tiistai 25. lokakuuta 2011

Terkut kirppikseltä

Viime sunnuntaina olin V-a-l-t-t-e-r-i-s-s-a jälleen myymässä. Olin ensin yötä ystävän luona, herätys 6.30. Siitä puolen tunnin päästä olimme kirppiksellä. On meno vähän muuttunut: paikalle on värvätty joitain järjestysmiehiä, mm. sen takia, että varastelu on lisääntynyt. Romanian romanialaisia on paikalla. Kyttäävät myyjien pöydän alusia, jos sieltä löytyisi käsilaukut ja niissä lompakot. Yhdet romanialaiset aiheuttivat hämminkiä kaatamalla vakiomyyjän postikorttitelineet -> yrittivät saada ihmisten huomion kiinnittymään siihen häslinkiin ja olisivat ryöstäneet jotain joltain. Kuulin, kuinka vakimyyjä huusi vartijoita, ja jollain ihmeen konstilla he saivat nämä kaksi takaisin paikalle keräämään kortit. Siinä oli jo kirppiskiertelijät auttelemassa korttien keräilemisessä. Tämä vakimyyjä olikin kiukkunen, kun hänen korttitelineet sillai kaadetaan.

Yksi vartija huokaili meidän vieressä myyvälle myyjälle, että hän on väsynyt (näihin romanialaisiin). En yhtään ihmettele. Minulta nämä varkaat eivät sympatiaa saa sitten ollenkaan. Ovat pahempia kuin trokarit, jotka sentään jotain maksavat.

Itse olen sen verran monta kertaa ollut tuolla myymässä, että en jätä mitään pöydän alle. Pöydän eteen laitoin viisi kirjalaatikkkoa (suomalaisia kirjailijoita) - ne eivät ryöstelijöitä kiinnosta.

Odotin vähän hampaat irvessä trokareita, joten aivan hissukseen purin laukkujani. Kolmessa laukussa minulla oli arabiat, iittalat, Tomulan seinälautaset, joten en kiirehtinyt niiden purkamisessa. Sitten kun olin saanut kaikki muut purettua, eli vähäpätöiset krääsät, ja porukka oli jo siitä kadonnut pöydän ympäriltä, avasin laukkuni. Sanoin ystävälleni, että katsotaan, minkälainen porukka siihen tulee kytikselle.

Hiljakseen pakkailin laukuista seinälautaset, Riihimäen lasin boolimaljan yms. yms. Ja sain kuulkaan aivan rauhassa myydä. Kaikki Tomulat menivät sillä hinnalla, mitä halusin, boolimaljastakin sain sen, mitä pyysin... Hyvin meni. Kuparipannut jäivät pöydälle, joten niiden aika on ohi. Laitan ne huutikseen tässä kun ehdin.

Kirjat ovat menneen talven lumia. Laitan ne huutikseen, jos jaksan. Paasilinnat, Hirvisaaret yms. eivät kiinnosta. Ulkolaisten kirjoittajien kirjoja en edes viitsinyt ottaa mukaan. Niitä on 7 vaippalaatikollista autotallissa. Laitan ne jonnekin naamakirjan vaihdetaan-osastolle. Ja lopulta annan ilmaiseksi.

Vieressä oleva kännykkämyyjä, joka joka lauantai on myymässä kännyköitä (kalliita), ärähti eräälle trokarille. Tämä ostaja oli tulossa meidän myyjien puolelle laatikoitani penkomaan. Eivät anna edes rauhassa purkaa tavaroita. Mies ärähti: "Tämän viivan yli ei ole mitään tulemista! Tämä on myyjän aluetta. Pysykää sen viivan ulkopuolella!" Hän olikin tiukka ukko. Tietysti on kokemusta, jos siellä joka vkl on. Mutta oli kyllä lupsakka mies. Muisteltiin kirppiksiä, jotka ovat "förbi": VR:n makasiineja Finlandia-talon vieressä, Vantaan Minttutien kirppistä... Nostalgiaa.

2 kommenttia:

Bullukat kirjoitti...

Ikävä kuulla, että meno on tuollaista. Mä asun väliaikaisesti melko lähellä Valtteria ja olen ajatellut, että heti kun tulee vapaa viikonloppu, jolloin ei ole muuta sovittua ohjelmaa, käyn kirpparilla. Mutta kai saa pelätä asiakkaatkin lompakkojensa puolesta :(

Hienoa, että sait hyvin myytyä tavaroitasi.

Tuula Hamsteri kirjoitti...

Trokarit ovat aina olleet raivostuttavia, kun tulevat penkomaan tavaroita ennen kuin itse on päässyt edes alkuun niiden esillepanossa. Ensimmäisen kerran jälkeen kuitenkin tietää, miten pitää menetellä, niinkuin sinäkin teit. Mutta nuo romanit kuulostavat ikäviltä tapauksilta. Kun ensin näkee vaivan siinä, kun tuo tavarat kirppikselle, niin ei ole kurjempaa kuin huomata, että niitä on varastettu. Ei paljon lohduta, että kierrätykseen ne menevät silloinkin...