torstai 15. tammikuuta 2009

Missä loma, missä loma?

Nyt tuntuu, että elän vain lomia ja viikonloppuja varten. Olen niin väsynyt... Nukun yöt huonosti pillereistä huolimatta. Onneksi ei ole päänsärkyä, koska siitä kärsin, jos nukun todella huonosti. Aamulla kävelin kolme kilsaa asemalle, ja viimeiset puoli kilsaa kävelin t-paidassa. En jaksa tätä kuumotusta, tätä väsymystä. Toivon kuumetta että olisi vilu. Vatsa ei onneksi ole nyt kipeä, se oli pari päivää aika huonona. Lopetin kahvin, ja en oikein uskalla leipääkää syödä. Nyt suklaat ja kaikki muutkin hyvät kaapin pohjalle. Sais tän olon paremmaksi...
Onneksi appi tuli eilen, että ei tarvinnut yksin olla. Olin niin maassa, niin hänen tulo nosti minut pois pohjalta. SQ on pari päivää reissussa.

Voin hyvin 2 viikon joululoman aikana, sain jopa pöytäni siivottua (haa, tollanen pöytälevy mulla on!).
Nyt kasaan kaiken tekemisen viikonlopuksi kun viikolla en jaksa. Raahaudun töihin, yritän suoriutua tästä työstä, työtä varten olen elänyt ja uhrautunut. Tämä on riippakiveni, 06.15 heräämiset. Tuskaa koko perk*** työnteko. En jaksa. Pitää vain keskittyä, ettei tule virheitä. Muuten pomo huutaa. Jos voittaisin lotossa, lopettaisin koko työn teon. Pelkäsin työmenetystä niin paljon, että jätin lasten hankkimisen tai edes yrittämisen aikoinaan. Koska pitää pärjätä omillaan, välttää yhteiskunnalta kerjääminen, näin on lapsuudessa opetettu. Edelliset pomot pitivät naisia *** ja olin alempaa kastia kuin miehet. En luota yhteiskuntaan ja pomoihin. Olisinpa syntynyt mieheksi! Nytkin olen palkkasyrjitty, vaikka olen näille muille opettanut paljon asioita. Ja osaan ohjelmia mitä muut eivät. Mutta kai se pärstäkerroin ratkaisee kaikessa, ja se, kuinka sosiaalinen on.

Kai sitä itkee mieluummin uudessa Mazdassa kuin 70-luvun Ladassa. Raha ei tuo onnea, mutta se helpottaa hiukan.
Mieluummin istuisin perheen kanssa vanhassa Ladassa, kuin lapsettomina uudessa autossa. ITKEN!

Ei kommentteja: