Maailmaa tutkimassa

Odotan kaiketi innolla sitä, kun lapset alkavat itsenäisesti liikkumaan. Tosin monet ovat jo varoitelleet, että sitten kun lapset liikkuu, toivoisin, että ne eivät liikkuisi.
Täytyy joku päivä kontata huusholli läpi ja katsoa kaikki vaarapaikat.

Helinä tutkii lelumaton antimia. Lelumatto on, mistäs muualtakaan, kuin kirpputorilta.

Helinä tutkii vanhassa puusaavissa istualtaan leluja.

Kaikki nämä lelut ovat kirpputoreilta. En ole yhtään lelua ostanut uutena... uups! Olenpas, yhden pingviinijutun. Sen ostin tyttöjä varten ennen joulua torilta, saksalainen puulelu. Enpä ole tainnut sitä täällä esitelläkään. Se on vielä laatikossakin. Taitaa olla tytöille joululahjaksi tulevana jouluna.

Ostan vain Brion, Fisher-Pricen ja Vau:n leluja/kirjoja. Kun rajan laittaa johonkin, ei tule liikaa.
Appi-ukko toi yhden kaalimaan kakaran, "Helinäkeijun", tytöille. Nukke, jonka päässä helisee kilistin (kilisee helistin). Olin sen joskus löytänyt joltain kirpputorilta Apelle.

Sitten tietysti ostan lastenkirjoja. Yritän löytää kaikki Richard Scarryn kirjat. Pienenä olisin itse halunnut Scarryn kirjoja, mutta en saanut mitään. Minulla oli vajaa 10 kirjaa pienenä.
Aion laittaa tänne bloggeriin sivun, johon listaan lastenkirjat, jotka jo on.
Kännykässä on pakko olla listaa, koska muuten tulee ostettua tuplasti. Niitä on jo sen verran monta ostettuna, ja kaikki kirppiksiltä.

Appi osti tytöille(?) (eli itselleen) kauko-ohjattavan auton, kun hän on sellaista halunnut pienenä. Nyt on sitten koko poppoolle yhteinen harrastus. Tässä Helinä tutkii ohjauslaitetta mielenkiinnolla, onnistui jopa peruuttamaan auton. Elli taasen huutaa pää punaisena, että "mulle kans! Mäkin haluun!" :-D

----------ooo----------

Taidan toteuttaa omaa lapsuuttani?! Ostan kirjoja, joista olisin itse tykännyt; leluja, joilla olisin itse leikkinyt.
Ette usko, mutta vieläkin muistan sen, kun halusin polkuautoa. Istuin kaupassa polkuautoon ja kerjäsin sitä. Mutta en saanut, tietenkään.
Legojunaa kinusin pienenä, sitten 13-vuotiaana sain joululahjaksi! Leikkimökin kanssa sama juttu: olin 16-vuotias kun isä sellaisen rakensi, kun puoli-ilmaiseksi sai nokiset materiaalit. Arvatkaa, leikinkö mökissä? Pienenä leikkimökkinä toimi ulkohuussi, siellä paskanhajussa sitten leikin.
Kaikkein paras joululahja oli se, kun lankoni vei Cittarissa leluosastolle ja sanoi: "valitse ihan mikä lelu vaan täältä itsellesi joululahjaksi". Se ballerinabarbi on minulla vieläkin. Sellainen kehoitus oli niin odottamaton. Ei, me kävimme kaupasta hakemassa aina vaan ruokaa, ei sieltä ostettu leluja.

Me aiomme hankkia tytöille hiekkalaatikon ensi kesänä, leikkimökkikin tulee myös jossain vaiheessa. Kolmipyörät saimme kaupan päälle, kun matkakärryt ostettiin.


Luulen, että ne ihmiset, joilla on paljon tavaraa, ovat jotenkin kärsineet jonkin/jonkun puutteesta pienenä: rakkauden, lelujen/virikkeiden, yhdessäolon, turvallisuuden... se voi olla mikä vaan. Jo se, että lapsuudessa toiset lapset rikkovat kaikki lelut, jäljelle jää vain puuhevonen, voi aiheuttaa sen, että vanhemmiten tavaraa on sitten liikaa ja mitään ei heitetä pois ja mistään ei luovuta, vaikka ei itse tarvitsisi. Varsinkin pula-ajan eläneet käyttäytyvät noin.

Oletteko katsoneet himohamstraajat-tv-ohjelmaa? Järkyttävää!!! Tiedän muutamia ihmisiä, joilla on kodit niin täynnä, ettei ovesta meinaa sisälle mahtua. Valitettavasti suvussakin on näitä tapauksia.
Kaikkein surullisin tapaus on se, että eräs isä kerää roskaa, ja poika ei mahtunut ulko-ovesta sisälle rullatuolillaan, kun eteinen oli täynnä roinaa, muista huoneista puhumattakaan. Ai että mun olisi tehnyt mieli pistää tuulemaan siellä! Kaikki vanhat hesaripinot paperinkeräykseen, tietokoneromut sähköelektroniikkapisteeseen... Mutta kun tämä isukki ei voi heittää mitään pois, kun joskus voi tarvita, tai voi korjata tms. Aaaargh! Pistää vihaksi tämä voimattomuus tällaisten henkilöiden edessä. Auttaa voisin, mutta kun ei, apua ei haluta.
Tästä isukista vielä... hänellä on Hesassa kolmio täynnä laatikoita, toisella puolella Hesaa olisi tyhjä varasto. Hän maksaa molemmista vuokraa. Tästä kolmiosta on nyt turhaa maksanut vuokraa pari vuotta. Hän ei ole siellä asunut, vaan hän on muuttanut toisaalle. Nyt pitäisi käydä tavarat läpi, ja viedä ne varastoon, jotta ei tarvitsisi kolmiosta maksaa vuokraa. Apureita olisi, mutta hän haluaa itse käydä joka ikisen tavaran läpi. Ajatelkaa, mikä rahaerä siinä menee, kun joidenkin roskien takia maksaa vuokraa. Tästä voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkän sepustuksen.

Minä menen ensi kuussa kirpputorille myymään pieneksi käyneitä lastenvaatteita, imetystyynyä yms. yms. yms.
Ja nyt menen tyttöjeni luokse. Ovat heränneet päiväunilta. Aiomme lähteä piltti-kerhoon.