En ole jaksanut ajatella meidän tynkäperhettä pitkään aikaan, mutta eilen tuli taas tilanne, että en kuulunut joukkoon. Olin grillaamassa 9 naisen kanssa. Ensin puhutaan siitä, kun H. oli saanut vauvan, ja kuinka rankka se synnytys oli. Sitten toinen nainen ottaa pinon valokuvia laukustaan. No, mitä ne valokuvat esittelivätkään... hänestä oli tullut mummo ja hän on nyt niin tohkeissaan siitä asiasta. Siihen keskusteluun sitten yhtyivät muutkin "mummot".
En sanonut mitään, yritin sulkea korvani, söin maissitähkääni enkä koskenut vahingossakaan valokuviin. Ajatukseni olivat aika negatiiviset, muutenkin olen ollut maassa viime viikot. En ollut kauaa grillibileissä vaan pari tuntia syötyäni ja kuunneltuani hipsin junalle ja kotia. En mennyt kotia vaan otin polkupyöräni asemalta ja menin pyöräilemään. Poljin siksakkia, ilman päämäärää, teitä sinne, teitä tänne. Istuin mättähälle pellon reunalle metsän siimekseen, katselin ruohoa, kuuntelin linnunlauluja, tikan koputusta, olin vaan, välillä itkin, sitten vain istuin, välillä makasin. Jatkoin pyörällä maamontun lampien äärelle, istahdin rantahietikolle, heittelin kiviä lampeen, katselin lokkeja. Jatkoin järven rannalle, kuuntelin joutsenien ääntelyä, muutamia kaloja näkyi, istuin, olin vaan ja mietiskelin. Jälleen jatkoin pyöräilyä, välillä madellen, välillä normaalia vauhtia. Istahdin taas pellon reunalle, itkin, tutkin kännykkääni ja poistelin numeroita ja nimiä sim-kortin muistista. Tulin kotia, söin jotain pientä, katsoin tunnin telkkua ja menin jo klo 21.30 nukkumaan.
Olen niin maassa, mikään ei huvita vaikka kaikkea pitäisi tehdä. Pihasta pitäisi ottaa vanhat kasvit pois. Ehkä sen teen jossain vaiheessa, mutta taidan jättää kukkapenkin tyhjäksi. En jaksa laittaa mitään kukkia. Terassille sain pöydän raahattua, tuoleja en jaksa kaivaa varastosta kaiken roinan takaa. Mikä mättää? Kaikki mättää.
Teenkö pienen albumin, jossa on kuvia lapsukaisistamme. Sitten pläjäytän sen näiden mummeleitten ja äitien käsille, ja näytän "tässä on kuva meidän Pikkuisesta, tässä Ankasta, tässä on Pääpingviini, tässä on Maitokissa, tässä on Siniankka, tässä on Töhnö..."
2 kommenttia:
Ikävä kuula että grillibileet oli sitten pelkästään puhetta lapsukaisista. Tai oikeastaan vaan ja ainoastaan siitä. Eli ei huomioitu kaikkia vieraita vaan puhuttiin ilmeisesti vaan jostain tietystä aiheesta jos oikein ymmärsin. No yhtä kaikki jossain vaiheessa toivottavasti sitten voi itsekin läväyttää kuvat esille. Toisaalta itse ainakin pyrin siihen että huomioin myös muut enkä täytä omalla höpinälläni koko iltaa vaan puhutaan sellaisiakin mihin muutkin voi osallistua.Mukavampia bileitä ensi kerralla.
Tiedän kyllä, että tämä ei varmaan paljon lohduta juuri nyt, mutta kaikki on väliaikaista...
Kaverit "kasvaa ulos" lapsivaiheesta jonkun ajan kuluttua ja sitten on taas muutakin elämää.
Onnea toivomallasi tiellä!
Lähetä kommentti