Toissa maanantaina menin tyttöjen kanssa päiväkerhoon. Olimme kaksi tuntia peräti. Ulkona leikittiin ja syömässä käytiin. Tiistaina vein heidät klo 9 ja noudin klo 15.30.
Ellillä alahuuli väpätti ja Helinä tarrasi jalkaan itkien. Sinne ne kuitenkin jätin. Kun iltapäivällä hain pois, Elli juoksi kohti ja ohitse, Helinä juoksi poispäin murjottamaan. Olivat loukkaantuneita, kun olin heidät sinne jättänyt.
Keskiviikkona Elli meni jo rohkeasti muiden lasten luokse, Helinä heittäytyi eteisen lattialle itkemään - kun äiti taas jättää sinne.
Torstaina menivät molemmat innoissaan muiden luokse, vielä halusivat vilkuttaa ikkunasta, kun äiti menee. Perjantaina äidistä ei enää niin mitään väliä.
Nyt ovat tämä viikon jääneet sinne ongelmitta, innoissaan. Ja kun haen, innoissaan leikkivät pihalla, eivätkä meinaa pois lähteä. Eilen lähtivät kyllä kiltisti, kun mainitsin, että menemme uimaan. Elli juoksi hoitotädiltä toiselle hokien: "me mennään uimaan, me mennään uimaan!"
(Ja menimme).
Itse olen tehnyt kaikenlaista. Ekana "vapaapäivänä" ihmettelin: mulla on kuusi tuntia omaa aikaa - mitä mä teen?! Apuva! En mä ole tällaiseen määrään vapaa-aikaan tottunut - kotona!
Kyllä mä olen jossain Hesassa käynyt, ollut päivänkin ja yön yksin, mutta nyt olen kotona, ihan itsekseni, ilman lapsia!
Tekemistä olisi vaikka kuinka, ja kaikkea kivaa tekemistä, mutta en saa tartuttua mihinkään. Viime viikolla joka aamu meni kahville ja lukemaan Ilta-Sanomaa johonkin kahvilaan. Kävin jopa sanomassa vakiokahvilan pitäjälle, että sinne ne lapset jäi, päiväkerhoon. Ja mulla on pallo hukassa.
Olen nyt sitten kaksi viikkoa lomalla, josta on enää huominen jäljellä.
Taidanpa mennä autotalliin, kantaa naamiksen kirppikseltä ostamani Ikean Expedit-lokerikkohyllyn (2x2) kodinhoitohuoneeseen, ja laittaa tyttöjen vaatteita lokerikkoihin.
Sitten pakkaan autoon kirppistavarat (enimmäkseen tyttöjen vaatteita). Klo 15 haen tytöt (1/2 aikaisemmin kuin tavallisesti) varamummin kanssa ja lähdemme naapurikaupunkiin torille myymään. Joka torstai (vielä tänään) saa myydä ilmaiseksi omia romppeitaan. Myynti on vähäistä mutta on silti kivaa!!! Kun aurinkokin paistaa.
Kirjoittelen taas joskus ja kerron, miten työt sujuu... byääääää!!!
torstai 29. elokuuta 2013
Korttihaille ISO kortti (koko: A4)
Sain korttitilauksen! Ystävä tilasi kortin, jonka piti olla sopiva korttipeleistä pitävälle. Mietin hetken, ja tajusin, mihin voin käyttää Tiikeristä ostamani jättikortit! Vähän aikaa harjoiteltua, ja muutamaa korttia köyhempänä väsäsin seuraanvanlaisen. Kuori on tehty tapetista (tapettikirjoja on minulla nykyään 15!)
Ja kortin koko mahtava A4! Onnea-sanan kohotin tyynyillä, sisäpuolen tekstiin en ole niin tyytyväinen, mutta saa kelvata. Ja täti täyttää 75 vuotta, jos se ei tullut selväksi.
Arvaa, olenko pahemmin askarrellut. No en ole! Olen tehnyt kaikkea muuta. Tässä on enää muutama päivä aikaa ja sitten on töihin paluu. Byäääää!!!! Tosin olen jo vähän väsännyt laatikoita, joihin laitan joululahjat. Hain tyhjiä kenkälaatikoita, joita olen päällystellyt tapetilla. Kun tuota tapettikirjaa on siunaantunut enempikin. Saa sitten joululahjan saaja miettiä, säästääkö laatikon vai ei. Niitä kenkälaatikoita päällystän aina silloin kun joudan.
keskiviikko 7. elokuuta 2013
Kotia, kotia!,
Olemme kotona joskus yöllä tosi myöhään. Suunnilleen klo 03. Lahden Kärkkäisiltä haemme bensaa. Ehkäpä siellä ei ole nyt jonoa, yöllä... Huomenna Sq voi nukkua pitkään. Mä herään varmaan aikaisin, kun tytöt kuitenkin pitää saada ylös ihmisten aikoihin. Varsinkin, jos yritämme saada ne heräämään aikaisemmin ja aikaisemmin. Kamalaa tämä heräämisaikojen säätäminen.
Tänään emme käyneet uimassa. Sitä vastoin grillasimme makkaraa pihalla, Sq kävi katsomassa eläimiä tyttöjen kanssa, nukuin tyttöjen kanssa piiitkät päiväunet! Ainakin kolme tuntia! Sillä välin Sq kävi katsomassa lähistöllä olevat geokätköt.
Lähdimme tätini luota vasta klo 20. Viitasaarella kävimme syömässä iltapalan ja nyt vähän vaille klo 23 jatkamme matkaa kohti etelää nelostietä pitkin. Taisi tytöt nukahtaa takapenkillä kun ulkona on jo pimeää. Eivät näe lukea tai leikkiä.
......
Huomasin, että lastenvaunut alkavat olla ylimääräistä rahtitavaraa autossa. Vain Juuassa käytimme niitä auton ja järven välillä, vaikka olisimme voineet kantaa tyttöjä. Oulussa käytimme niitä, kun alkoivat olemaan väsyneitä ja halusimme hiukan kävellä kaupungilla. Kaupunkikävelyjä varten ne otettiinkin mukaan. Luultavasti vuoden kuluttua niitä ei tarvitse enää.
Ostimme nämä nykyiset vaunut noin kuukausi sitten. Meidän sateenvarjorattaat menivät niin kieroon, että niillä ei tehnyt enää mitään. Nykyisissä, käytettynä ostetuissa, tytöt istuvat peräkkäin. Vanhat myytiin pois hyvin edullisesti huutiksessa.
Tukholman reissulla ensi viikolla niillä vaunuilla tulee olemaan käyttöä.
......
Taidanpa laittaa penkin mukavammin ja suljen silmäni. Jos Sq:ta alkaa väsyttää, pystyn istahtamaan autonrattiin. Ihana mennä kotiin. On jo omaa tyynyä ja sänkyä (jossa kaksi petauspatjaa) ikävä.
Tänään emme käyneet uimassa. Sitä vastoin grillasimme makkaraa pihalla, Sq kävi katsomassa eläimiä tyttöjen kanssa, nukuin tyttöjen kanssa piiitkät päiväunet! Ainakin kolme tuntia! Sillä välin Sq kävi katsomassa lähistöllä olevat geokätköt.
Lähdimme tätini luota vasta klo 20. Viitasaarella kävimme syömässä iltapalan ja nyt vähän vaille klo 23 jatkamme matkaa kohti etelää nelostietä pitkin. Taisi tytöt nukahtaa takapenkillä kun ulkona on jo pimeää. Eivät näe lukea tai leikkiä.
......
Huomasin, että lastenvaunut alkavat olla ylimääräistä rahtitavaraa autossa. Vain Juuassa käytimme niitä auton ja järven välillä, vaikka olisimme voineet kantaa tyttöjä. Oulussa käytimme niitä, kun alkoivat olemaan väsyneitä ja halusimme hiukan kävellä kaupungilla. Kaupunkikävelyjä varten ne otettiinkin mukaan. Luultavasti vuoden kuluttua niitä ei tarvitse enää.
Ostimme nämä nykyiset vaunut noin kuukausi sitten. Meidän sateenvarjorattaat menivät niin kieroon, että niillä ei tehnyt enää mitään. Nykyisissä, käytettynä ostetuissa, tytöt istuvat peräkkäin. Vanhat myytiin pois hyvin edullisesti huutiksessa.
Tukholman reissulla ensi viikolla niillä vaunuilla tulee olemaan käyttöä.
......
Taidanpa laittaa penkin mukavammin ja suljen silmäni. Jos Sq:ta alkaa väsyttää, pystyn istahtamaan autonrattiin. Ihana mennä kotiin. On jo omaa tyynyä ja sänkyä (jossa kaksi petauspatjaa) ikävä.
Mullikoita nähty
Olemme olleet tätini luona jo 4 yötä! Tänään lähdemme klo 19 ajamaan kotia kohti. Olisimme jo eilen lähteneet, mutta täti vähän pisti hanttiin. Täti miehensä kanssa kahdestaan ovat päivät pääskytysten keskenään, niin tuollaiset pikkuvieraat ovat mieleisiä. Varsinkin, kun omat lapsenlapset ovat jo kouluikäisiä, toka- ja neljäsluokkalaisia. Nuorempi asuu parin tunnin ajomatkan päässä, toinen 20 kilsan päässä.
Tytöilläkin on ollut hauskaa: ovat päässeet joka päivä uimaan (paitsi tänään), nähneet naapuritiluksen lehmiä ja hevosia, auttaneet pappaa puutöissä, pikkuserkun kanssa "pupanneet" katetulla trampoliinilla, silittäneet kissanpentua (eivät siis juosseet karkuun), istuneet maitokärryn kyydissä...
Itse olen pyöräillyt: sunnuntaina järvelle 22 kilsan päähän tavallisella pyörällä (kesti vähän yli tunnin), ja takaisin sähköpyörällä (52 minuutissa), eilen taas sinne sähköpyörällä, ja tänään tavallisella pyörällä 16 kilsan lenkin 47 minuutissa. Lähes joka päivä pyöräilyä. Sää on ollut mitä parhain, aurinko paistanut, lämmintä.
Maanantaina kävimme Oulussa. Ensin kävimme yhdellä kirppiksellä koko perhe, sitten minä menin Paljekirppikselle yksin tunniksi. Sanoin Sq:lle, että vie tytöt etsimään yhtä geokätköä. Olivat löytäneet yhden joltain leikkipuistolta, jonne olivat sitten jääneet leikkimään. Minä sain rauhassa kiertää Oulun isoimman kirppiksen. En tosin löytänyt mitään maata mullistavaa.
Kävimme syömässä Pannukakkutalossa pannarit. Oli todella maukasta. Sitten jatkoimme muutamien kirppisten kiertelyä - minä enimmäkseen pistäydyin niissä - ja päätimme palata tätini luokse.
Eilen vierailimme serkkuni luona, jolla on vielä kuopus, 9-vuotias kotona. Serkku tykkäsi leikkiä tyttöjen kanssa leikkimökissä, pomppia trampoliinilla...
....
Illalla oli vähän hankala saada Elliä nukkumaan. On jo parina, kolmena iltana pelännyt jotain. Yhtenäkin yönä heräsi huutamaan, että ovi kiinni ( Sami nousi sitten laittamaan huoneen oven kiinni).
Elli oli sanonut, että ukkonen ja mörkö tulevat nukkumaan siihen sohvalle. Ukkosenpelon ymmärrän, mutta että muumeista on tullut se mörkö! Taitaa muumit olla vielä liian pelottavia 2-vuotiaille. Ehkä pitäydymme teletapeissa vielä tovin.
Itse olen pyöräillyt: sunnuntaina järvelle 22 kilsan päähän tavallisella pyörällä (kesti vähän yli tunnin), ja takaisin sähköpyörällä (52 minuutissa), eilen taas sinne sähköpyörällä, ja tänään tavallisella pyörällä 16 kilsan lenkin 47 minuutissa. Lähes joka päivä pyöräilyä. Sää on ollut mitä parhain, aurinko paistanut, lämmintä.
Maanantaina kävimme Oulussa. Ensin kävimme yhdellä kirppiksellä koko perhe, sitten minä menin Paljekirppikselle yksin tunniksi. Sanoin Sq:lle, että vie tytöt etsimään yhtä geokätköä. Olivat löytäneet yhden joltain leikkipuistolta, jonne olivat sitten jääneet leikkimään. Minä sain rauhassa kiertää Oulun isoimman kirppiksen. En tosin löytänyt mitään maata mullistavaa.
Kävimme syömässä Pannukakkutalossa pannarit. Oli todella maukasta. Sitten jatkoimme muutamien kirppisten kiertelyä - minä enimmäkseen pistäydyin niissä - ja päätimme palata tätini luokse.
Eilen vierailimme serkkuni luona, jolla on vielä kuopus, 9-vuotias kotona. Serkku tykkäsi leikkiä tyttöjen kanssa leikkimökissä, pomppia trampoliinilla...
....
Illalla oli vähän hankala saada Elliä nukkumaan. On jo parina, kolmena iltana pelännyt jotain. Yhtenäkin yönä heräsi huutamaan, että ovi kiinni ( Sami nousi sitten laittamaan huoneen oven kiinni).
Elli oli sanonut, että ukkonen ja mörkö tulevat nukkumaan siihen sohvalle. Ukkosenpelon ymmärrän, mutta että muumeista on tullut se mörkö! Taitaa muumit olla vielä liian pelottavia 2-vuotiaille. Ehkä pitäydymme teletapeissa vielä tovin.
tiistai 6. elokuuta 2013
Koli(naa)
Päätimme Varkaudesta jatkaa matkaa Juukaan. En ole koskaan ollut Juukassa saati Kolilla.
Erään tuttavan äidin kotipaikka on Juukassa ja hänellä on tapana viettää kesät Juukassa. Pyysi sitten käymään.
Tarkoitus oli ensin yöpyä siinä vanhassa talossa, mutta lopulta yövyimme pari yötä hänen tuttavan kodissa, jossa vesi tuli ja meni. Kun näin tämän vanhan talon, olin kiitollinen, että saimmekin yöpyä modernimmassa talossa. Sq sanoi, että hän näyttäisi tulitikkua talorähjälle. Eipä tämä tuttavanikaan asu siinä vaan pihalla olevassa asuntovaunussa.
Pari yötä maltoimme olla Juuassa. Kävimme Kolilla, kiersimme Pielisen rantoja pitkin ja poikin, viimeisenä päivänä ennen matkan jatkoa uimme erämaalammessa. Se oli ihanaa! Aivan kirkasta vettä, koko ranta vain meille. Tytöt tykkäsivät uida ja hyppiä vedessä. Itse vedin 600 rintavetoa, kun nyt oli lapsillekin vahtijoita enemmänkin.
Erään tuttavan äidin kotipaikka on Juukassa ja hänellä on tapana viettää kesät Juukassa. Pyysi sitten käymään.
Tarkoitus oli ensin yöpyä siinä vanhassa talossa, mutta lopulta yövyimme pari yötä hänen tuttavan kodissa, jossa vesi tuli ja meni. Kun näin tämän vanhan talon, olin kiitollinen, että saimmekin yöpyä modernimmassa talossa. Sq sanoi, että hän näyttäisi tulitikkua talorähjälle. Eipä tämä tuttavanikaan asu siinä vaan pihalla olevassa asuntovaunussa.
Pari yötä maltoimme olla Juuassa. Kävimme Kolilla, kiersimme Pielisen rantoja pitkin ja poikin, viimeisenä päivänä ennen matkan jatkoa uimme erämaalammessa. Se oli ihanaa! Aivan kirkasta vettä, koko ranta vain meille. Tytöt tykkäsivät uida ja hyppiä vedessä. Itse vedin 600 rintavetoa, kun nyt oli lapsillekin vahtijoita enemmänkin.
Uinnin jälkeen jatkoimme matkaa Kuopioon, jonne tiputimme papan siskonsa luokse. Itse jatkoimme matkaa pohjoiseen.
------
Juukassa oli takapihalla ukkonen, mutta vain takapihalla. Tytöt olivat keinumassa takapihalla, kun alkoi jyrisemään. Molemmat juoksivat sisälle parkuen, tuli Suomen ainoa ukkonen Juuan yläpuolelle. Nämä huusivat sisällä viimeistä päivää. Pappa yritti selittää, miten ukkonen toimii. Seuraavana iltana saunaa lämmittäessä Elli (meidän uskaliaampi) uskalsi lähteä papan kanssa hakemaan puita saunaa varten, mutta Helinä päätti katsoa touhua ikkunan läpi. Sanoi, että siellä takapihalla (ja vain takapihalla) on se ukkonen. Vaikka aurinko paistoi.
.....
Olen pitänyt niin kamalasti taukoa bloggaamisessa, mutta nyt reissussa kun olemme, on aikaa, kun ei ole muuta tekemistä. Tänä vuonna aion kirjoittaa enemmän blogia kuin viime vuonna. Varsinkin, kun lähden töihin ensi kuussa, niin aikaa siunaantuu junassa.
------
Juukassa oli takapihalla ukkonen, mutta vain takapihalla. Tytöt olivat keinumassa takapihalla, kun alkoi jyrisemään. Molemmat juoksivat sisälle parkuen, tuli Suomen ainoa ukkonen Juuan yläpuolelle. Nämä huusivat sisällä viimeistä päivää. Pappa yritti selittää, miten ukkonen toimii. Seuraavana iltana saunaa lämmittäessä Elli (meidän uskaliaampi) uskalsi lähteä papan kanssa hakemaan puita saunaa varten, mutta Helinä päätti katsoa touhua ikkunan läpi. Sanoi, että siellä takapihalla (ja vain takapihalla) on se ukkonen. Vaikka aurinko paistoi.
.....
Olen pitänyt niin kamalasti taukoa bloggaamisessa, mutta nyt reissussa kun olemme, on aikaa, kun ei ole muuta tekemistä. Tänä vuonna aion kirjoittaa enemmän blogia kuin viime vuonna. Varsinkin, kun lähden töihin ensi kuussa, niin aikaa siunaantuu junassa.
maanantai 5. elokuuta 2013
Kanat, ne perhanan kanat!
Vietin ystävän ja lasten kanssa viisi päivää Turussa ja Raisiossa.
Olimme kolme yötä ja neljä päivää lapsi-perheleirillä.
Huomasin, että kärryjä ei olisi tarvinnut ollenkaan ottaa pois autosta. Noi tyypit kävelevät jo ihan itse pitkiäkin matkoja. Minä kuskasin matkatavaroita vaunuilla. Siihen ne olivat tosi hyvät.
Tänä vuonna leirillä oli siedettävämpää nukkua, kun ei ollut niin helle. Tällä kertaa meillä oli kaksi huonetta. Joten minun luona nukkui toinen tyttö, O:n huoneessa toinen. Ja nämä tyypit saatiin helpommin nukkumaan, kun nukkuivat eri huoneissa. Eivät päässeet hillumaan, kuten heillä on joskus kotona tapana tehdä.
Leirillä ei tarjottu kahvia tänäkään vuonna. Tokana päivänä meinasin nukahtaa ruokapöytään. Ystäväni vieroksui tarjolla olevia teelaatuja, kamomillaa ja ruusunmarjaa, joten näki unta kokakolasta... Päätimme tauon aikana etsiä jostain kahvilan!
Löysimme Tuorlan majatalon, jonka pihalla tepasteli kolme kanaa. Oi, kuinka idyllistä. Haimme kahvia ja mustaa teetä, menimme pihalle juomaan, vieressä oli hiekkalaatikko, jossa tyttöjen olisi ollut kiva leikkiä... Kanat lähestyivät. JA NÄÄ KAKSI SAIVAT KAUHEEN HEPULIN! Ne meinasivat mennä ihon läpi, kun pelkäsivät kanoja ihan sikana. Se siitä rauhallisesta kahvihetkestä. Päätimme mennä sisälle juomaan.
Olimme kolme yötä ja neljä päivää lapsi-perheleirillä.
Huomasin, että kärryjä ei olisi tarvinnut ollenkaan ottaa pois autosta. Noi tyypit kävelevät jo ihan itse pitkiäkin matkoja. Minä kuskasin matkatavaroita vaunuilla. Siihen ne olivat tosi hyvät.
Tänä vuonna leirillä oli siedettävämpää nukkua, kun ei ollut niin helle. Tällä kertaa meillä oli kaksi huonetta. Joten minun luona nukkui toinen tyttö, O:n huoneessa toinen. Ja nämä tyypit saatiin helpommin nukkumaan, kun nukkuivat eri huoneissa. Eivät päässeet hillumaan, kuten heillä on joskus kotona tapana tehdä.
Leirillä ei tarjottu kahvia tänäkään vuonna. Tokana päivänä meinasin nukahtaa ruokapöytään. Ystäväni vieroksui tarjolla olevia teelaatuja, kamomillaa ja ruusunmarjaa, joten näki unta kokakolasta... Päätimme tauon aikana etsiä jostain kahvilan!
Löysimme Tuorlan majatalon, jonka pihalla tepasteli kolme kanaa. Oi, kuinka idyllistä. Haimme kahvia ja mustaa teetä, menimme pihalle juomaan, vieressä oli hiekkalaatikko, jossa tyttöjen olisi ollut kiva leikkiä... Kanat lähestyivät. JA NÄÄ KAKSI SAIVAT KAUHEEN HEPULIN! Ne meinasivat mennä ihon läpi, kun pelkäsivät kanoja ihan sikana. Se siitä rauhallisesta kahvihetkestä. Päätimme mennä sisälle juomaan.
Seuraavana päivänä menimme uudestaan kahville samaan paikkaan. Edellisestä kerrasta viisastuneena jäimme sisälle kahville, vaikka kanoja ei näkynyt missään. Tytöt kyllä koko ajan hokivat kana-asiaa, ja juoksivat autolle pikapikaa. Vaativat koko ajan, että heidät olisi pitänyt kantaa...
Leirillä tytöt pääsivät pari kertaa päivässä uimaan. Kaikkein kivointa oli hyppiä reunalta veteen. Minä otin kyllä vastaan. Välillä höllensin otetta niin, että heidän naama meni veteen. Kellukkeet olivat kyllä hyödylliset.
Huomasin, että liikuimme aika vähillä tavaroilla, kun ei ollut matkasänkyjä eikä matkasyöttötuoleja. Olen ne jo myynyt pois.
Leirin jälkeen olimme yhden yön Raisiossa vanhan tutun luona. Joo, ystäväni joutui menemään leikkipuistoon tyttöjen kanssa siksi aikaa, kun tuttavani teki minulle jalkahoidon. Hänellä oli kaksi kissaa, ja nää tyypit saivat hepulin! Taas! Puistosta tultuaan pikaisen illallisen jälkeen unten maille saunatupaan. Pitivät huolen, että ovi tuli kiinni, jotta kissat eivät tule sisään.
Mistä ihmeestä nuo ovat tuollaisen eläinkammon saaneet? Vai onko se vaan yksi vaihe elämässä?
Nämä kikattelivat itsensä uneen saunatuvassa sillä aikaan kun me lojuimme kylpypaljussa pari tuntia. Kyllä uni maistui.
Seuraavana päivänä kiersimme Raisiota ja Turkua. Kävimme Ruissalossa uimassa.
Ruissaloon mennessä ajattelimme jäädä heti ensimmäiselle rannalle uimaan. Yht'äkkiä alkoi tuulemaan ja aurinko katosi. Päätimme, että mennään Ruissalon päätyyn asti katsomaan ja jätetään uiminen väliin.
Sinne päästyään vielä paistoi aurinko, ukkonen jylisi jossain Turun päällä. Jylinästä huolimatta menimme uimaan. Koko ajan näytti siltä, että alkaa satamaan. Mutta ei, se ukkosrintaman reuna meni Ruissalon yläpuolella. Ei alkanut satamaan, vaikka uhkaili, jylinää oli ja tuuli kiihtyi.
Se loppui ja me jatkoimme uimista jonkin aikaa,
Kun lähdinne Ruissalosta, oli Turussa satanut aikalailla. Ja kuulemma Karjaa oli uppoamaisillaan.
Pari tuntia vietimme Kupittaan puistossa, että saimme tytöt väsytettyä.
Vasta klo 21 lähdimme kohti Hesaa. Tytöt nukkuivat koko matkan, ja vielä kotonakin, kun kannoin ne nukkumaan.
Tarkoitus oli käydä Muumimaailmassa, kun tytöt olisivat päässeet ilmaiseksi, mutta emme menneet, maksaa nyt siitä, että yhdet juoksee muumeja karkuun...
Leirillä tytöt pääsivät pari kertaa päivässä uimaan. Kaikkein kivointa oli hyppiä reunalta veteen. Minä otin kyllä vastaan. Välillä höllensin otetta niin, että heidän naama meni veteen. Kellukkeet olivat kyllä hyödylliset.
Huomasin, että liikuimme aika vähillä tavaroilla, kun ei ollut matkasänkyjä eikä matkasyöttötuoleja. Olen ne jo myynyt pois.
Leirin jälkeen olimme yhden yön Raisiossa vanhan tutun luona. Joo, ystäväni joutui menemään leikkipuistoon tyttöjen kanssa siksi aikaa, kun tuttavani teki minulle jalkahoidon. Hänellä oli kaksi kissaa, ja nää tyypit saivat hepulin! Taas! Puistosta tultuaan pikaisen illallisen jälkeen unten maille saunatupaan. Pitivät huolen, että ovi tuli kiinni, jotta kissat eivät tule sisään.
Mistä ihmeestä nuo ovat tuollaisen eläinkammon saaneet? Vai onko se vaan yksi vaihe elämässä?
Nämä kikattelivat itsensä uneen saunatuvassa sillä aikaan kun me lojuimme kylpypaljussa pari tuntia. Kyllä uni maistui.
Seuraavana päivänä kiersimme Raisiota ja Turkua. Kävimme Ruissalossa uimassa.
Ruissaloon mennessä ajattelimme jäädä heti ensimmäiselle rannalle uimaan. Yht'äkkiä alkoi tuulemaan ja aurinko katosi. Päätimme, että mennään Ruissalon päätyyn asti katsomaan ja jätetään uiminen väliin.
Sinne päästyään vielä paistoi aurinko, ukkonen jylisi jossain Turun päällä. Jylinästä huolimatta menimme uimaan. Koko ajan näytti siltä, että alkaa satamaan. Mutta ei, se ukkosrintaman reuna meni Ruissalon yläpuolella. Ei alkanut satamaan, vaikka uhkaili, jylinää oli ja tuuli kiihtyi.
Se loppui ja me jatkoimme uimista jonkin aikaa,
Kun lähdinne Ruissalosta, oli Turussa satanut aikalailla. Ja kuulemma Karjaa oli uppoamaisillaan.
Pari tuntia vietimme Kupittaan puistossa, että saimme tytöt väsytettyä.
Vasta klo 21 lähdimme kohti Hesaa. Tytöt nukkuivat koko matkan, ja vielä kotonakin, kun kannoin ne nukkumaan.
Tarkoitus oli käydä Muumimaailmassa, kun tytöt olisivat päässeet ilmaiseksi, mutta emme menneet, maksaa nyt siitä, että yhdet juoksee muumeja karkuun...
sunnuntai 4. elokuuta 2013
Kauhea sintti
Olemme olleet reissussa. Vietimme pari päivää Varkaudessa Sq:n sedän mökillä. Siellä pääsi saunomaan ja uimaan, tytötkin. He ovat sellaisia vesipetoja! Ensimmäisenä iltana uivat tosi pitkään. No, jos sitä nyt voi uimiseksi kutsua. Olen kirppikseltä löytänyt heille kellukkeet, ja uiminen sai ihan toisen merkityksen, kun nyt pysyvät hiukan pinnalla. Oli tyyntä, aurinkoista, lämmin järvivesi, 22-asteista. Mikäs siinä oli uidessa.
Itsekin vedin 300 rinnanvetoa järvessä.
Nukkumaan saatiin tytöt helposti. Vein aittaan, valot pois, ja sinne sängylle jäivät. Itse menin uudestaan saunomaan ja uimaan sedän vaimon kanssa.
Seuraavana päivänä yli pyyhkäisi kehnompi ilma. Tyttöjen päiväunien aikana kiersin Varkauden kirppikset, Sq etsi pari kätköä ja pappa nukkui autossa tyttöjen kanssa. Treffit teimme Varkauden vesitornin katolle kahvilaan. Olipa muuten erikoinen vesitorni: siinä on ainakin 14 kerrosta asuntoja, joka kerroksessa 3 asuntoa. Laskin portaat alaspäin tulessa. Olisikohan ollut jotain 300 porrasta.
Sinä iltana tytöt eivät halunneet uimaan: satoi vettä ja oli tuullista. Kylmä heidän mielestä.
Pappa sai ongittua laiturilta kalan. Näytti tytöille sitä pientä sinttiä. Heitti sen tyttöjen jalkojen juureen. Ja nämä neidit juoksivat kirkuen karkuun! Pappa otti kalan ja heitti sen takaisin järveen. Arvatkaapa, menikö tytöt enää uimaan? Eivät menneet!!
Itsekin vedin 300 rinnanvetoa järvessä.
Nukkumaan saatiin tytöt helposti. Vein aittaan, valot pois, ja sinne sängylle jäivät. Itse menin uudestaan saunomaan ja uimaan sedän vaimon kanssa.
Seuraavana päivänä yli pyyhkäisi kehnompi ilma. Tyttöjen päiväunien aikana kiersin Varkauden kirppikset, Sq etsi pari kätköä ja pappa nukkui autossa tyttöjen kanssa. Treffit teimme Varkauden vesitornin katolle kahvilaan. Olipa muuten erikoinen vesitorni: siinä on ainakin 14 kerrosta asuntoja, joka kerroksessa 3 asuntoa. Laskin portaat alaspäin tulessa. Olisikohan ollut jotain 300 porrasta.
Sinä iltana tytöt eivät halunneet uimaan: satoi vettä ja oli tuullista. Kylmä heidän mielestä.
Pappa sai ongittua laiturilta kalan. Näytti tytöille sitä pientä sinttiä. Heitti sen tyttöjen jalkojen juureen. Ja nämä neidit juoksivat kirkuen karkuun! Pappa otti kalan ja heitti sen takaisin järveen. Arvatkaapa, menikö tytöt enää uimaan? Eivät menneet!!
lauantai 3. elokuuta 2013
1 kuukausi, 4 viikkoa, 31 päivää
Se on kohta ohi! Meinaan tätä kotona olemista. 2.9. lähden töihin. Pari viikkoa aikaisemmin tytöt aloittavat harjoittelun päivähoidossa. Päätimme laittaa heidät yksityiseen päivähoitoon, mikä on liikunta- ja ilmaisupainotteinen. Yksi tuttu suositteli.
Minähän laitoin hakemukset sinne jo vuotta aikaisemmin, että varmasti pääsisivät sinne. Ja kävin silloin vuotta aikaisemmin jo tutustumassa. Nyt kävin Sq:n kanssa katsomassa uudestaan toukokuussa, ja se on menoa sitten. Kuukauden päästä alkaa ne kuuluisat ruuhkavuodet.
Mua on odotettu töihin. Itse välillä olen ollut innoissaan, nyt ennemminkin kauhistuttaa.
En ole tehnyt sitä kaikkea kivaa, mitä olin ajatellut. En ole askarrellut, en ole liikkunut, en katsonut telkkua - digiboxia tyhjäksi.
Se aika vaan valui jonnekin... Kirpputoreilla on tullut käytyä ja paljon!!!
Ja facessa roikuttua. Olen aivan koukussa faceen! Varsinkin, siihen kirppissivustoon...
Sitä kautta olen myynyt tavaraa jonkin verran. Viimeksi lähti ylimääräinen leikkihiekka, mikä ei mahtunut meidän/tyttöjen uuteen hiekkalaatikkoon.
Laittanen hiekkalaatikosta kuvan myöhemmin.
Matkasängyt, matkasyöttötuolit, tavalliset syöttötuolit, pinnasängyt - kaikki myyty pois. Lastenvaatteista kaikki alle 74-senttiset olen myynyt tai lahjoittanut pois.
Face ja huutis ovat laulaneet.
Tyttöset kasvavat, niin ei me enää tarvita noita yllä mainittuja tavaroita.
Ai niin, keittiön ja eteisen välisen portinkin myin pois. Noilla alkaa olla jo niin paljon älliä, että uskovat jo sanaa. Täyttäväthän ne kohta kolme vuotta lokakuussa.
Vielä on aitaus telkun edessä. Ajattelin, että se voisi syksyllä ottaa pois, mutta olkoon nyt vielä.
......
Sq on lomalla. Reissaamme hullun lailla, koska sitten loppuu reissaaminen. Olen käynyt kirppareilla, koska sitten loppuu kirppiksillä käynti. Olen ostanut tytöille talvikengät, talvihaalarit, sandaalit yms. moneksi vuodeksi eteenpäin, koska kohta ei ole enää aikaa kierrellä kirppiksiä ja etsiä edullisia vastteita tytöille.
Mä olen sitä mieltä, että sitten kun lähden töihin, loppuu elämä, loppuu kaikki kiva.
Saas nährä kuinka meikäläisen käy.
.........
Just nyt tytöt nukkuvat vieressäni lattialla. Ovat viime aikoina menneet ongelmitta nukkumaan kun päiväunet on otettu lennossa jossain autossa...
Minähän laitoin hakemukset sinne jo vuotta aikaisemmin, että varmasti pääsisivät sinne. Ja kävin silloin vuotta aikaisemmin jo tutustumassa. Nyt kävin Sq:n kanssa katsomassa uudestaan toukokuussa, ja se on menoa sitten. Kuukauden päästä alkaa ne kuuluisat ruuhkavuodet.
Mua on odotettu töihin. Itse välillä olen ollut innoissaan, nyt ennemminkin kauhistuttaa.
En ole tehnyt sitä kaikkea kivaa, mitä olin ajatellut. En ole askarrellut, en ole liikkunut, en katsonut telkkua - digiboxia tyhjäksi.
Se aika vaan valui jonnekin... Kirpputoreilla on tullut käytyä ja paljon!!!
Ja facessa roikuttua. Olen aivan koukussa faceen! Varsinkin, siihen kirppissivustoon...
Sitä kautta olen myynyt tavaraa jonkin verran. Viimeksi lähti ylimääräinen leikkihiekka, mikä ei mahtunut meidän/tyttöjen uuteen hiekkalaatikkoon.
Laittanen hiekkalaatikosta kuvan myöhemmin.
Matkasängyt, matkasyöttötuolit, tavalliset syöttötuolit, pinnasängyt - kaikki myyty pois. Lastenvaatteista kaikki alle 74-senttiset olen myynyt tai lahjoittanut pois.
Face ja huutis ovat laulaneet.
Tyttöset kasvavat, niin ei me enää tarvita noita yllä mainittuja tavaroita.
Ai niin, keittiön ja eteisen välisen portinkin myin pois. Noilla alkaa olla jo niin paljon älliä, että uskovat jo sanaa. Täyttäväthän ne kohta kolme vuotta lokakuussa.
Vielä on aitaus telkun edessä. Ajattelin, että se voisi syksyllä ottaa pois, mutta olkoon nyt vielä.
......
Sq on lomalla. Reissaamme hullun lailla, koska sitten loppuu reissaaminen. Olen käynyt kirppareilla, koska sitten loppuu kirppiksillä käynti. Olen ostanut tytöille talvikengät, talvihaalarit, sandaalit yms. moneksi vuodeksi eteenpäin, koska kohta ei ole enää aikaa kierrellä kirppiksiä ja etsiä edullisia vastteita tytöille.
Mä olen sitä mieltä, että sitten kun lähden töihin, loppuu elämä, loppuu kaikki kiva.
Saas nährä kuinka meikäläisen käy.
.........
Just nyt tytöt nukkuvat vieressäni lattialla. Ovat viime aikoina menneet ongelmitta nukkumaan kun päiväunet on otettu lennossa jossain autossa...
sunnuntai 12. toukokuuta 2013
Akuja, akuja ja akuja
Olipa kerran pöytä,
joka oli tyhjä.
Sitten aloin siivoamaan varastoa, ja päätin täyttää pöydän
Aku Ankoilla!!
Parit hetket meni siihen, että laitoin nämä numerojärjestykseen. Onneksi olivat jo suht numerojärjestyksessä laatikoissaan. Sitten vietin aikaa kannettavan äärellä ja listasin sekä kuvailin lehdet excel-tiedostoon. Seuraava etappi on se, että laitan nämä huitikseen myyntiin. Valokuvata näitä en aio! Se olisi liian työlästä. Huvitti, kun tässä on varmaan 15 eri ihmisen Aku Ankkoja. Joitain numeroita on neljä kipaletta.
Olisin voinut laittaa kerralla myyntiin koko kasan, mutta päätin mennä vuosittain. Tässä on lehtiä vuodesta 1960-jotain 2008:aan asti.
Olin jo ajatellut joitain vuosia sitten laittaa ne myyntiin, mutta en ehtinyt. Tuli kaikenlaista muuta mukavaa matkaan.
Mukava saada varastoon hiukan lisää tilaa. Siellä on oikeastaan yksi iso nurkka täynnä myytävää... apuva!
Seuraavan kerran pääsen askartelemaan, kun nämä Aku Ankat ovat kadonneet pöydältä. Ehkä kesällä :-)
Olen jo miettinyt, minkälaisen joulukortin väsään ensi jouluksi. Simppeli mutta hauska.
Nyt olen sen verran väsynyt, että painun pehkuihin. Huomenna on tytöillä retkipäivä. Oikeastaan minä, appi ja tytöt lähdetään retkelle. Herätys "jo" klo 08! (Yleensä nukutaan 9:ään).
Tuo nukkuminen loppuu syyskuun alussa, kun lähdentöihin. Jee...
tiistai 7. toukokuuta 2013
Hiekkalaatikolla
Istun puistonpenkillä, tytöt tekevät hyviä ja pahoja kakkuja hiekkalaatikolla. Välillä juoksevat keinuun, välillä liukumäkeen. Heittävät hiekkaa vastatuuleen... Olemme tulleet pyörällä erään kirppiksen pihalle, 6 kilsan päästä kotoa. Tapasin erään Pirkon, joka antoi kassillisen postikortteja askarteluun. Sitten kun on aikaa, käyn ne läpi.
Askartelupöytäni on nyt vuorattu Aku Ankoilla vuosista 1961-2009. Olen saanut ne numerojärjestykseen. Tänään sain sen pienen pinon 60-luvun lehtiä luetteloitua ekseliin huutonettiä varten. Seuraavaksi otan käsittelyyn 1970-luvun lehdet. Kun kaikki lehdet on luetteloitu ekseliin, laitan kaikki huutonettiin.
Juuri laitoin ABBA-leikekirjani huutonettiin. Olin heittämässä roskikseen. Siihen vihkokasaan tuli kolme huutajaa, ja lopulta minun "roskani" lähtevät huomenna Hollantiin. Kun näin, kuinka hyvin ABBA kelpaa, laitoin kaivaten varastosta myös julisteet ja 1 sinkun. Julisteista suurin osa lähtee Hollantiin, osa jää Suomeen.
Tästä innostuneena aloin kartoittamaan varaston saloja, ja sieltähän sitä myytävää löytyy. Nyt lähtee seuraavaksi Akut.
Sitten Karviset, vanhat kirjat... Jossain vaiheessa postimerkit, ehkä sitten, jos näen, kiinnostuuko noi tyypit postareista.
Nyt menee kengät pellolle. Pakko rientää.
Askartelupöytäni on nyt vuorattu Aku Ankoilla vuosista 1961-2009. Olen saanut ne numerojärjestykseen. Tänään sain sen pienen pinon 60-luvun lehtiä luetteloitua ekseliin huutonettiä varten. Seuraavaksi otan käsittelyyn 1970-luvun lehdet. Kun kaikki lehdet on luetteloitu ekseliin, laitan kaikki huutonettiin.
Juuri laitoin ABBA-leikekirjani huutonettiin. Olin heittämässä roskikseen. Siihen vihkokasaan tuli kolme huutajaa, ja lopulta minun "roskani" lähtevät huomenna Hollantiin. Kun näin, kuinka hyvin ABBA kelpaa, laitoin kaivaten varastosta myös julisteet ja 1 sinkun. Julisteista suurin osa lähtee Hollantiin, osa jää Suomeen.
Tästä innostuneena aloin kartoittamaan varaston saloja, ja sieltähän sitä myytävää löytyy. Nyt lähtee seuraavaksi Akut.
Sitten Karviset, vanhat kirjat... Jossain vaiheessa postimerkit, ehkä sitten, jos näen, kiinnostuuko noi tyypit postareista.
Nyt menee kengät pellolle. Pakko rientää.
keskiviikko 10. huhtikuuta 2013
Putket korviin
Tänään oli Ellin kitarisan poisto. Sain myös tietää, että hänelle oli laitettu putket korviin. Hän on kuorsannut pienestä pitäen, joten lääkäri laittoi hänet kitarisapoistoon. Ja onhan se niinkin, että jos tulee flunssa, niin se on pitkittynyt viikoiksi. Nyt sitten sain tietää, että korvakirurgi oli laittanut putket korviin, kun oli ollut liimakorvaisuutta. Istun juuri sairaalan odotushuoneessa. Sq on Ellin vierellä heräämössä.
Helinä on papan luona leikkimässä.
Korvatulehduksista emme tiedä mitään, mutta mene ja tiedä, kun tytöt aloittavat päivähoidon syyskuun 2. päivä, miten paljon tulee sairauksia. Onhan nämä meidän tytöt olleet aika terveitä.
Pohdin myös sitä, että mitenkäs Helinä. Tarvitsisiko hänkin putket korviin? Tosin hän ei kuorsaa, nuha ei ole pitkittynyttä... Täytyypä kysyä kirurgilta.
.......
Minulla on enää vajaa viisi kuukautta tätä "lomaa", sitten takaisin töihin. Odotan jonkin verran innolla, tulossa on uusia haasteita. Työpaikalle on tullut lähtöni jälkeen neljä uutta työntekijää, joista kaksi on myyntitykkiä. Yksi työntekijä sai potkut juopottelun takia, ja hänen tilalle tuli toinen. Tai oikeastaan hän kouluttautuu pikku hiljaa tekemään sitä, mitä minäkin tein. Minun kone vapautuu käyttööni palattua takaisin, eli samat kujeet, sama kone. Mikään ei ole muuttunut.
......
Tosin se on muuttunut, että en enää ole kärsinyt unettomuudesta, kun en mene nälkäisenä nukkumaan. Jos on nälkä nukkumaan mennessä, niin silloin tiedän huonon yön olevan edessä. Kyllä pitää vanhaksi elää, että oppii.
.......
Tänä keväänä kävin kaksi kertaa hiihtämässä kotikaupungin ympäri. Ensimmäisellä kerralla matkaa oli 28 kilsaa, ja kesti neljä tuntia. Arvaapa, olinko väsynyt. Ja vähän kyllä kiirettäkin piti, kun piti ehtiä ennen pimeää valaistulle ladulle erään lamputtoman peltoreitin jälkeen.
Toisella kerralla lähdin ajoissa liikenteeseen. Kävin jälkimmäisellä reissulla uimalassa välipalalla. Kartan mukaan reissun olisi pitänyt olla lyhyempi, mutta olikin 3 kilsaa pitempi. Oli lämpöasteita, niin puuttomalla reitillä ei suksi lstanut niin hyvin.
Taidan laittaa sukset naftaliiniin, kun tänään on jo leskenlehtiäkin näkynyt.
Jossain vaiheessa näitä reissuja ajattelin, että sellaiset pitosukset olisivat kivat. Ja sitten sellaiset yhdistelmäsukset, koska menen sekä perinteistä että luistelutyylillä. Tämän kevään alennusmyynneistä en sellaisia osta, katsoo ensi syksynä, jos ehtii enää hiihtämään. Työelämä, lapset ja harrastukset -yhdistelmä voi olla liian haastavaa.
Mun nykyiset sukset olen ostanut markka-aikana :) En voitele niitä, vaan menen vaan. Lipsukoot! Olen laiska huoltamaan suksia.
Sq osti sukset ja luistimet alennusmyynnistä. Tarkoitus on, että kun tytöt alkavat opettelemaan hiihtämistä ja luistelemista, niin iskäkin pääsee. Että hänen ei tarvitse jäädä rannalle ruikuttamaan.
Minä ostin alennusmyynnistä itselleni uudet luistimet. Edelliset luistimet hävitin joskus 25 vuotta sitten.
Kävin jopa erään Liisan kanssa luistelemassa. Ensimmäiset vi isi minuuttia tuntui, että enhän mä osaa enää luistella kaunoluistimilla, mutta hyvin se meni. En edes kaatunut kertaakaan sen tunnin aikana. Osasin jopa sirklata taaksepäin... vaikka edellisestä luistelukerrasta on se 25 vuotta. Kai olin yläasteella silloin, en muista, kävimmekö lukioaikana luistelemassa... Oli miten oli.
Odotan sitä, että hiekat katoaa teiltä, jotta pääsisin rullaluistelemaan. Sitä olen harrastanut viimeiset 20 vuotta.
Sen verran on kadut jo lumesta ja jäästä vapaana, että olen tyttöjen kanssa käynyt pyöräilemässä. Tytöt ovat jo sen verran isoja, että toinen istuu kärryssä ja toinen pakkarilla tuolissa. Oli hyvä keksintö laittaa tuoli pyörään. Ei ole niin raskas polkea, eivätkä enää tappele jostain. Tytöt vuorottelevat siitä, kuka istuu missäkin. Ja Sq:n pyörässä on myös tuoli. Se vasta onkin helppoa pyöräilyä, kun keksittiin hankkia hänenkin pyörään tuoli. Ei ole ollenkaan raskasta pyöräillä. Molemmat tytöt kyydissä pyöräily käy työstä. Voisi melkein sanoa, että kävin spinningissä.
.....
Elli tuli heräämöstä ja alkoi piirtelemään. Kohta pääsemme lähtemään kotia.
.....
Pääsiäisenä olimme kotosalla. Yleensä olemme käyneet pohjoisessa, mutta aikaistimme pohjoisenmatkan. Ensimmäinen kerta tätini luona yötä tyttöjen kanssa. Matkasänkyjä emme ottaneet mukaan, emmekä kärryjä, pulkat vaan. Kyllä oli peräkontissa tilaa! Mitä isommiksi tytöt kasvavat, sitä vähemmän tarvitsee kuskata mukana kaikenlaisia apuvälineitä. Matkasyöttötuolit olivat vielä mukana. Pysyvät paremmin paikoillaan ruokapöydässä, kun istuvat omissa tuoleissaan.
Täti kutsui itseään koko ajan vahingossa mummiksi. Lopulta sanoin, että ole vaan mummi tytöille, kun heillä ei ole oikeaa mummia elossa.
Oi että täti oli iloinen tytöistä. Hänen omat kaksi lapsenlasta ovat jo ala-astelaisia, ei tällaisia kaksivuotiaita taaperoita.
Kesällä menemme uudestaan. Pääsevät uimaan järveen. Viime kesänä kahlailivat järvessä.
.....
Meidän uiminen ei ole vielä oikein päässyt käyntiin. Pari kertaa kävimme tänä vuonna, sitten tuli flunssat meille kaikille. Nyt Elliä ei saa viedä uimaan viikkoon, ja kun pääsemme vain viikonloppuisin. Kävisin tyttöjen kanssa uimassa, mutta yksinkertaisesti en pysty kahden uimataidottoman kanssa menemään.
.......
Hankin uudelle kuntosalille 10 kerran kortin. Sain jopa kodinhoitoalennusta :) Pitihän se hyödyntää. Kävin tutustumassa, kun pitivät avoimet ovet. Kyllä kelpaa lämmitellä, kun kuntopyörässä tai juoksumatossa on oma telkku ja tuuletin! Tori.fi:stä Sq osti käytetyn soutulaitteen. Järjestetään sille nurkkaus hallista, ja siihen telkku. Tai voihan niitä dokumentteja tapletiltakin katsoa soudellessa. Hän kaipaa myös liikuntaa.
........
Askartelu ja keräily ovat jäänyt vähän taka-alalle. Tosin tein muutamat kortit ystävänpäiväksi liukuhihnatyönä. Samalla tytöt piirtelivät. Vuoden kuluttua ehkä pystyn paremmin askartelemaan. En vain tiedä, mihin mä noita tuotoksia lahjoitan. Huoliiko niitä kukaan?
Joitain käyttämättömiä postikortteja olen myynnyt kirppiksellä. Minulla on siellä jatkuva pöytä... Oikeastaan kolme koria, joihin vien myytävää. Milloin kortteja, milloin paperia. Ottavat 30% myynnistä.
......
Lastenkirppikselle menen myymään tulevana lauantaina ja sitä seuraavana sunnuntaina. Jälkimmäinen on meidän yhdistyksen järjestämä. Vaatetta, vaatetta, ja ehkä jokunen lelu. Enimmäkseen olen myynyt huutiksessa. Oman vanhan 40 vuotta vanhan pinnasängyn (jossa Elli nukkui) pistin menemään huutiksessa. Samalla myön syöttötuoleja. Yhteen uuteen kahvilaan myin kaksi syöttötuolia, kun siellä ei ollut ja olisin näille kahdelle kaivannut.
Matkasängyt myin naamakirjan kirppiksen kautta.
Juniorituolit hankin Ikeasta, mutta laitoin ne takaisin varastoon viikon testailun takia. Nämä pyörii niillä tuoleilla kuin mitkäkin väkkärät!
Kokeillaan uudestaan jossain vaiheessa.
.....
Elli sai elämänsä ensimmäisen jäätelön :) Helinän kotiuduttua annetaan hänellekin jäätelöä. Kiva nähdä reaktio.
.....
Täällä etelässäkin näimme revontulia viime kuussa. Minäkin. Ei se ollut kummoisen näköinen, mutta ei täällä voi enempää odottaa. Onpahan nyt nähty. Sitä varten ajelin keskelle peltoa katsomaan, jotta kaupungin valot eivät häirinneet.
.....
Blogin kirjoittelu on vähentynyt. Viime kuussa en ehtinyt edes yhtä kirjoitusta laittamaan. Hyi minua!
perjantai 15. helmikuuta 2013
Myöhäistä sydänpäivää
Hyvää ystävänpäivää kaikille tasapuolisesti. (JA myöhässä)
Istun autossa matkalla jossain päin Suomea.
Yritän tällä iPadila kirjoittaa. Känny toimii nettidatan tuojana tuossa vieressä. Kello on jotain 22.09 näköjään. Kolme tuntia niin pääsemme kömpimään sänkyyn. Tytöt nukkuvat jo täällä autossa. Olemme sen takia myöhään liikenteessä, että nuo tyypit nukkuisivat silloin, kun olemme liikenteessä. Niillä olisi muuten niin tylsää vaan istua autossa. Yksi pätkä ajoimme silloin, kun vetelivät parin tunnin päiväunia. Seuraava pätkä oli 1/2-tunnin pätkä, jonka aikana yritin viihdyttää tyttöjä parhaani mukaan. Onneksi netistä löytyi lastenlaulujen sanoja. Lauloin ääneni käheäksi. Seuraavaksi keksin alkaa nauhoittamaan heidän höpötystä kännykällä. Se viihdytti jonkun aikaa. Nyt ei tarvitse viihdyttää. Nukkuvat onneksi.
Kävimme tutustumassa tyttöjen tulevaan hoitopaikkaan eilen. Liikunta- ja ilmaisupainotteinen päiväkoti, jonne menevät täysipäiväisesti 1.9. alkaen. Harjoitellaan varmaankin pari viikkoa elokuun puolesta välistä pari tuntia ensin, lisäten tunti päiväää kohti.
Onneksi siellä saavat aamiaisenkin. Helpottaa kummasti liikkeellelähtöä aamuisin.
Nyt ovat käyneet seurakunnan kerhossa pari kertaä viikossa. Heräämme vasta klo 8' ja kerhossa pitää olla klo 9 (tai pitää ja pitää...) Meillä on siinä tunti aikaa pottailla, syödä ja pukea. No, se on aika hyvin maksimoitu se aika, ja aika hyvin menee, mutta siinä kyllä saa koko ajan hoputtaa ja hoputtaa. Ja arvatkaa, kun haluavat itse tehdä kaiken pukemisessa. Välillä tuntuu, että sauhuan... Täytyy alkaa heräämään klo 8, koska monet jutut ovat klo 9-11. Nyt on jäänyt perhekahviloita yms. väliin, kun emme ole pääseet sängystä ylös kuin vasta klo 9. Ja yleensä joudun herättää tytöt, ei ne usein itse herää. Mahtavat unenlahjat! Kateeksi käy.
Olen tänä vuonna pitänyt kuusi vapaapäivää liikunnasta. Tänään tuli 7. Huomenna taas suksille. Yritän saada itseni siihen kuntoon, että jaksaisin hiihtää kaupungin ympäri, laskeskelin, että siinä olisi 26 kilsan rupeama.
Yhtenä perjantaina lähdin klo 20 hiihtämään. Tarkoitus oli vetää se normaali 8 kilsan lenkki, mutta oli juuri lämpimän jälkeen pakastanut, niin luisti niin hyvin. Tulin pari tuntia myöhemmin kotia, takana 18 kilsan lenkki. Oli, kuulkaa, nälkä!
Pimeälläkin voi hiihtää. Jos on pilvistä, pilvet hohtavat kaupungin valot takaisin maahan, ja lumi on valkoista, ei mitään ongelmaa nähdä pellolla ja harvassa metsässä. Tähtitaivaalla otan otsalampun messiin, ja ei ongelmaa hiihtää silloinkaan. Aika paljon hiihdän pimeässä, koska pappa ei enää niin usein ole tyttöjen kanssa. En pääse päivisin hiihtämään.
Kunpa joskus näkisin revontulia näillä hiihtomatkoillani!
Lähetin muutaman ysävänpäiväkortin. Tasan 14 kpl. Ei minulla niin montaa ystävää oikeasti ole. Oikeita ystäviä on vain... Kaksi. Ei se määrä vaan laatu. Niinhän sanotaan. Ystävä on sellainen, jolle voi kertoa kaikkea, ja minulla on tällaisia ihmisiä vain kaksi, tai jopa kaksi.
Lapsuudessa lukion ekalla v. 1984 tutustuin yhteen Tarjaan. Hän oli minun ystävä, mutta sitten kateus erotti meidät v. 2000. Minulla oli niin hyvä mies. Minun mies ei ollut mustasukkainen erakko. Sen ystävyyden menetystä surin kaksi vuotta.
Yhteen Minnaan (Myöh. Anna) minut tutustutti veljeni v. 1984. Hänen kanssa ensin kirjoiteltiin, sitten nähtiin, ja jossain välissä meistä tuli ystävät. Hän kuoli keuhkoinfarktiin 13.12.1999. Olin viimeisiä ihmisiä, jotka hän näki.
Sitten v. 1999 tutustuin Helinän kummiin työpaikallani. Hänestä tuli minun ystävä, ja yhä olemme ystäviä.
Vuonna 2003 tutustuin erääseen Tiinaan. Se ystävyys kaatui siihen, että minun asiat hän kyllä tiesi, mutta minä en saanut tietää hänestä mitään. Hän muuttui oudon näköiseksi, esim. sellaisesta kysymyksestä, kuin "mitä teet nykykään?" Eikä hän halunnut kertoa. Mitä sellaisella ystävyydellä tekee? Jouluaattona törmätään toisiimme. Viime kerralla en vaivautunut enää kysymään, kohtelin häntä kuin ilmaa. Ystävyytemme meni poikki v. 2008 maaliskuussa. Jos ystävyys olisi jatkunut, olisin häntä pyytänyt lastemme kummiksi.
Toinen tämän hetken ystävistäni on Outi, johon tutustuin yhteisen tuttavan kautta noin 9 vuotta sitten. Hän on Ellin kummi.
Kello on jo 0:40 seuraava päivä. Yritän nyt laittaa tämän tekstin nettiin. Varmaankin paljon kirjoitusvirheitä. Tässä iPadissa on niin herkkä näppäimistö, vahingossa tulee noita muit kirjaimia.
Istun autossa matkalla jossain päin Suomea.
Yritän tällä iPadila kirjoittaa. Känny toimii nettidatan tuojana tuossa vieressä. Kello on jotain 22.09 näköjään. Kolme tuntia niin pääsemme kömpimään sänkyyn. Tytöt nukkuvat jo täällä autossa. Olemme sen takia myöhään liikenteessä, että nuo tyypit nukkuisivat silloin, kun olemme liikenteessä. Niillä olisi muuten niin tylsää vaan istua autossa. Yksi pätkä ajoimme silloin, kun vetelivät parin tunnin päiväunia. Seuraava pätkä oli 1/2-tunnin pätkä, jonka aikana yritin viihdyttää tyttöjä parhaani mukaan. Onneksi netistä löytyi lastenlaulujen sanoja. Lauloin ääneni käheäksi. Seuraavaksi keksin alkaa nauhoittamaan heidän höpötystä kännykällä. Se viihdytti jonkun aikaa. Nyt ei tarvitse viihdyttää. Nukkuvat onneksi.
Kävimme tutustumassa tyttöjen tulevaan hoitopaikkaan eilen. Liikunta- ja ilmaisupainotteinen päiväkoti, jonne menevät täysipäiväisesti 1.9. alkaen. Harjoitellaan varmaankin pari viikkoa elokuun puolesta välistä pari tuntia ensin, lisäten tunti päiväää kohti.
Onneksi siellä saavat aamiaisenkin. Helpottaa kummasti liikkeellelähtöä aamuisin.
Nyt ovat käyneet seurakunnan kerhossa pari kertaä viikossa. Heräämme vasta klo 8' ja kerhossa pitää olla klo 9 (tai pitää ja pitää...) Meillä on siinä tunti aikaa pottailla, syödä ja pukea. No, se on aika hyvin maksimoitu se aika, ja aika hyvin menee, mutta siinä kyllä saa koko ajan hoputtaa ja hoputtaa. Ja arvatkaa, kun haluavat itse tehdä kaiken pukemisessa. Välillä tuntuu, että sauhuan... Täytyy alkaa heräämään klo 8, koska monet jutut ovat klo 9-11. Nyt on jäänyt perhekahviloita yms. väliin, kun emme ole pääseet sängystä ylös kuin vasta klo 9. Ja yleensä joudun herättää tytöt, ei ne usein itse herää. Mahtavat unenlahjat! Kateeksi käy.
Olen tänä vuonna pitänyt kuusi vapaapäivää liikunnasta. Tänään tuli 7. Huomenna taas suksille. Yritän saada itseni siihen kuntoon, että jaksaisin hiihtää kaupungin ympäri, laskeskelin, että siinä olisi 26 kilsan rupeama.
Yhtenä perjantaina lähdin klo 20 hiihtämään. Tarkoitus oli vetää se normaali 8 kilsan lenkki, mutta oli juuri lämpimän jälkeen pakastanut, niin luisti niin hyvin. Tulin pari tuntia myöhemmin kotia, takana 18 kilsan lenkki. Oli, kuulkaa, nälkä!
Pimeälläkin voi hiihtää. Jos on pilvistä, pilvet hohtavat kaupungin valot takaisin maahan, ja lumi on valkoista, ei mitään ongelmaa nähdä pellolla ja harvassa metsässä. Tähtitaivaalla otan otsalampun messiin, ja ei ongelmaa hiihtää silloinkaan. Aika paljon hiihdän pimeässä, koska pappa ei enää niin usein ole tyttöjen kanssa. En pääse päivisin hiihtämään.
Kunpa joskus näkisin revontulia näillä hiihtomatkoillani!
Lähetin muutaman ysävänpäiväkortin. Tasan 14 kpl. Ei minulla niin montaa ystävää oikeasti ole. Oikeita ystäviä on vain... Kaksi. Ei se määrä vaan laatu. Niinhän sanotaan. Ystävä on sellainen, jolle voi kertoa kaikkea, ja minulla on tällaisia ihmisiä vain kaksi, tai jopa kaksi.
Lapsuudessa lukion ekalla v. 1984 tutustuin yhteen Tarjaan. Hän oli minun ystävä, mutta sitten kateus erotti meidät v. 2000. Minulla oli niin hyvä mies. Minun mies ei ollut mustasukkainen erakko. Sen ystävyyden menetystä surin kaksi vuotta.
Yhteen Minnaan (Myöh. Anna) minut tutustutti veljeni v. 1984. Hänen kanssa ensin kirjoiteltiin, sitten nähtiin, ja jossain välissä meistä tuli ystävät. Hän kuoli keuhkoinfarktiin 13.12.1999. Olin viimeisiä ihmisiä, jotka hän näki.
Sitten v. 1999 tutustuin Helinän kummiin työpaikallani. Hänestä tuli minun ystävä, ja yhä olemme ystäviä.
Vuonna 2003 tutustuin erääseen Tiinaan. Se ystävyys kaatui siihen, että minun asiat hän kyllä tiesi, mutta minä en saanut tietää hänestä mitään. Hän muuttui oudon näköiseksi, esim. sellaisesta kysymyksestä, kuin "mitä teet nykykään?" Eikä hän halunnut kertoa. Mitä sellaisella ystävyydellä tekee? Jouluaattona törmätään toisiimme. Viime kerralla en vaivautunut enää kysymään, kohtelin häntä kuin ilmaa. Ystävyytemme meni poikki v. 2008 maaliskuussa. Jos ystävyys olisi jatkunut, olisin häntä pyytänyt lastemme kummiksi.
Toinen tämän hetken ystävistäni on Outi, johon tutustuin yhteisen tuttavan kautta noin 9 vuotta sitten. Hän on Ellin kummi.
Kello on jo 0:40 seuraava päivä. Yritän nyt laittaa tämän tekstin nettiin. Varmaankin paljon kirjoitusvirheitä. Tässä iPadissa on niin herkkä näppäimistö, vahingossa tulee noita muit kirjaimia.
keskiviikko 30. tammikuuta 2013
Pilttipurkkikorkkimatto
Tässä taanoin näin jossain sellaisen maton, joka oli tehty pilttipurkkien korkeista. Toivoin, että joku tekisi sellaiset tytöilleni. Joku, joka osaa virkata. No, eihän sellaista löytynyt, jolla olisi ollut aikaa taikka innostusta. Joten ei minun auttanut muu, kuin pyytää ystävää opastamaan. Ensimmäisiä tekeleitä en edes ottanut mukaan tähän projektiin, jääkö ne harjoittelukappaleiksi.
Ja sitten innostuin todenteolla, ja niitä päällystettyjä korkkeja alkoi tulemaan lähemmäksi sata. Sen verran kehittyi virkkaamiseni, että yhden tekoon meni vajaa tunti. Virkkasin aina: autossa, telkkua katsellessa... yritin jopa unta odotellessa virkata.
Ja korkkeja syntyi ja syntyi... Nyt on toinen matto valmis, Ellille. Helinän maton kannet ovat valmiit, ne ovat vain yhdistämättä toisiinsa.
Ystävä piti päivää kotona, jonne sai tuoda keskeneräiset käsityönsä. Sain siellä tämän maton valmiiksi kuudessa tunnissa. Enhän minä tarvitsisi kuin vain pari tuntia, niin se toinenkin olisi valmis.
Tarkkasilmäinen huomaa tässä neljä kukkaa (kukka koostuu 7 kannesta).
Ostin itselleni virkkauskirjan. Haluan oppia muitakin juttuja virkkaamaan. Nyt on tämä ympyrän tekeminen hallinnassa.
tiistai 29. tammikuuta 2013
Postia lähti maailmalle
Olen ollut ahkera. Meni monta viikkoa, mutta sain kuin sainkin korttirinkiläisille (paitsi kahdelle) korttikuoret tehtyä. Eräälle ei listalla olevalle kirjoitin jopa vanhanaikaisesti kirjeen. Tiedättehän: kynällä paperille.
Sitten vein ainakin seitsemän huutispakettia postiin. Oli kyllä postitettavaa. No, viimeksi sain kortteja rinkiläisille lähtemään kesällä 2011!!! Silloin pystyin selailemaan kortteja olohuoneen lattialla. Yhdet tyypit ei vielä pahemmin liikuskelleet... Nyt varasin työhuoneesta yhden neliön, johon levittelin kortteja, milloin enemmän, milloin vähemmän.
Ajattelin tehdä tämän blogientryn nyt, koska helposti-kuoret tipahtelevat ensimmäisille jo huomenna. Tai tänään, nimittäin on jo yli puolen yön kun naputtelen tätä.
Oikeastaan minua väsyttää hurjasti. Viime yönä menin vasta klo 02.30 nukkumaan, koska aloin tekemään ystävänpäiväkortteja. Öisin saa rauhassa tehdä.
------------------------
Helinä sanoi tänään ensimmäisen 5-sanaisen lauseen: "äiti laittaa paitoa tonne puuloon".
Tytöt osaavat sanoa maja, mutta ei maitoa. Paitoa = maitoa, emu = mehu. Elli kutsuu itseään Pikiksi, Helinä Muluksi (=muruksi). Elli pikkuinen, siitä varmaan tullut tuo Pikki, ja Helinän kummi kutsuu tyttöä Mummin Muruksi.
Ovat oppineet laulamaan. Tajusin sen lauantaina, kun istuivat syöttötuolipehmusteiden päällä keittiön lattialla, keinuttelivat itseään edestakaisin ja hoilasivat "laiva, laiva, muille maille... jotain". Kerhossa ovat lauleskelleet. Googletin, ja kyllä se on joku ihan oikea laulu.
Kirjoittelen taas joskus. Öitä!
Sitten vein ainakin seitsemän huutispakettia postiin. Oli kyllä postitettavaa. No, viimeksi sain kortteja rinkiläisille lähtemään kesällä 2011!!! Silloin pystyin selailemaan kortteja olohuoneen lattialla. Yhdet tyypit ei vielä pahemmin liikuskelleet... Nyt varasin työhuoneesta yhden neliön, johon levittelin kortteja, milloin enemmän, milloin vähemmän.
Ajattelin tehdä tämän blogientryn nyt, koska helposti-kuoret tipahtelevat ensimmäisille jo huomenna. Tai tänään, nimittäin on jo yli puolen yön kun naputtelen tätä.
Oikeastaan minua väsyttää hurjasti. Viime yönä menin vasta klo 02.30 nukkumaan, koska aloin tekemään ystävänpäiväkortteja. Öisin saa rauhassa tehdä.
------------------------
Helinä sanoi tänään ensimmäisen 5-sanaisen lauseen: "äiti laittaa paitoa tonne puuloon".
Tytöt osaavat sanoa maja, mutta ei maitoa. Paitoa = maitoa, emu = mehu. Elli kutsuu itseään Pikiksi, Helinä Muluksi (=muruksi). Elli pikkuinen, siitä varmaan tullut tuo Pikki, ja Helinän kummi kutsuu tyttöä Mummin Muruksi.
Ovat oppineet laulamaan. Tajusin sen lauantaina, kun istuivat syöttötuolipehmusteiden päällä keittiön lattialla, keinuttelivat itseään edestakaisin ja hoilasivat "laiva, laiva, muille maille... jotain". Kerhossa ovat lauleskelleet. Googletin, ja kyllä se on joku ihan oikea laulu.
Kirjoittelen taas joskus. Öitä!
maanantai 31. joulukuuta 2012
Hyvää uutta vuotta
Tämän kuvan otin hiihtoreissullani pari päivää sitten. Iskin noi räiskäleet tuonne kulmaan... Toivotan kaikille hyvää uutta vuotta 2013!
Jokin tutkimus tehty, että vain 10% uuden vuoden lupauksista pitää. Aion kuulua tuohon 10%:n porukkaan. Nyt alkoi tiukka laihduttaminen. Pakko mahtua vanhoihin vaatteisiini viimeistään syksyllä, kun lähden töihin.
Ei kun suklaa ja kaikki hyvälöt pannaan, karkkipäivä käytäntöön, ja liikuntaa lisää. Joku kertoi, kun syö fiksusti ja liikkuu joka päivä yhden tunnin, niin lähtee kilo viikossa. Jos noin on ja noin teen, niin 10 viikossa minun pitäisi mahtua vanhoihin vaatteisiini. Ei kun toimeen.
Let's do it!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)