Istun junassa, joka on ainakin puoli tuntia myöhässä. Olen ajan kuluksi surffaillut netissä, kun Taavanaisen blogista bongasin Martha Stewartin kuvioleikkureita. Surffailu on vaan sen verran hidasta liikkuvassa junassa, joten päätin suosiolla siirtyä bloggailemaan.
Seurasiko kukaan televisiosta sitä kolmeosaista sarjaa, jossa 6-henkinen brittiperhe heitettiin asumaan 70-luvulle. Ekan päivän viettivät vuodessa 1970, kaikki talon sisustaa myöten oli sitä vuotta: keittiön liesi, telkku jne. Oli kuulkaa murrosikäiselle pojalle hankalaa kun ei ollut tietsikkaa, nettiä jne. Ja perheen äiti keitti perunoita painekattilalla, ja pelkäsi koko kattilaa. Tosin perhe vietti enemmän aikaa yhdessä, kun ei ollut nykymaailman kotkotuksia. Joka yö vuosikello siirtyi vuodella eteenpäin ja sitä mukaan tuli keksintöjä ovesta sisään. Huvitti kun perheen isä meni töihin, ja sinne oli tullut "70-luvun" lopulla sellainen antiikkinen "tiatokone", ja hän joutui sillä tekemään töitä! Oli siinä kaihoakin kun isä joutui sanomaan hyvästit levysoittimelleen ja älppäreilleen, mutta löysi kyllä hyvät puolet Cd:stä: voi surffailla kappaleita niin helposti.
Itse luovuin ABBAn vinyylileistä ja ostin Cd:nä. Sitten kun Cd:t katoaa, en luovu Cd:stäni, vaan olen sitten ilman. En jaksa enää ostaa jotain uutta ääniformaattia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti