Tuli mieleen, jälleen kerran, että voisin kirjoittaa elämästäni kirjan. Mu(i)stelmaksiko sitä kutsuttiinkaan? Vai elämänkerta? Voisin itse kirjoittaa, taittaa eli antaa ulkoasun, suunnitella kannen, tulostaa valmiiksi arkeiksi, leikata, liimata kannen, ja vielä kaiken lisäksi vaikka myydä :-) Kukakohan sitä ostaisi? Voisi se ehkä jota kuta kiinnostaa, elämäni on kuitenkin ollut aika "värikästä".
Kirjan kirjoittaminen käy mielessä aina silloin tällöin. Se vaan, että lukiossa äidinkieli oli kutonen (ja sen kyllä huomaa), joten ajatukseksi kirjan kirjoittaminen on vain jäänyt.
Olin tiistaina pitkään töissä, jonnekin klo 21.30:een asti. Asiakas oli heti klo 09 paikalla, ja aloimme tekemään juhlakirjaa. Takapuoli puutui, kun satulatuoli ei ole mitään merkkimallia vaan kovaa tekonahkaa, selkää ja käsiä pakotti, alkoi väsymyskin vaivaamaan ja... hyvä kun syömässä maltoin käydä. Istun töissä vaikka kuinka, jos saan tehdä sellaista työtä, mistä pidän. Olen ehkä väärässä paikassa töissä... nimittäin usein miten tämä työ on todella puuduttavaa. Minua vaivaa ihan selvästi "boredom", leipääntyminen.
Sen pitkän työpäivän jälkeen olin hakemassa hampparia, niin eikös lompsani ollut jäänyt töihin. Argh. Mielessä kävi, että alan kerjäämään 2.99 euroa, jotta saisin Hesen tuplajuustohampparin, muttta en kehdannut. Verensokeri oli laskussa, edellisestä syömisestä oli sentään jo yli 9 tuntia. Onneksi laukusta löytyi edes kourallinen rusinoita.
1 kommentti:
Aloita ainakin: rupea kirjoittamaan tapahtuneista asioista muistiinpanoja. Jos omat taidot eivät riitä pidemmälle, voit saada jonain päivänä apua merkintöjen muokkaamiseen kirjakelpoiseksi. Ja merkintäsi eivät jää arvottomiksi, vaikka niistä ei kirjaa tulisikaan.
Minusta itsestäni tuntuu, että kenen tahansa elämästä voisi kirjoittaa kirjan. Jokaisen elämässä on jotain, josta saa kantavan teeman kirjalle. Julkkiksenkin elämäkerrassa kerrotaan loppujen lopuksi paljon ihan tavallisista asioista.
Lähetä kommentti