Viimeiset kaksi päivää ovat olleet yhtä hulabaloota. Töissä pitää revetä joka suuntaan, ja kun kiltti olen, niin minähän menen, kun kutsutaan. Varmaan 20 kertaa jouduin keskeyttämään työni ja revetä johonkin toiseen suuntaan, kun joku tarttee apua. Sitten kävelen metrin tohon suuntaan, en muista, mitä olin tekemässä, kävelen takaisin pari metriä, ja muistan "ai niin, toi mun piti tehdä". Ja vähän aikaa teen sitä, sitten muistan "joo, tuo toinen juttu pitää tehdä nyt", ja taas liikun metrin johonkin toiseen suuntaan. Ja tätä koko päivä, 5 työtä yhtä aikaa työn alla! Eilen jäin työpäivän jälkeen tekemään töitä. Tein 00.30 asti, vai oliko peräti yli yksi yöllä, en muista. Sitten painuin makuusäkkiini, luin jotain tietokonelehteä, että olisi alkanut nukuttaa. Siis väsynyt olin, mutta ylikierroksilla. Luin jotain 5 sivua, kunnes nukahdin. Heräsin yöllä klo 04, valvoin hiukan, sitten kevyttä koiranunta 07.50 asti, jolloin aloin kuulemaan työpaikalta melua. En enää osaa nukkua vieraissa paikoissa. Ja eiku takaisin puikkoihin.
Jäin yöksi sen takia, että kotimatkoihin ei tärväänny tunteja. Sain enemmän aikaiseksi. Tänään kyllä väänsin jo itkua, kun en jaksa, en jaksa! Koneet jumittaa, ja kaikki työt pitää saada huomiseksi. Suomessakin on tämä mañana-mentaliteetti. Huomenna, siis kaikki työt pitää olla huomenna valmiita. Ja uudet työt myös huomenna. Millekään työlle ei enää anneta, niinku, viikko aikaa!!!
1 kommentti:
Voi karmea. Toivon sinulle levollisia uunia seuraavina öinä.
Lähetä kommentti