Perjantaina kävin töiden jälkeen hiihtämässä 10 kilometriä. Hymyilin tyytyväisenä pimeässä metsässä kun olin tajunnut hankkia otsalampun! Voin hiihtää milloin minua huvittaa, ei tarvitse ajatella, onko vielä tarpeeksi valoisaa. Tosin lensin yhdessä alamäessä takalistoilleni...
Tänään naapuriperheen kanssa menimme pulkkamäkeen. Valitettavasti minun molemmat Sarviksen ahkiot ovat lainassa, joten otin käyttöön tavallisen liukurin. Emme ole olleet mäessä ainakaan kolmeen vuoteen SQ:n kanssa, kun ei ole ollut pulkkaikäistä porukkaa.
Hauskaa oli! Naapurin aikuisetkin istuivat pulkkiin, P kertoi yleensä laskevansa kaksi kertaa selkänsä takia ja sitten ei enempää, mutta kun näki minun menevän koko ajan mäessä, intoutui hänkin mukaan. Laskimme ainakin 15 kertaa, eli pari tuntia. Keksin, että menisimme jonossa toisten jalkoja sylissä pitäen: neljä aikuista, yksi 13-vuotias poika (9-vuotias ei uskaltanut), jyrkkä, pitkä mäki, alhaalla kauheasti populaa katsomassa kun hullut tulee... Poikakin sanoi "tää on sairasta!" Oli se todella hauskaa. Nyt olemme kaikki "vanhukset" rampoina voivottelemassa kipeitä selkiä ja jalkoja. Minä olen jaksanut käydä kuntosalilla, joten selkäni ei vaivaa ollenkaan, mutta varmasti on takapuoli aivan mustelmilla parin päivän päästä. Ei kun uudestaan, joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti