.
Olisin jäänyt paljosta paitsi. Nyt olen nähnyt lasten ilon, kun ovat ensimmäistä kertaa pulkassa, ensimmäiset talvikengät laitetaan pieniin jalkoihin ja otetaan ensimmäisiä hoipertelevia askeleita painavissa kengissä, istutaan saunassa isän ja äidin kanssa, maistetaan chiliä, tyrnimarjaa ja valkosipulia.
Kohta menemme ensimmäistä kertaa uimahalliin, aloitamme pottaharjoittelut ja itsekseen syömiset lusikalla, ja pääsen lukemaan lastenkirjoja heille (kun lopettavat paperin syömisen). Tulevaisuudessa lapset kokeilevat ensimmäisen kerran suksia, luistimia, opettelevat pyöräilemään, uimaan, kirjoittamaan, lukemaan... Ja minä saan (toivottavasti) olla todistamassa näitä edistysaskeleita. Nähdä kaiken, mitä lapsi tekee/kokee ensimmäisen kerran.

Lapset ovat tuoneet paljon sisältöä elämäämme. Iloa! Onnistumisen tunnetta! Myös muutkin ihmiset ovat saaneet elämäänsä sisältöä. Appi/pappa on onnessaan. Hän rakensi tytöille lumesta liukumäen oikein antaumuksella. Kesällä hän varmaankin rakentaa hiekkalaatikon. Joskus pihallemme tulee leikkimökki. Sopivaan aikaan eikä vasta sitten, kun tytöt ovat 16-vuotiaita (ei niin kuin minä).
Isäni käy meillä yhtenään tyttöjä katsomassa. Onhan meillä nyt elämää kotona.

Mitä pohtivat ne, jotka saavat lapsia tuosta noin vain ensi yrittämällä?
Olen nähnyt vanhempia, joille lapset ovat... Itsestäänselvyyksiä? Vanhempia, jotka ovat jo kyllästyneet lapsiinsa.

Vieläkin hipsimme lastenhuoneeseen tyttöjen nukahdettua ja kuiskaamme toisillemme: "ajatella, meillä on kaksi lasta..."

Talvielämää

Tämä kuva on otettu viime vuoden rakettien paukkeessa. Eikö olekin hienot valot vaunuissa?

Appi rakensi tytöille hallin pihalle pulkkamäen.

Ensimmäistä kertaa pulkkailemassa. Kirppikseltä löysin pulkat, vyöt tein niihin itse. Jotain hyötyä siitä, että kaikenlaista säästää, niin kuin nyt jostain repusta solkikiinnikkeet. Helinä päätti pelätä ja itkeä, sen takia tutti. Oli tyttö jo valmis päiväunille.

Hupsis!

Säästin 40 euroa

Säästin äsken 40 euroa, kun kävin Vantaan Sinellissä. Mies kysyi, että paljollakos ostit? Vain 30:llä, vastasin nauraen. Koko päivän olen hihkunut, kunhan pääsen käymään Sinellissä, kun siellä on ale. Mies, appi ja tytöt, jotka nukkuivat, odottivat autossa - 45 minuuttia!
Menin ensin outlet-osastolle. Lastasin koriin edullisia jouluaiheisia dufex-arkkeja ja leimasimia. Sitten valitsin kartonkeja, eurolla kymmenen. Kiertelin ja kaartelin. Lopulta laitoin dufexit, leimasimet (2 kpl / 1€) ja jostain koriin eksyneen leikkurin pois, otin vain papereita.
Siirryin isommalle puolelle ihmettelemään ja ihailemaan... Sizzix-stansseja löytyi alepuolelta 2 lintuaiheista. Oli myös Sizzixin oma suorakaide-stanssipakkaus (19€!), jonka jätin sitten ostamatta, vaikka sellaista olen kaivannut. Se olisi vaatinut jonkun adapterin, joten yritän etsiä, jos Spellbindersiltä löytyisi suorakaide. Noita tartten siihen, kun silppuan joulukortteja askarteluun sopiviksi.
Siis sellainen oli Sinelli-vierailu tänään.

Syy, miksi lähdimme Helsinkiin, on se, että Helinällä oli sydänultra. Aamulla herätys oli jo klo 8, stadissa piti olla klo 10. Vähän myöhästyttiin Lastenlinnasta, kun sää oli mitä kamalin, lunta satoi kunnolla.
Helinä otti tutkimukset suht rauhallisesti. Ensin ajattelin, että joutuvat antamaan rauhoittavaa tytölle, koska eihän tuo paikoillaan pysy. Mutta onpa heillä kokemuksia, miten lapsia kohdellaan. Sydänfilmissä näytettiin leluja ja ultrassa katsottiin teletappeja. Eikä edes huutanut, kuin syötävä, vaikka lääkäri oli mies.
Parin kuukauden sisällä on leikkaus. Auki jäänyt ductus suljetaan joko katetrin kautta nivusista taikka avoleikkauksella. Sq on sitten sairaalassa sen 2-7 päivää Helinän kanssa, ja minä kotona Ellin kanssa. Sen takia näin, koska minähän nukun niin huonosti.

Tytöt ovat nyt pariin otteeseen päässeet pulkkailemaan. Appi rakensi hallin eteen pulkkamäen.
Minäkin onnistuin lopulta hankkimaan neljät talvisaappaat tytöille 8€:lla. Kahdet paxit ja kahdet kuomat. Koko on 23.
Äitiyspakkauksen talvihaalarit mahtuvat nyt. Tytöt ovat kuin kaksi marjaa, tosin toisella mustat kengät, toisella punaiset. Pulkat ovat myös eriväriset: Ellillä tyttömäisen punainen, Helinällä sininen.
Mä en etsi mitään värin perusteella. Nyt kun noille käy vaate kuin vaate, saa olla sitten sininen, musta tai punainen.
Harmittaa, kun ei tullut otettua sellaista kuvaa, jossa toinen tyttö on toisessa haalarin lahkeessa, toinen toisessa. Haalarit olivat niin suuret vuosi sitten. No, jos haalarit ovat 80-senttiselle, ja tytöt olivat syntyessään 40 senttiä pitkiä...

Olen kerran ehtinyt käydä hiihtämässä. Menen ehkä tänä iltana, kunhan ei ole plussan puolella säätila.

En ole nyt käynyt lapsitapaamisissa, kun se lähteminen on niin hidasta. Noiden kahden pukeminen talvivaatteisiin, jo pelkkä ajatuskin, saa hikikarpalot nousemaan otsalleni.

Vaalit tulossa. Kävin postissa ja ihmettelin hetken, mikä juttu siellä oli menossa. Ennakkoäänestyksen eka päivä. Minä päätin hoitaa äänestyksen saman tien pois alta ja kävin raapustamassa numeron paperiin. Heitin vitsiksi vaan sen numeron. Ei hän pääse jatkoon, mutta annetaan nyt sääliääniä :D

Saavumme kotopuoleen. Sq jää nyt isäkuukaudelle, minä vietän putkeen kesä- ja talviloman nyt!

Tässä tekstissä voi olla kirjoitusvirheitä, kun nakkisormillani naputtelen, ja kännykällä.

Ei kun seuraavaan kertaan. Ja sit ehkä hiukan kuviakin tänne.

Teletapitusta

Tytöt katselevat teletappeja, minä istuskelen nojatuolissa ja odotan Apen tuloa autotallista, niin pääsen istuskelemaan tietokoneen ääreen.

Uusivuosi meni rauhallisesti.
Sq, Appi ja tytöt kävivät katsomassa raketteja. Tytöt nukahtivat vaunuun, eli eivät ainakaan pelkää pauketta, vaikka minä arvelin, että alkavat huutamaan.

Vuoden aloitin urheilemalla: olin ajatellut pyöräillä siskoni luokse, jos säähän mahtuu.
Enpä arvannut, että olisi niin kylmä! 10 kilsan kohdalla epäilin jo, että onko hommassa mitään järkeä. 20 kilsan kohdalla oli jo varpaat niin jäässä, että laitoin toiset lapaset sukiksi, ja soitin Sq:lle, että poimii minut kyytiin, jos en ehdi määränpäähän ennen heitä.
30 kilsan kohdalla otsa alkoi olemaan jäässä, tee loppui ja kylmä banaani maistui taivaalliselle, ja ihmettelin, missä muut viipyvät.
40 kilsan kohdalla päätin, että jos muut eivät saavu ennen kylän kirkkoa, ajan maaliin asti (53 km). Kilsa ennen kirkkoa auto saavutti minut. Menin kiitollisena autoon lämmittämään varpaitani. Minulla oli vain lenkkarit ja urheilusukat. Olisi pitänyt olla talvikengät! Mutta en tajunnut, että on niin pakkanen (-6).
Siskoni luona kuuma suihku ja tee maistui. Päivän päätteeksi menin vielä saunaan lämmittelemään, koska tuntui, että olin ytimiä myöten jäässä.

Toissa päivänä oli loppiainen, eli kuusi pois. Meillä kuusi oli ulkona terassilla, mutta jouduin siirtämään sen halliin, kun myrsky heitteli sen monta kertaa kumoon ja siitä hajosivat lamput :( Monia joulukoristeita minä en ollut laittanut jouluksi. Jätin vielä kyntteliköt valaisemaan, ja tietysti ulko-oven luona valaisee lamppurimpsu.

Toissa päivänä oli myös synttärini. Pari ystävää tuli pelaamaan. Sq antoi mini-telkun, jonka laitoin yöpöydälleni. Unettomina öinä voin sitä katsella. Sain myös pari uutta peliä: Thurn und Taxis (vaikea) sekä Mölkyn serkku Pölkyn. Sitä voi sitten kesällä pelata pihalla.
Kakkua ei ollut, mutta Sq väänsi torttuja ja pipareita, kun oli vielä taikinaa jäljellä pakastimessa. :)

Tänään oli ihana ilma, kun pakkasta oli 10 astetta. Vauvapulkat on hankittu, mutta vielä puuttuu hihnat. Täytyy käydä ostamassa hihnaa kangaskaupasta. Sq:n kanssa kävimme keskustassa kävelyllä, tytöt jäivät päiväunille kotia papan kanssa.

Rauhallinen sunnuntai on kääntynyt ehtoopuolelle.

Hyvää vuoden jatkoa kaikille!