sunnuntai 25. tammikuuta 2009

Viikonloppu män taas

Lauantaina olin ystävää auttamassa, ja siinä meni se päivä. Tämäkin päivä on pulkassa. Olen istunut lähes koko ajan tietokoneen äärellä ja tehnyt töitä. Pryyh, vielä olisi jotain, mitä pitäisi tänään tehdä, mutta saa nyt jäädä. Sain postia Italiasta ja Filippiineiltä, ja näille lähettäjille pitäisi kaivaa postimerkkejä. En jaksa nyt lähteä laskemaan 500:een. Huomenna sitten.

Naapurit kävivät, jälleen. No, itsepä kutsuin pelaamaan erän Carcassonnea. Päätettiin, että seuraavalla kerralla otetaan yksi osa lisää peliin mukaan.

Pöytälevy uhkaa jälleen täyttyä kaikenlaisista papereista ja postikorteista. Katsotaan taas, koska seuraavan kerran ehdin pöytäni siivoamaan.

Suklaata koskeva ruokamääräys on pitänyt. En syönyt muulloin suklaata kuin vain eilen illalla telkkua katsellessa. Otin ensin lactrasen ja sitten nautiskelin puolikkaan kohvehtirasialevyn. Ei ole ollut maha kipeä muutamiin hetkiin. Tätä "dieettiä" siis kannattaa jatkaa.

Öitä! Nyt otan japaninkirjan kainalooni ja menen nukkumaan.

Huomenna kuuntelen pomon huokailuja, kun on vähän töitä. Saas nähdä, mitä tuleman pitää. Ei se mitään, jos kenkää tulee, mutta adoptiojuttu jää sitten, niin ku, sillee... En tiedä, mitä adoptiojärjestöt ajattelevat työttömistä.

Milloin mä kerkeän lenkille luettelemaan vaikka japaninkielisiä viikonpäiviä (kun numerot jo osaan).

1 kommentti:

Graintad kirjoitti...

Ei adoptio järjestöt ajattele mitään sen erityisempää työttömistä, kunhan te pärjäätte rahallisesti... Ei adoptio ainakaan kaadu siihen ja sitäpaitsi neuvonta on sen verran pitkä että ehdit varmasti etsiä uuden työpaikan...