sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Pyöräilykausi on todellakin alkanut

Tänään sunnuntaina kello herätti klo 08. Ihan oikeasti olimme laittaneet kellon soimaan, jotta ehtisimme tehdä kaiken tänään...
Lähdimme pyöräilemään naapurikaupunkiin, jossa oli markkinat. Kävimme myös kolmella kirpputorilla. Markkinoilla ostin kiiltokuvia 9 x 2 arkkia ja yhden kortin eurolla. Minulle tuli puhelemaan joku taiteilijatätönen, joka esitteli kuvia tauluistaan. Suostuin ostamaan yhden kissakortin naapurille synttärikortiksi. Kokeilin myös kenkäkauppiaan luona kävelykenkiä, mutta pihiys iski, enkä sitten 70 euron suomalaisia kenkiä ostanutkaan. Kävimme myös kahveella ja munkilla, nautimme auringosta. Viimeisellä kirpputorilla oli pakko mennä ottamaan sukkahousut pois. Aamulla oli ollut vajaa 10 astetta, mutta puolenpäivän aikoihin alkoi jo hikeä pukkaamaan.
En muuten löytänyt kirpputoreilta mitään. Yksi kaalimaankakara nukke olisi ollut, mutta se ei ollut aito, joten en halunnut sitä ostaa. Kotia tulimme n. klo 14 ja mittariin tuli 40 kilometriä. Peffa vähän puutui pyöräilyssä. Katselin vähän, missä kunnossa tiet ovat luistelua ajatellen. Joko on hiekat poistettu.
Oli muuten kovin tuulista, hiekka lensi ja hampaissa narskui.

Ehkäpä joku päivä kaivan rullaluistimet naftaliinista. SQ:lla on myös luistimet, ja olen nyt viimeisen 7 vuoden aikana uhonnut, että vien hänet luistelemaan, mutta se on aina jäänyt. Ehkä tänä kesänä. Se vaan, että minun täytyy ensin käydä lenkillä väsyttämässä itseni ja sitten mennä luistelemaan, koska minulla on tuota kokemusta rullaluistelusta jo monen vuoden ajalta ja menen aika haipakkaa. Vuonna 1994 toin luistimet Jenkeistä, ja pikkukaupungissa minua katsottiin kuin mitäkin kummajaista, pikkupojat kateellisina... Silloin meitä rullaluistelijoita taisi olla siinä kaupungissa kolme... Suomen urheilukaupassa ehkä oli kahden taikka kolmen merkkisiä luistimia myynnissä vuonna -94.

Kun menen luistelemaan, SQ ottaa pyörän, koska keskinopeuteni on luistellessa n. 25 kilsaa tunnissa.

Väsyttää... Yksi työ pitäisi tehdä, mutta en jaksa. Jääköön huomeniltaan. Kamerassa olisi valokuvia, mutta jätän ne myöhempään. Nyt taidan mennä vain punkkaan lukemaan ja sitten nukahdan. Onneksi on vain neljä päivää töitä. Öitä!

Ei kommentteja: