keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Helmikuu jo aika pitkällä

Moi pitkästä aikaa! Istun junassa enkä ottanut mitään luettavaa. Tätä tekstiä varmaankin jatkan milloin missäkin... Nyt on niin lämmintä, että voi junaa odotellessa naputella. Vahinko vain, että en vielä saa kuvia liitettyä tähän lennossa.

2.2 oli valtakunnallinen kaksostenpäivä. Me juhlistimme päivää viettämällä kaksi tuntia paikallisessa hoplopissa. Tytöt tykkäävät mennä pitkin putkia, istuimme kaikki neljä pallomeressä... Hauskaa oli. Paikallinen m o n i k k o yhdistys oli järjestänyt jäsenilleen tapahtuman, eli yhdistyi maksoi sisäänpääsyn. Minä kuulun yhdistyksen hallitukseen, joten tiedän, mitä tapahtumia on tulossa vuoden aikana. Huhtikuussa jälleen kirppis paikallisella koululla.

Hoplopin jälkeen menimme Raksiin syömään. Laskeskelin, kuinka monta kertaa isäni on vienyt minut ulos syömään silloin kun olin lapsi. Se on helppo laskea: 2 kertaa.
Taisin olla molemmilla kerroilla kuusivuotias. Ekalla kerralla äitni oli tarjoilijana töissä yhdessä kapakassa. Muistan, että söin pesunamuussia ja nakkeja. Äiti tarjoili.
Tätini perheineen ajoivat Ladalla pohjoisesta katsomaan Etelän ihmeitä. Koska heille piti esitellä Hesaa, kävimme Korkeasaaressa ja Linnanmäellä, sekä Rautatien aseman tunnelissa syömässä. Oli eka kerta minulle noissa nähtävyyksissä. Sen koommin en isäni kanssa käyty missään kivassa paikassa. Hän kun aina säästi, jotta voi nyt eläkkeellä ollessa brassailla ja panostaa vain itseensä.

Me taas panostamme tyttöihin. Ovat käyneet heidän nuoresta iästä huolimatta jo kaksi kertaa Linnanmäellä, kerran Puuhamaassa, kolme kertaa Ruotsissa Silja Laineella, Hoplopissa tai sen tapaisessa viisi kertaa, ja ulkona syömässä monesti. Linnanmäellä on niitä ilmaisia laitteita nykyään perheen pienimmille.
Minä olin aika iäkäs, kun menin ensimmäisen kerran ulkomaille: 21-vuotias viikoksi Lontooseen sen aikaisen poikakaverin kanssa. Ruotsissa kävin 22-vuotiaana.

Jos tytöt olisivat syntyneet 20 vuotta aikaisemmin, eipä he olisi varmaankaan niin usein päässeet kaiken maailman rientoihin...
--------
Vaikka joulusta on jo tovi, niin sen verran kerron, että kuusi oli tänä vuonna olohuonessa eikä terassilla, sekä joulupukki kävi. Kuusi sai olla rauhassa, joulupukkia ei enää juostu karkuun. Pukkia peräti pyydettiin avaamaan joululahja, kun tyttö ei itse saanut paketia auki.
Entisen naapurin pyysin pukiksi. Ja ensi jouluna uudestaan.

Minulla on yksi uskovainen ystävä, joka on aika jyrkkä. Pelkään, että hän pilaa tyttöjen pukkiuskomuksen. Hän toitottaa, että pukkia ei ole olemassa jne. Jopa pääsiäismunat ovat pannassa!
Haluan, että tytöt vielä vuosia uskovat pukkiin. On jotain jännitystä jouluksi. Nyt se ainakin meni täydestä kun väärä raha.
Meille pukki kuuluu kulttuuriin. Ei me siihen uskota niin kuin ei uskota jeesukseenkaan. Mutta ev.lut. kirkkoon kuulutaan. Se on osa meidän kulttuuria. Ja tytöt käyvät pyhäkoulussa sunnuntaisin (mikä ei ole edes ev.lut.)
----------
Askartelu ja postikortteilu on ollut jäissä. Olen vapaa-aikoina laittanut tavaraa huutikseen. Tuntuu, että kotona ollessa ei ollut näin tiukkaa, mutta nyt töissä käyvänä maksetaan päivähoito ja työmatkat. Ne vievät ison loven palkasta, asuntovelkoja nyt unohtamatta. Tässä joulun jälkeen oli tosi tiukkaa. Tuli jopa ryppyjä erääseen ihmissuhteeseen rahatilanteen takia. Kerron siitä myöhemmin.

Ennen vuoden vaihtumista ja postimaksujen nousua ostin paaljon postimerkkejä, niitä 1. ja 2. luokan merkkejä. Itella-pönttö meni nostamaan maksuja ihan sikapaljon!!! Joten kannatti sijoittaa noihin merkkeihin ennen vuodenvaihdetta. Varsinkin kun niitä tulee käytettyä noihin huutiskamojen postitukseen.
Mutta en tiedä, mitä valuuttaa ajattelin merkkejä ostaessani. Ostin meinaan niin paljon, että tili tyhjeni. Onneksi sain sentään bonuksia koska ostin S-kaupan yhteydessä olevasta asiamiespostista.
Sitten kärvisteltiin kuukausi... Onneksi huutiskauppa kävi, että sai välillä ostaa ruokaa ja pakastimessa oli sapuskaa.
-----------
Sen verran askartelin ennen joulua, että päällystin Tarjoustalosta hamstraamat kenkälaatikot tapetilla. Näihin laatikoihin laitoin joululahjoja ihmisille. Kun kerran tapettikirjoja on käytettäväksi.
Ja nyt kerään vessapaperinhylsyjä. Aion tehdä taideteoksen... Vaikka autotallin seinälle, jos ei muualle mahdu.
------------
Koivunlehti lähetti iiiison laatikon postikortteja askarteluun. Vakka Kuopiossa lopetti korttien myymisen, joten laitoin vienon toiveen, että Smartpostilla laittaa niitä kortteja minulle, jotka eivät kelpaa kenellekään mutta olisivat sopivia askarteluun. Smartpostillahan voi laittaa tulemaan vaikka 35 kiloa.
No, iso paketti sieltä tuli. Kyllä minulla ja tytöillä on ollut kivaa! Käymme keittiön pöydän ääressä korttipinoja läpi. Raakaan siitä kortteja omiin askarteluihin, päiväkoteihin ja tytöille. Tytöistä on tullut aika hakoja saksien käytössä, kun ovat saaneet leikellä mielin määrin niitä kaksiosaisten korttien valkoista sivua. :)

Ei kommentteja: