keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Hormoonihiiret eivät laukkaa

Kaiken huonon olon takana on estrogeenin vähäisyys. Nykyinen annokseni ei riitä, on pakko alkaa ottamaan vaarallisen suurta annosta, koska en nuku, on välillä kuuma, ja näistä seuraa tosi masis (lekuri varoitti veritulpista, syövästä). En ala ottamaan norsunannosta vasta kun testamentti on tehty. Se on tekeillä, lakimiehellä vain on kiireitä. Sitten kun se on tehty, sitten ei ole enää väliä, jos kuolla kupsahdan, kunhan saan loppuajan voida hyvin, kesti sitä sitten vuosi tai 40 vuotta. Menee ainakin tämä hamstraamani omaisuuteni sinne, minne haluan, myös siinä tapauksessa, jos me molemmat kupsahdamme yhtäaikaa. Kohde: Hyväntekeväisyyteen, kotimaassa huonoissa kodeissa asuvien lasten hyväksi, näiden olojen parantamiseksi. Toivon, että edes joku lapsi hyötyisi siitä, että olin olemassa. Askartelumateriaali lahjoitetaan lastenkodeille, työpajoille, mielenterveyspotilaiden viriketoimintaan yms. Olkoon tässä koko Suomen kansan luettavana, mihin haluan nämä kaikki ostamani ja hamstraamani askartelumateriaalit.

On vähän masentavaa luettavaa. Sori, huono yö takana ja olo on todella kehno. Täytyy pinnistellä, että en tee virheitä. Tänään olen ehkä 10 sanaa sanonut, en jaksa olla oma vitsikäs, valoisa minä. Onneksi ei säre päätä, se vielä puuttuisi.

Eilen oli hyvä päivä, jaksoin jopa käydä pitkästä aikaa lenkillä japanin tunnin jälkeen (josta ei jäänyt paljon mieleen, koska unilääkkeet vievät muistin).

1 kommentti:

koivunlehti kirjoitti...

Onpa kurja tilanne :-( Toivon kovasti, että todennäköisyydet jäävät kohdallasi todennäköisyyksiksi ja saat avun ilman harmeja. Jaksamista sinulle!

Minusta on oikeasti järkevää miettiä, mitä toivoo tavaroillaan tehtäväksi kuolemansa jälkeen. Näin siinäkin tilanteessa, että voisi hyvin ja kaikki näyttäisi selvältä. Olen kuullut jo monta tarinaa siitä, kuinka jäämistö, jota ei osata pitää minkään arvoisena, heitetään roskiin. Itselläkin tämä on vasta puheen tasolla. Pitäisi ryhtyä tuumasta toimeen.