perjantai 7. helmikuuta 2014

Kamera, kamera, kamera...

Pari kuukautta tyttöjen syntymän jälkeen tutustuin yhteen eläkeläiseen. Hän kertoi, että jos apua tarvitsen, hän voi hoitaa lapsiani. Lapseton kun on. Hän sitten tutustui lapsiini ja hoiti heitä hyvin. Pääsin. Sq: kanssa käymään Tukholmassakin kahdestaan, kun L ja Helinän kummi hoitivat tyttöjä näiden ollessa puolitoistavuotiaita.
Tutustuin L:ään paremmin, kävimme kahveella, kuskasimme hänen ostamaa pesukonetta / pakastin. Autoimme tietokoneongelmissa, kävimme kaupoissa, kun hän tarvitsi kyytiä. Kierreltiin kirppiksiä, teimme reissuja lähikuntiin, hiihtämässä, luistelemassa... Tyttöjä hän halusi hoitaa, että pääsin käymään kuntosalilla, lääkärissä jne.
Oli vaik yksi kausi, kun hän ei halunnut oikein hoitaa tyttöjä. Ei hän sitä mainostanut, mutta aavistin. Silloin kun tytöt alkoivat liikkumaan ja eivät vielä osanneet puhua. Mutta kun älliä alkoi olemaan tarpeeksi itsensäilmaisuun ja tottelevaisuuteen, L oli jälleen valmis hoitamaan tyttöjä. Myönnän, että se aika, kun taaperot menevät kuin päättömät, ei ole mitään herkkua pitää jöötä.

Huomasin, että olisi pitänyt pitää suhde vain yya-sopimustasolla...
Joulukuussa 2012 hän alkoi "itkemään", kun oli kaupan avajaisista ostanut digikameran, mitä ei osannut käyttää. Ilman kameraa oli ollut vuosia. Katsellut, kun minä olen ottanut kuvia omallamme, ja se on näyttänyt helpolta hommalta. Harmitteli, kun ei ollut edes vanhemmistaan viinaikaisia kuvia.
Hän tykästyi meidän pari vuotta vanhaan kameraan, kuinka se näytti niin helpolta. Lainasin viikoksi kameraamme hänelle. Lopulta kävi niin, että hän otti meidän kameran, ja me myimme hänen uuden kameran. Eihän siitä uudesta saanut sitä, mitä hän oli kauppaan maksanut. Me ostimme uuden Sonyn, jota minä en meinannut oppia käyttämään. Liikaa hienouksia, joita en vieläkään vuoden jälkeen osaa hyödyntää. Sitä hänen kameraa emme halunneet käyttää.

No, hän oli tyytyväinen valintaansa, enkä kuullut mitään koko kamerasta.

Jouduin vain välillä sivusta seuraamaan, kun hän etsi itselleen slmälaseja puoli vuotta. Osti ja palautti. Kiersi kaikki kaupungit 200 kilsan säteellä ja etsi silmälaseja. Rahaa paloi matkoihin... Lopulta löytyi lasit, jotka olivat suunnilleen samanlaiset kuin rikki menneet vanhat lasit.

---
Hän täytti vuosia. Olin yllättynyt, kun selvisi, että hän on vasta 54-vuotias. Olin olettanut, että hän on eläkkeellä, niin kuin yli 65-vuotias olisi. Hän kun vaikuttaa paljon vanhemmalta kuin on. Silmälasit, pukeutuminen, hiustyyli, puheet, kunto, eläkkeellä oleminen, kaikki tuo antoi sen kuvan, että on 65-vuotias ainakin. Kerran sitten kysyin, miten hän on poissa työelämästä. Ei halunnut kertoa. Hän ostaa juniin eläkeläislipun, joten kyllä hän jonkinmoisella eläkkeellä on. Hoitaa vanhojn vanhempien ja juopon kaksoissiskon asioita päivisin. On yksinäinen. Siihen on syynä se, että ei puhu omista asioistaan ja tunteistaan. Hänen "lähelle" ei pääse. Valittaa kyllä osaa. Milloin lääkärit tekevät väärin, milloin mitäkin. Hänen valitusjutut olen antanut mennä korvasta sisään ja toisesta ulos.
Kävimme pyöräilemässä, hiihtämässä ja kävelyllä. En halua enää mennä vetämään kivirekeä perässä ja palelemaan. Menen mieluummin omaa vauhtia kuin palella ja yrittää väkisin keksiä jotain juteltavaa. Ei paljoa ole jutun juurta, kun toinen puhuu vain säästä.
Eikö sekin jo sano jotain outoa, jos omistaa auton, mutta ei voi kertoa omille porukoilleen (vanhemmat, sisko), koska muuten tulee turhaa nalkutusta. Eikä sitä, että menee viikoksi etelän lämpöön. Hänellä on selvä luottamuspula. Ehkäpä hänellä on ollut episodi sen auton kanssa. Ostanut auton, mutta ehkä joku siinä autossa ei mielyttänyt, ja halusi palauttaa pitkän ajan kuluttua. Hankala ihminen, tosissaan.

...
Pari kuukautta sitten joulukuussa hän otti puheeksi tämän kameran, yli vuosi sen jälkeen, kun oli ostanut sen meiltä.
"Jos me voitais auttaa häntä hankkimaan kameran, ja maksaisimme vähän siitä hänelle myydystä kamerasta, kun se ei ole hyvä". Anteeksi nyt vain, kameramme on ollut hänellä vuoden. Hän on menettänyt rahaa, koska ei halunnut uutta Olympustaan oppia käyttämään, me menetimme rahaa, kun halusin häntä auttaa luopumalla meidän kamerasta, joka meille oli riittänyt.

Kysyin, miksi kamera on huono. Joku asiantuntija oli sanonut, että siinä on roska, ja kannattaa vaan ostaa uusi kamera. Kysyin, mikä asiantuntija.  Siis Gigantin myyjä. Nehän nyt vain haluavat myydä.  Sitten L alkoi näyttämään kuvia, myös niitä alkupään kuvia. Ja niissä oli sinistä taivasta vasten kuvattuna joku tummentuma. Itse en ollut moista huomannut, itseäni se ei olisi haitannut. Kerroin, että kamerahuolto poistaa kennolta roskan 40€:lla. Ja suutuin, ja sanoin, että olisi heti palauttanut kameran kuin vuoden kuluttua. Ei käytetyssä kamerassa ole vuoden palautusaikaa!! Hän jatkoi, kun se oli niin kalliskin. No tietysti, kun ei se ollut mikään halpa kamera ostettaessakaan. Niitä sen ikäisiä kameroita myytiin kalliimmallakin. Sanoin, että en enää uudetaan ala siihen kamerarumbaan ja kuuntelemaan sitä itkua, kun on huono kamera tullut hankittua, vaikka olisi uusi ja kallis, kun ei osaa käyttää jne. En halua keskustella enää kameroista, ostan vanhan kameran takaisin. Piste!!! Meidän piikkiin meni. Hän oli hiljaa, koska ei ollut minua vihaisena nähnyt. Mä harvoin puhun suuni puhtaaksi, mutta olin niin vihainen!!
Sanoin, että maksan kun on rahaa.

Tämä siis tapahtui muutama päivä ennen joulua. Hän oli jo aikaisemmin toivonut, että en antaisi joululahjaa. En antanut, enkä korttia.
Joulupäivänä tytöt kävivät hänen luona, koska oli puhunut, että voisi ottaa tytöt kotiinsa. Vein heidät ja annoin 50€ (satasesta) kameranpalautusrahaa. Viestitin, että laitan loput, kun saan palkan. Olin pee-aa postimerkkiostosten takia.
Häneltä tuli tammikuussa viestiä, että miksi en maksa sitä loppusummaa (50€). Mulla ei yksinkertaisesti ollut maksaa heti palkkapäivänä. Kun sain huutistavaraa myytyä, niin pystyin maksamaan. Pistin tilisiirron viestiksi vain, kuinka ihana ihminen hän on, kun on lainannut minulle rahaa. Ja nyt on lainan palautuspäivä.
Pari viikkoa annoin mennä, kunnes viime lauantaina kysyin, haluaako käydä kierrätyskeskuksessa. Lähti mukaan. Oli ruskea kuin papu. Oli ollut viikon Espanjassa. Niinpä niin. En kysynyt mitään kameroista tai muustakaan. Kävimme van kierrätyskeskuksessa. Hän kyllä valitti taas, kuinka lääkäri kohtlee hänen äitiään ja naapurit valittavat hänen siskostaan. Ja kuinka hänestä tulee mökkihöperö, että hyvä kun vien häntä jonnekin. Hoh hoijaa...


Vanha kamera on nyt romulaatikossa. Kyllä sillä kuvia ottaa ja se tummentuma tulee esille vain tietyssä zoomauksessa snistä taivasta vasten. Ei me sillä mitään tehdä. Siitä saisi sen 40€, putsaus 40€. Ei kannata myydä.
Eli vaihdetaan!!! Tarvitsen 28 nron NNNmonot. Yhdet sukset ja yhdet sauvat on. Sitten olisi edes yksi suksipaketti. Saavat tytöt vuorotellen hiihtää.
......
Löysin kierrätyskeskuksesta sen, mitä menin etsimään: 4€:lla tuolin, josta saa selkänojan ja istuinosan irti. Vähän rautasahaa peliin, niin on tytöille luistelutuki.




- Marjut

Ei kommentteja: