Toissa maanantaina menin tyttöjen kanssa päiväkerhoon. Olimme kaksi tuntia peräti. Ulkona leikittiin ja syömässä käytiin. Tiistaina vein heidät klo 9 ja noudin klo 15.30.
Ellillä alahuuli väpätti ja Helinä tarrasi jalkaan itkien. Sinne ne kuitenkin jätin. Kun iltapäivällä hain pois, Elli juoksi kohti ja ohitse, Helinä juoksi poispäin murjottamaan. Olivat loukkaantuneita, kun olin heidät sinne jättänyt.
Keskiviikkona Elli meni jo rohkeasti muiden lasten luokse, Helinä heittäytyi eteisen lattialle itkemään - kun äiti taas jättää sinne.
Torstaina menivät molemmat innoissaan muiden luokse, vielä halusivat vilkuttaa ikkunasta, kun äiti menee. Perjantaina äidistä ei enää niin mitään väliä.
Nyt ovat tämä viikon jääneet sinne ongelmitta, innoissaan. Ja kun haen, innoissaan leikkivät pihalla, eivätkä meinaa pois lähteä. Eilen lähtivät kyllä kiltisti, kun mainitsin, että menemme uimaan. Elli juoksi hoitotädiltä toiselle hokien: "me mennään uimaan, me mennään uimaan!"
(Ja menimme).
Itse olen tehnyt kaikenlaista. Ekana "vapaapäivänä" ihmettelin: mulla on kuusi tuntia omaa aikaa - mitä mä teen?! Apuva! En mä ole tällaiseen määrään vapaa-aikaan tottunut - kotona!
Kyllä mä olen jossain Hesassa käynyt, ollut päivänkin ja yön yksin, mutta nyt olen kotona, ihan itsekseni, ilman lapsia!
Tekemistä olisi vaikka kuinka, ja kaikkea kivaa tekemistä, mutta en saa tartuttua mihinkään. Viime viikolla joka aamu meni kahville ja lukemaan Ilta-Sanomaa johonkin kahvilaan. Kävin jopa sanomassa vakiokahvilan pitäjälle, että sinne ne lapset jäi, päiväkerhoon. Ja mulla on pallo hukassa.
Olen nyt sitten kaksi viikkoa lomalla, josta on enää huominen jäljellä.
Taidanpa mennä autotalliin, kantaa naamiksen kirppikseltä ostamani Ikean Expedit-lokerikkohyllyn (2x2) kodinhoitohuoneeseen, ja laittaa tyttöjen vaatteita lokerikkoihin.
Sitten pakkaan autoon kirppistavarat (enimmäkseen tyttöjen vaatteita). Klo 15 haen tytöt (1/2 aikaisemmin kuin tavallisesti) varamummin kanssa ja lähdemme naapurikaupunkiin torille myymään. Joka torstai (vielä tänään) saa myydä ilmaiseksi omia romppeitaan. Myynti on vähäistä mutta on silti kivaa!!! Kun aurinkokin paistaa.
Kirjoittelen taas joskus ja kerron, miten työt sujuu... byääääää!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti