Hyvää ystävänpäivää kaikille tasapuolisesti. (JA myöhässä)
Istun autossa matkalla jossain päin Suomea.
Yritän tällä iPadila kirjoittaa. Känny toimii nettidatan tuojana tuossa vieressä. Kello on jotain 22.09 näköjään. Kolme tuntia niin pääsemme kömpimään sänkyyn. Tytöt nukkuvat jo täällä autossa. Olemme sen takia myöhään liikenteessä, että nuo tyypit nukkuisivat silloin, kun olemme liikenteessä. Niillä olisi muuten niin tylsää vaan istua autossa. Yksi pätkä ajoimme silloin, kun vetelivät parin tunnin päiväunia. Seuraava pätkä oli 1/2-tunnin pätkä, jonka aikana yritin viihdyttää tyttöjä parhaani mukaan. Onneksi netistä löytyi lastenlaulujen sanoja. Lauloin ääneni käheäksi. Seuraavaksi keksin alkaa nauhoittamaan heidän höpötystä kännykällä. Se viihdytti jonkun aikaa. Nyt ei tarvitse viihdyttää. Nukkuvat onneksi.
Kävimme tutustumassa tyttöjen tulevaan hoitopaikkaan eilen. Liikunta- ja ilmaisupainotteinen päiväkoti, jonne menevät täysipäiväisesti 1.9. alkaen. Harjoitellaan varmaankin pari viikkoa elokuun puolesta välistä pari tuntia ensin, lisäten tunti päiväää kohti.
Onneksi siellä saavat aamiaisenkin. Helpottaa kummasti liikkeellelähtöä aamuisin.
Nyt ovat käyneet seurakunnan kerhossa pari kertaä viikossa. Heräämme vasta klo 8' ja kerhossa pitää olla klo 9 (tai pitää ja pitää...) Meillä on siinä tunti aikaa pottailla, syödä ja pukea. No, se on aika hyvin maksimoitu se aika, ja aika hyvin menee, mutta siinä kyllä saa koko ajan hoputtaa ja hoputtaa. Ja arvatkaa, kun haluavat itse tehdä kaiken pukemisessa. Välillä tuntuu, että sauhuan... Täytyy alkaa heräämään klo 8, koska monet jutut ovat klo 9-11. Nyt on jäänyt perhekahviloita yms. väliin, kun emme ole pääseet sängystä ylös kuin vasta klo 9. Ja yleensä joudun herättää tytöt, ei ne usein itse herää. Mahtavat unenlahjat! Kateeksi käy.
Olen tänä vuonna pitänyt kuusi vapaapäivää liikunnasta. Tänään tuli 7. Huomenna taas suksille. Yritän saada itseni siihen kuntoon, että jaksaisin hiihtää kaupungin ympäri, laskeskelin, että siinä olisi 26 kilsan rupeama.
Yhtenä perjantaina lähdin klo 20 hiihtämään. Tarkoitus oli vetää se normaali 8 kilsan lenkki, mutta oli juuri lämpimän jälkeen pakastanut, niin luisti niin hyvin. Tulin pari tuntia myöhemmin kotia, takana 18 kilsan lenkki. Oli, kuulkaa, nälkä!
Pimeälläkin voi hiihtää. Jos on pilvistä, pilvet hohtavat kaupungin valot takaisin maahan, ja lumi on valkoista, ei mitään ongelmaa nähdä pellolla ja harvassa metsässä. Tähtitaivaalla otan otsalampun messiin, ja ei ongelmaa hiihtää silloinkaan. Aika paljon hiihdän pimeässä, koska pappa ei enää niin usein ole tyttöjen kanssa. En pääse päivisin hiihtämään.
Kunpa joskus näkisin revontulia näillä hiihtomatkoillani!
Lähetin muutaman ysävänpäiväkortin. Tasan 14 kpl. Ei minulla niin montaa ystävää oikeasti ole. Oikeita ystäviä on vain... Kaksi. Ei se määrä vaan laatu. Niinhän sanotaan. Ystävä on sellainen, jolle voi kertoa kaikkea, ja minulla on tällaisia ihmisiä vain kaksi, tai jopa kaksi.
Lapsuudessa lukion ekalla v. 1984 tutustuin yhteen Tarjaan. Hän oli minun ystävä, mutta sitten kateus erotti meidät v. 2000. Minulla oli niin hyvä mies. Minun mies ei ollut mustasukkainen erakko. Sen ystävyyden menetystä surin kaksi vuotta.
Yhteen Minnaan (Myöh. Anna) minut tutustutti veljeni v. 1984. Hänen kanssa ensin kirjoiteltiin, sitten nähtiin, ja jossain välissä meistä tuli ystävät. Hän kuoli keuhkoinfarktiin 13.12.1999. Olin viimeisiä ihmisiä, jotka hän näki.
Sitten v. 1999 tutustuin Helinän kummiin työpaikallani. Hänestä tuli minun ystävä, ja yhä olemme ystäviä.
Vuonna 2003 tutustuin erääseen Tiinaan. Se ystävyys kaatui siihen, että minun asiat hän kyllä tiesi, mutta minä en saanut tietää hänestä mitään. Hän muuttui oudon näköiseksi, esim. sellaisesta kysymyksestä, kuin "mitä teet nykykään?" Eikä hän halunnut kertoa. Mitä sellaisella ystävyydellä tekee? Jouluaattona törmätään toisiimme. Viime kerralla en vaivautunut enää kysymään, kohtelin häntä kuin ilmaa. Ystävyytemme meni poikki v. 2008 maaliskuussa. Jos ystävyys olisi jatkunut, olisin häntä pyytänyt lastemme kummiksi.
Toinen tämän hetken ystävistäni on Outi, johon tutustuin yhteisen tuttavan kautta noin 9 vuotta sitten. Hän on Ellin kummi.
Kello on jo 0:40 seuraava päivä. Yritän nyt laittaa tämän tekstin nettiin. Varmaankin paljon kirjoitusvirheitä. Tässä iPadissa on niin herkkä näppäimistö, vahingossa tulee noita muit kirjaimia.
