Tervehdys kirppikseltä. Yllä olevasta kuvasta näette, minkälainen kuhina on roskisten ympärillä kirppispäivän päädyttyä. Ihmiset tekevät löytöjä...Perjantaina pakkasin auton täyteen tavaraa, lauantaina oli herätys klo 06. Ovi kirppiksellä aukesi klo 07, jolloin myyjät, trokarit ja parhaat-päältä-ostajat pääsivät sisälle. Päivä kirppiksellä meni hyvin, ihmisiä oli liikenteessä pakkasesta huolimatta. Samoja naamoja näkyi kuin ennenkin, jotka kyselivät kännyköitä, levyjä, Arabiaa... Huvittavaa, kun kotikaupunkini antiikkiliikkeen omistaja-pariskunta oli jälleen liikenteessä ja rouva kanniskelikin sitten eräältä pöydältä Arabian astiastoa autoonsa, omaan kauppaan tietysti.
Myöhemmin aamusta tuli tavallista porukkaa. Minullakin oli kahden metrin pino kirjoja, joista sain puolet myytyä, 1 eur/kpl. Vaatteitakin meni 1-3 eur/vaate, cd-levyt olivat 1 eur/kpl. Tietokonelaukusta pyysin 10 euroa. Ei mennyt, ja oli jo toista kertaa matkassa mukana. Kun kolmas ihminen kysyi sen hintaa, laskin hinnan 9 euroon, sitten 8 euroon... ja lopulta se lähti kuudella eurolla. Tietysti, kun jo naamoja tunsin, näille vakiokiertäjille kerroin korkeampaa hintaa kuin tavallisille kuluttajille. Kyllä ne oppii erottamaan, kun olen monta kertaa käynyt myymässä.
Olen ottanut tavaksi, että en pura tavaroita puoleen tuntiin tai tuntiin, eli odottelen, että nämä intoilijat katoavat. Sitten rauhassa puran kassit ja pussit. Tai sanon suoraan, että ei ole Arabiaa, Iittalaa, kännyköitä yms., koska niitä minulla ei ollut myytävänä. Seuraava taktiikkani on se, että pyydän pari euroa enemmän kuin haluan. Silloin ostaja todennäköisesti tinkii euron tai kaksi. Tingittyään olen miettiväni hetken ja sanon sitten: "Sopii." Ja tavara vaihtaa omistajaa, ja molemmat ovat tyytyväisiä. Toinen sai tinkiä, toinen sai sen summan, mitä halusikin.
CD-levyjen kanssa tein pölhösti. Olisi pitänyt syksyllä pyytää kaksi euroa/kpl, nyt vasta euro/kpl. Olin syksyllä pyytänyt euroa, ja nehän meni kuin kuumille kiville, osa meni trokareille. Nyt meni osa jälleen kahdella eurolla. Nämä loput käytän vielä kerran kesällä torilla, loput lahjoitan haluaville, enimmäkseen pop-kokoelmia.
Lasten videokasetteja meni kolme, vielä on 10 Disney-videota myymättä. Pikku hiljaa käy niin, että ei edes lapsiperheet osta videokasetteja.
Ja kerran meni Arabiaa halvalla trokareille, kun olin vielä "noviisi" myyjä. Silloin huuto.net ei ollut vielä kova sana tavallisten ihmisten huulilla.
Kirppiksellä joutuu myös puhumaan kieliä. Eräs mieshenkilö katseli lasten talvisaappaita (siskontyttöni kengät) ja kysyi suomeksi: "Onko nämä pojallekin?" Vastasin, että kyllä ne pojallekin käy. Sitten hän mutisi jotain "tutto"... En ymmärtänyt, ja pyysin häntä sanomaan englanniksi. Hän ei osannut. Sitten kysyin, mitä kieltä hän osaa. Hän alkoi puhumaan espanjaa. Niin, hän tarkoitti, onko kenkiä tytölle. Sanoin, että kengät käyvät myös tytölle. Esittelin muutkin kengät, mitä minulla oli, teimme kauppaa. Lopulta hän kysyi, miksi osaan espanjaa. Kerroin pienen kertomuksen edellistä edellisestä elämästä.
Tietysti myös venäjän lukusanat on hyvä osata. Joo, voisin enemmänkin kertoa ostajista, mutta jätänpä sen nyt myöhempään kertaan. Sen sanon, että Valtterilla on vaikka minkämaalaista ostajaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti