Eilen kävelin töistä keskustaan, kuusi kilometriä oli matkaa.
Kuuntelin samalla japania kuulokkeilla. Ensimmäiset 10 kappaletta meni hyvin, koska olin lukenut ne kappaleet kirjasta. Sen jälkeen en enää ymmärtänyt mitään, mutta kuuntelin sujuvasti...
Tiedän, mitä haluan joululahjaksi: junassa selitin SQ:lle, että haluan sellaisen oppimateriaali-cd:n, joka on tarkoitettu kuuroille :-) Heh, vasta muutamia minuutteja myöhemmin ymmärsin, miksi SQ meinasi ratketa nauruun. Hän sanoi, että yrittää sellaisen hankkia, mutta ei lupaa mitään heh heee!
Tajusin ja korjasin: haluan sellaisen oppimateriaali-CD:n, joka on tarkoitettu sokeille! Voisin kuunnella japanilaisia lauseita ja heti perään tulee englanniksi. Ja jos kielioppi olisi samalla lailla, puhuttuna. Löisin kaksi kärpästä yhdellä iskulla: hyödyllistä kävelyä ja japanin opiskelua samalla.
Minun japaninopiskelu on vähän kärsinyt. Ei ole ollut aikaa opiskella, kun on kaikkea muuta (mukamas) tekemistä. Muutamia kanjeja olen oppinut, perusmerkit eli hiraganat ja katakanat olen jo joten kuten oppinut. Menen ensi syksyllä kakkosluokalle uudestaan... Nyt opiskelen omaan tahtiin koko vuoden, jotta ei ruostu se vähäinen opittu taito.
On muuten huisaa lukea junassa kirjaa, joka on vain outoja väkkyröitä täynnä. On jotain ihmettelemistä vieressä istujilla, kun eivät ymmärrä mitään. Heh hee! Nykyinen japaninkirjani on pelkästään japaniksi. Ei meikäläisen ymmärtämää merkkiä millään sivulla (paitsi satunaiset numerot ja tietysti sivunumerot).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti