maanantai 5. elokuuta 2013

Kanat, ne perhanan kanat!

Vietin ystävän ja lasten kanssa viisi päivää Turussa ja Raisiossa.
Olimme kolme yötä ja neljä päivää lapsi-perheleirillä.
Huomasin, että kärryjä ei olisi tarvinnut ollenkaan ottaa pois autosta. Noi tyypit kävelevät jo ihan itse pitkiäkin matkoja. Minä kuskasin matkatavaroita vaunuilla. Siihen ne olivat tosi hyvät.

Tänä vuonna leirillä oli siedettävämpää nukkua, kun ei ollut niin helle. Tällä kertaa meillä oli kaksi huonetta. Joten minun luona nukkui toinen tyttö, O:n huoneessa toinen. Ja nämä tyypit saatiin helpommin nukkumaan, kun nukkuivat eri huoneissa. Eivät päässeet hillumaan, kuten heillä on joskus kotona tapana tehdä.

Leirillä ei tarjottu kahvia tänäkään vuonna. Tokana päivänä meinasin nukahtaa ruokapöytään. Ystäväni vieroksui tarjolla olevia teelaatuja, kamomillaa ja ruusunmarjaa, joten näki unta kokakolasta... Päätimme tauon aikana etsiä jostain kahvilan!

Löysimme Tuorlan majatalon, jonka pihalla tepasteli kolme kanaa. Oi, kuinka idyllistä. Haimme kahvia ja mustaa teetä, menimme pihalle juomaan, vieressä oli hiekkalaatikko, jossa tyttöjen olisi ollut kiva leikkiä... Kanat lähestyivät. JA NÄÄ KAKSI SAIVAT KAUHEEN HEPULIN! Ne meinasivat mennä ihon läpi, kun pelkäsivät kanoja ihan sikana. Se siitä rauhallisesta kahvihetkestä. Päätimme mennä sisälle juomaan.

Seuraavana päivänä menimme uudestaan kahville samaan paikkaan. Edellisestä kerrasta viisastuneena jäimme sisälle kahville, vaikka kanoja ei näkynyt missään. Tytöt kyllä koko ajan hokivat kana-asiaa, ja juoksivat autolle pikapikaa. Vaativat koko ajan, että heidät olisi pitänyt kantaa...

Leirillä tytöt pääsivät pari kertaa päivässä uimaan. Kaikkein kivointa oli hyppiä reunalta veteen. Minä otin kyllä vastaan. Välillä höllensin otetta niin, että heidän naama meni veteen. Kellukkeet olivat kyllä hyödylliset.

Huomasin, että liikuimme aika vähillä tavaroilla, kun ei ollut matkasänkyjä eikä matkasyöttötuoleja. Olen ne jo myynyt pois.

Leirin jälkeen olimme yhden yön Raisiossa vanhan tutun luona. Joo, ystäväni joutui menemään leikkipuistoon tyttöjen kanssa siksi aikaa, kun tuttavani teki minulle jalkahoidon. Hänellä oli kaksi kissaa, ja nää tyypit saivat hepulin! Taas! Puistosta tultuaan pikaisen illallisen jälkeen unten maille saunatupaan. Pitivät huolen, että ovi tuli kiinni, jotta kissat eivät tule sisään.

Mistä ihmeestä nuo ovat tuollaisen eläinkammon saaneet? Vai onko se vaan yksi vaihe elämässä?
Nämä kikattelivat itsensä uneen saunatuvassa sillä aikaan kun me lojuimme kylpypaljussa pari tuntia. Kyllä uni maistui.
Seuraavana päivänä kiersimme Raisiota ja Turkua. Kävimme Ruissalossa uimassa.

Ruissaloon mennessä ajattelimme jäädä heti ensimmäiselle rannalle uimaan. Yht'äkkiä alkoi tuulemaan ja aurinko katosi. Päätimme, että mennään Ruissalon päätyyn asti katsomaan ja jätetään uiminen väliin.
Sinne päästyään vielä paistoi aurinko, ukkonen jylisi jossain Turun päällä. Jylinästä huolimatta menimme uimaan. Koko ajan näytti siltä, että alkaa satamaan. Mutta ei, se ukkosrintaman reuna meni Ruissalon yläpuolella. Ei alkanut satamaan, vaikka uhkaili, jylinää oli ja tuuli kiihtyi.
Se loppui ja me jatkoimme uimista jonkin aikaa,

Kun lähdinne Ruissalosta, oli Turussa satanut aikalailla. Ja kuulemma Karjaa oli uppoamaisillaan.
Pari tuntia vietimme Kupittaan puistossa, että saimme tytöt väsytettyä.
Vasta klo 21 lähdimme kohti Hesaa. Tytöt nukkuivat koko matkan, ja vielä kotonakin, kun kannoin ne nukkumaan.
Tarkoitus oli käydä Muumimaailmassa, kun tytöt olisivat päässeet ilmaiseksi, mutta emme menneet, maksaa nyt siitä, että yhdet juoksee muumeja karkuun...

Ei kommentteja: