Minulle joka arkiaamu tulee Positiivareista aamun ajatus. Lainaan tähän viime tiistaisen aamun ajatuksen:
”Jos” ja ”Sitten kun” istutettiin maahan
- ja niistä kasvoi ”Ei mitään”.
Tuo on niin tuttua. Itsekin olen sanonut monesti "Sitten kun olen eläkkeellä, askartelen enemmän" ja "Jos meillä olisi lapsi, niin olisi jotain syytä mennä Korkeasaareen ja Linnanmäelle tai järjestää joulua". Viimeksi Korkeasaaressa käydessä huomasin, että ei se ole niin kivaa enää, mitään ahaa-elämystä siitä ei saa. Ei siinä ole mitään mieltä, oikeastaan, kaksi aikuista kiusata itseään ja katsella lasten ja näiden vanhempien riemua. Olisi niin mukava jollekin lapselle osoitella eläimiä ja nähdä lapsen innostus. Jos jos... Tätä tää nyt on eli hoidan työni, ja jossittelen ja sitkuttelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti