Ystävänpäivää kaikille!

Hyvää Ystävänpäivää kaikille. Itse unohdin, tai mieluummin, en ehtinyt laittaa, kortteja postiin. Yhden omatekoisen (vm. 2010) kortin annan nyrkkipostissa ystävälleni tänään. Hän lupasi viedä minut teekauppaan, ja sitten teatteriin Hgin Karjalatalolle Käpylään. Eli minulla on vapaailta. Pappa hakee tytöt päivähoidosta.

Ihanaa, kohta on viikonloppu. Tarkoitus olisi lauantaina käydä uimassa tyttöjen kanssa. Sq tulee mukaan, koskan,  niin kauan, kun nuo tyypit eivät osaa uida, pitää mennä mukaan vahtimaan, että eivät huku. Uintitaito täytyy heidän saada, luistelemaan ja hiihtämään ei ole pakko oppia. Sitä ei meinaan kuole, jos ei osaa noita kahta jälkimmäistä asiaa.

Itse olin 4-vuotias, kun opin vahingossa uimaan. Menin isäni ja veljeni kanssa uimahallille. He jättivät minut lastenaltaaseen ja menivät itse uimaan matkaa. Muistan, kun yht'äkkiä vain tajusin, että osaan uida selkää. Jossain vaiheessa opin koirauinnin. Ikinä en mitään uimakouluja käynyt, mitä nyt koulun kanssa kävimme joskus uimassa. Joten sen takia rintauintitekniikka minulla on aivan väärä. Mutta pärjään. Olen hidas mutta sitkeä uija.

Tytöt rakastavat vedessä läträämistä. Eivät millään malttaisi olla ennen uintia saunassa edes 5 minuuttia. Heti pitäisi päästä uimaan/läträämään. Uinnin jälkeen tykkäävät maata lauteella. Ja pukuhuoneessa maistuu äidinleipä. Ei minun siemen-pähkinäleipä muulloin maistuisikaan. Vain silloin, kun on kova nälkä.

Lumi uhkaa kadota

No niin. Lumi sulaa ja purot sanovat puli, puli. Sunnuntaina kiertelin ystävän kanssa pari paikallista kirppistä, ja löysin ne monot! Tytöt pääsisivät vihdoinkin hiihtämään. Jos ei maa paista lumen läpi viikonloppuna, niin täytyy kokeilla hiihtämistä. Eipä tässä mennyt kuin vain 6 viikkoa etsiä suksimistarvikkeita. Uutena en viitsi ostaa, koska ne jäävät heti pieniksi. Naapurikaupungin urheiludivarista löysin kahdet sukset ja yhdet monot. Tosin kahdella eri kertaa. Sauvat löytyivät fb-kirppikseltä. Neljästä eri paikkaa nuo suksipaketit on nyt haalittu.

Itseltäni jää kyllä hiihdot väliin tältä talvelta. Sen verran vaikuttaa olevan tuota lunta vähäsen, että en viitsi mennä pilaamaan suksiani tuonne maastoon.

Kamera, kamera, kamera...

Pari kuukautta tyttöjen syntymän jälkeen tutustuin yhteen eläkeläiseen. Hän kertoi, että jos apua tarvitsen, hän voi hoitaa lapsiani. Lapseton kun on. Hän sitten tutustui lapsiini ja hoiti heitä hyvin. Pääsin. Sq: kanssa käymään Tukholmassakin kahdestaan, kun L ja Helinän kummi hoitivat tyttöjä näiden ollessa puolitoistavuotiaita.
Tutustuin L:ään paremmin, kävimme kahveella, kuskasimme hänen ostamaa pesukonetta / pakastin. Autoimme tietokoneongelmissa, kävimme kaupoissa, kun hän tarvitsi kyytiä. Kierreltiin kirppiksiä, teimme reissuja lähikuntiin, hiihtämässä, luistelemassa... Tyttöjä hän halusi hoitaa, että pääsin käymään kuntosalilla, lääkärissä jne.
Oli vaik yksi kausi, kun hän ei halunnut oikein hoitaa tyttöjä. Ei hän sitä mainostanut, mutta aavistin. Silloin kun tytöt alkoivat liikkumaan ja eivät vielä osanneet puhua. Mutta kun älliä alkoi olemaan tarpeeksi itsensäilmaisuun ja tottelevaisuuteen, L oli jälleen valmis hoitamaan tyttöjä. Myönnän, että se aika, kun taaperot menevät kuin päättömät, ei ole mitään herkkua pitää jöötä.

Huomasin, että olisi pitänyt pitää suhde vain yya-sopimustasolla...
Joulukuussa 2012 hän alkoi "itkemään", kun oli kaupan avajaisista ostanut digikameran, mitä ei osannut käyttää. Ilman kameraa oli ollut vuosia. Katsellut, kun minä olen ottanut kuvia omallamme, ja se on näyttänyt helpolta hommalta. Harmitteli, kun ei ollut edes vanhemmistaan viinaikaisia kuvia.
Hän tykästyi meidän pari vuotta vanhaan kameraan, kuinka se näytti niin helpolta. Lainasin viikoksi kameraamme hänelle. Lopulta kävi niin, että hän otti meidän kameran, ja me myimme hänen uuden kameran. Eihän siitä uudesta saanut sitä, mitä hän oli kauppaan maksanut. Me ostimme uuden Sonyn, jota minä en meinannut oppia käyttämään. Liikaa hienouksia, joita en vieläkään vuoden jälkeen osaa hyödyntää. Sitä hänen kameraa emme halunneet käyttää.

No, hän oli tyytyväinen valintaansa, enkä kuullut mitään koko kamerasta.

Jouduin vain välillä sivusta seuraamaan, kun hän etsi itselleen slmälaseja puoli vuotta. Osti ja palautti. Kiersi kaikki kaupungit 200 kilsan säteellä ja etsi silmälaseja. Rahaa paloi matkoihin... Lopulta löytyi lasit, jotka olivat suunnilleen samanlaiset kuin rikki menneet vanhat lasit.

---
Hän täytti vuosia. Olin yllättynyt, kun selvisi, että hän on vasta 54-vuotias. Olin olettanut, että hän on eläkkeellä, niin kuin yli 65-vuotias olisi. Hän kun vaikuttaa paljon vanhemmalta kuin on. Silmälasit, pukeutuminen, hiustyyli, puheet, kunto, eläkkeellä oleminen, kaikki tuo antoi sen kuvan, että on 65-vuotias ainakin. Kerran sitten kysyin, miten hän on poissa työelämästä. Ei halunnut kertoa. Hän ostaa juniin eläkeläislipun, joten kyllä hän jonkinmoisella eläkkeellä on. Hoitaa vanhojn vanhempien ja juopon kaksoissiskon asioita päivisin. On yksinäinen. Siihen on syynä se, että ei puhu omista asioistaan ja tunteistaan. Hänen "lähelle" ei pääse. Valittaa kyllä osaa. Milloin lääkärit tekevät väärin, milloin mitäkin. Hänen valitusjutut olen antanut mennä korvasta sisään ja toisesta ulos.
Kävimme pyöräilemässä, hiihtämässä ja kävelyllä. En halua enää mennä vetämään kivirekeä perässä ja palelemaan. Menen mieluummin omaa vauhtia kuin palella ja yrittää väkisin keksiä jotain juteltavaa. Ei paljoa ole jutun juurta, kun toinen puhuu vain säästä.
Eikö sekin jo sano jotain outoa, jos omistaa auton, mutta ei voi kertoa omille porukoilleen (vanhemmat, sisko), koska muuten tulee turhaa nalkutusta. Eikä sitä, että menee viikoksi etelän lämpöön. Hänellä on selvä luottamuspula. Ehkäpä hänellä on ollut episodi sen auton kanssa. Ostanut auton, mutta ehkä joku siinä autossa ei mielyttänyt, ja halusi palauttaa pitkän ajan kuluttua. Hankala ihminen, tosissaan.

...
Pari kuukautta sitten joulukuussa hän otti puheeksi tämän kameran, yli vuosi sen jälkeen, kun oli ostanut sen meiltä.
"Jos me voitais auttaa häntä hankkimaan kameran, ja maksaisimme vähän siitä hänelle myydystä kamerasta, kun se ei ole hyvä". Anteeksi nyt vain, kameramme on ollut hänellä vuoden. Hän on menettänyt rahaa, koska ei halunnut uutta Olympustaan oppia käyttämään, me menetimme rahaa, kun halusin häntä auttaa luopumalla meidän kamerasta, joka meille oli riittänyt.

Kysyin, miksi kamera on huono. Joku asiantuntija oli sanonut, että siinä on roska, ja kannattaa vaan ostaa uusi kamera. Kysyin, mikä asiantuntija.  Siis Gigantin myyjä. Nehän nyt vain haluavat myydä.  Sitten L alkoi näyttämään kuvia, myös niitä alkupään kuvia. Ja niissä oli sinistä taivasta vasten kuvattuna joku tummentuma. Itse en ollut moista huomannut, itseäni se ei olisi haitannut. Kerroin, että kamerahuolto poistaa kennolta roskan 40€:lla. Ja suutuin, ja sanoin, että olisi heti palauttanut kameran kuin vuoden kuluttua. Ei käytetyssä kamerassa ole vuoden palautusaikaa!! Hän jatkoi, kun se oli niin kalliskin. No tietysti, kun ei se ollut mikään halpa kamera ostettaessakaan. Niitä sen ikäisiä kameroita myytiin kalliimmallakin. Sanoin, että en enää uudetaan ala siihen kamerarumbaan ja kuuntelemaan sitä itkua, kun on huono kamera tullut hankittua, vaikka olisi uusi ja kallis, kun ei osaa käyttää jne. En halua keskustella enää kameroista, ostan vanhan kameran takaisin. Piste!!! Meidän piikkiin meni. Hän oli hiljaa, koska ei ollut minua vihaisena nähnyt. Mä harvoin puhun suuni puhtaaksi, mutta olin niin vihainen!!
Sanoin, että maksan kun on rahaa.

Tämä siis tapahtui muutama päivä ennen joulua. Hän oli jo aikaisemmin toivonut, että en antaisi joululahjaa. En antanut, enkä korttia.
Joulupäivänä tytöt kävivät hänen luona, koska oli puhunut, että voisi ottaa tytöt kotiinsa. Vein heidät ja annoin 50€ (satasesta) kameranpalautusrahaa. Viestitin, että laitan loput, kun saan palkan. Olin pee-aa postimerkkiostosten takia.
Häneltä tuli tammikuussa viestiä, että miksi en maksa sitä loppusummaa (50€). Mulla ei yksinkertaisesti ollut maksaa heti palkkapäivänä. Kun sain huutistavaraa myytyä, niin pystyin maksamaan. Pistin tilisiirron viestiksi vain, kuinka ihana ihminen hän on, kun on lainannut minulle rahaa. Ja nyt on lainan palautuspäivä.
Pari viikkoa annoin mennä, kunnes viime lauantaina kysyin, haluaako käydä kierrätyskeskuksessa. Lähti mukaan. Oli ruskea kuin papu. Oli ollut viikon Espanjassa. Niinpä niin. En kysynyt mitään kameroista tai muustakaan. Kävimme van kierrätyskeskuksessa. Hän kyllä valitti taas, kuinka lääkäri kohtlee hänen äitiään ja naapurit valittavat hänen siskostaan. Ja kuinka hänestä tulee mökkihöperö, että hyvä kun vien häntä jonnekin. Hoh hoijaa...


Vanha kamera on nyt romulaatikossa. Kyllä sillä kuvia ottaa ja se tummentuma tulee esille vain tietyssä zoomauksessa snistä taivasta vasten. Ei me sillä mitään tehdä. Siitä saisi sen 40€, putsaus 40€. Ei kannata myydä.
Eli vaihdetaan!!! Tarvitsen 28 nron NNNmonot. Yhdet sukset ja yhdet sauvat on. Sitten olisi edes yksi suksipaketti. Saavat tytöt vuorotellen hiihtää.
......
Löysin kierrätyskeskuksesta sen, mitä menin etsimään: 4€:lla tuolin, josta saa selkänojan ja istuinosan irti. Vähän rautasahaa peliin, niin on tytöille luistelutuki.




- Marjut

Helmikuu jo aika pitkällä

Moi pitkästä aikaa! Istun junassa enkä ottanut mitään luettavaa. Tätä tekstiä varmaankin jatkan milloin missäkin... Nyt on niin lämmintä, että voi junaa odotellessa naputella. Vahinko vain, että en vielä saa kuvia liitettyä tähän lennossa.

2.2 oli valtakunnallinen kaksostenpäivä. Me juhlistimme päivää viettämällä kaksi tuntia paikallisessa hoplopissa. Tytöt tykkäävät mennä pitkin putkia, istuimme kaikki neljä pallomeressä... Hauskaa oli. Paikallinen m o n i k k o yhdistys oli järjestänyt jäsenilleen tapahtuman, eli yhdistyi maksoi sisäänpääsyn. Minä kuulun yhdistyksen hallitukseen, joten tiedän, mitä tapahtumia on tulossa vuoden aikana. Huhtikuussa jälleen kirppis paikallisella koululla.

Hoplopin jälkeen menimme Raksiin syömään. Laskeskelin, kuinka monta kertaa isäni on vienyt minut ulos syömään silloin kun olin lapsi. Se on helppo laskea: 2 kertaa.
Taisin olla molemmilla kerroilla kuusivuotias. Ekalla kerralla äitni oli tarjoilijana töissä yhdessä kapakassa. Muistan, että söin pesunamuussia ja nakkeja. Äiti tarjoili.
Tätini perheineen ajoivat Ladalla pohjoisesta katsomaan Etelän ihmeitä. Koska heille piti esitellä Hesaa, kävimme Korkeasaaressa ja Linnanmäellä, sekä Rautatien aseman tunnelissa syömässä. Oli eka kerta minulle noissa nähtävyyksissä. Sen koommin en isäni kanssa käyty missään kivassa paikassa. Hän kun aina säästi, jotta voi nyt eläkkeellä ollessa brassailla ja panostaa vain itseensä.

Me taas panostamme tyttöihin. Ovat käyneet heidän nuoresta iästä huolimatta jo kaksi kertaa Linnanmäellä, kerran Puuhamaassa, kolme kertaa Ruotsissa Silja Laineella, Hoplopissa tai sen tapaisessa viisi kertaa, ja ulkona syömässä monesti. Linnanmäellä on niitä ilmaisia laitteita nykyään perheen pienimmille.
Minä olin aika iäkäs, kun menin ensimmäisen kerran ulkomaille: 21-vuotias viikoksi Lontooseen sen aikaisen poikakaverin kanssa. Ruotsissa kävin 22-vuotiaana.

Jos tytöt olisivat syntyneet 20 vuotta aikaisemmin, eipä he olisi varmaankaan niin usein päässeet kaiken maailman rientoihin...
--------
Vaikka joulusta on jo tovi, niin sen verran kerron, että kuusi oli tänä vuonna olohuonessa eikä terassilla, sekä joulupukki kävi. Kuusi sai olla rauhassa, joulupukkia ei enää juostu karkuun. Pukkia peräti pyydettiin avaamaan joululahja, kun tyttö ei itse saanut paketia auki.
Entisen naapurin pyysin pukiksi. Ja ensi jouluna uudestaan.

Minulla on yksi uskovainen ystävä, joka on aika jyrkkä. Pelkään, että hän pilaa tyttöjen pukkiuskomuksen. Hän toitottaa, että pukkia ei ole olemassa jne. Jopa pääsiäismunat ovat pannassa!
Haluan, että tytöt vielä vuosia uskovat pukkiin. On jotain jännitystä jouluksi. Nyt se ainakin meni täydestä kun väärä raha.
Meille pukki kuuluu kulttuuriin. Ei me siihen uskota niin kuin ei uskota jeesukseenkaan. Mutta ev.lut. kirkkoon kuulutaan. Se on osa meidän kulttuuria. Ja tytöt käyvät pyhäkoulussa sunnuntaisin (mikä ei ole edes ev.lut.)
----------
Askartelu ja postikortteilu on ollut jäissä. Olen vapaa-aikoina laittanut tavaraa huutikseen. Tuntuu, että kotona ollessa ei ollut näin tiukkaa, mutta nyt töissä käyvänä maksetaan päivähoito ja työmatkat. Ne vievät ison loven palkasta, asuntovelkoja nyt unohtamatta. Tässä joulun jälkeen oli tosi tiukkaa. Tuli jopa ryppyjä erääseen ihmissuhteeseen rahatilanteen takia. Kerron siitä myöhemmin.

Ennen vuoden vaihtumista ja postimaksujen nousua ostin paaljon postimerkkejä, niitä 1. ja 2. luokan merkkejä. Itella-pönttö meni nostamaan maksuja ihan sikapaljon!!! Joten kannatti sijoittaa noihin merkkeihin ennen vuodenvaihdetta. Varsinkin kun niitä tulee käytettyä noihin huutiskamojen postitukseen.
Mutta en tiedä, mitä valuuttaa ajattelin merkkejä ostaessani. Ostin meinaan niin paljon, että tili tyhjeni. Onneksi sain sentään bonuksia koska ostin S-kaupan yhteydessä olevasta asiamiespostista.
Sitten kärvisteltiin kuukausi... Onneksi huutiskauppa kävi, että sai välillä ostaa ruokaa ja pakastimessa oli sapuskaa.
-----------
Sen verran askartelin ennen joulua, että päällystin Tarjoustalosta hamstraamat kenkälaatikot tapetilla. Näihin laatikoihin laitoin joululahjoja ihmisille. Kun kerran tapettikirjoja on käytettäväksi.
Ja nyt kerään vessapaperinhylsyjä. Aion tehdä taideteoksen... Vaikka autotallin seinälle, jos ei muualle mahdu.
------------
Koivunlehti lähetti iiiison laatikon postikortteja askarteluun. Vakka Kuopiossa lopetti korttien myymisen, joten laitoin vienon toiveen, että Smartpostilla laittaa niitä kortteja minulle, jotka eivät kelpaa kenellekään mutta olisivat sopivia askarteluun. Smartpostillahan voi laittaa tulemaan vaikka 35 kiloa.
No, iso paketti sieltä tuli. Kyllä minulla ja tytöillä on ollut kivaa! Käymme keittiön pöydän ääressä korttipinoja läpi. Raakaan siitä kortteja omiin askarteluihin, päiväkoteihin ja tytöille. Tytöistä on tullut aika hakoja saksien käytössä, kun ovat saaneet leikellä mielin määrin niitä kaksiosaisten korttien valkoista sivua. :)

Hoarders

Himohamstraajat
Muistatteko sen tv-ohjelman, jossa ihmiset asuivat asunnoissa, joissa ei mahdu kulkemaan? Oletko livenä nähnyt sellaista?

Minä olen.

Eräs liikuntakyvytön mies menetti isänsä. Tämä ei niin vanha mies oli vuokralla kahdessa paikkaa. Tämä toinen kerrostaloasunto, jossa hän on asunut 70-luvulta lähtien, on ollut ihmisistä tyhjillään 6 vuotta. Itse hän asui toisaalla asuinkumppaninsa kanssa.

Yli kymmenen vuotta sitten asuimme tämän miehen lähistöllä. Muistan, kun veimme Sq:n kanssa roskikseen pari vanhaa tietokoneen näyttöä. Kun olimme selkämme kääntäneet jätekatokselle, haki mies ne näytöt siltä roskiksesta.
----
Tarjouduin siivoamaan hänen 71 neliön asunnossaan, mutta kun hesarikin oli tärkeä, niin luovutin.

Hänellä oli merkkipäivä. Sen verran oli raivattu, että sohvalle mahtui istumaan. Taisi poikakin mahtua ovesta sisään tuolillaan, mutta ei enää sen jälkeen.

--------
Olin eilen auttamassa miehen tytärtä urakassaan. Onneksi siellä oli kaksi muutakin naista. Ja Sq tuli ajamaan peräkärryllä tavaraa pois.
Naiset olivat jo viisi päivää uurastaneet. Eli keittiön kaapit oli raivattu, yhdessä nurkassa oli työkaluja, toisessa pullot, kolmannessa kirppikselle.
Isompi makuuhuone ja pienempi makuuhuone olivat raivaamatta.
Näiden huoneiden ovelta näki, että tavaraa oli ovelta peräseinään asti, banaanilaatkoita lattiasta kattoon asti. Näissä huoneissa ei ollut huonekaluja.
Sain eilen pienemmän huoneen raivattua. Laitoimme puolet huoneesta sähköelektroniikkaromua varten. Oli todella vanhoja tietokoneita, vhs-kasettisoittimia 5 kpl, neljä vaatekaapillista täynnä vhs-kasetteja. Tölkkejä ja pulloja, jotka säästetty sitä varten että viedään takaisin Viroon, Ruotsiin... Ja Alkoonkin on pulloja ja tölkkejä. Tyhjiä pahvilaatikoita paljon! Ja työkaluja, uusia ja vanhoja, monin kerroin. Uudet paketeissaan. Parveekkelle en vielä päässyt kurkistamaan, mutta todnäk täynnä tölkkejä.

Paljon hyvää tavaraa menee metallinkierrätykseen. Taskulamppuja ainakin 100, taskulaskimia toinen 100. Yritän löytää kännykät. Hänellä on joka malli nokialaisesta. Joku museo olisi ehkä kiinnostunut niistä.

Pöytälevyjä on paljon. Ehdotan, että pistän heti faceen, joku voi vaikka hakea ne. Ei tarttis heittää kaatikselle. Huh!

Eilen meni kolme peräkärryllistä pahvia, 10 banaanilaatikollista paperia (ehdin pelastaa postikortit, pari aapista, joita itsekin lukenut...), peräkontillinen lasia.

Mitä sanotte vasarasta, josta puuttuu vasarapuoli?

Tälle miehelle poika hankki 50 m2 varaston 5 vuotta sitten, jotta siirtäisi tavaransa sinne. Mutta ei saanut aikaiseksi. Hän vain alkoi täyttämään sitäkin varastoa. Ja siellä on muidenkin tavaroita, mutta edesmennyt maksoi kaikki vuokrat. Kukaan muu ei sitten osallistunut vuokranmaksuun.
200 kilsan päässä on kesämökki. Siellä appeni oli naisystävänsä kanssa siivoamassa. 10 jätesäkillistä roskikseen, pahvia, paperia mitä lie. Siivoamassa henkilöt jotka eivät kierrätä, joten varmasti meni paljon hyvää tavaraa roskikseen. :(

Ja siinä asunnossa, missä asui loppuun asti, asuinkumppani yritti vähän hallita sitä, ettei tullut roskaa sisälle, mutta aina vaan keskelle olohuonetta kertyi kasa...

Ja mitä maksoi roskan säilytys: 5 vuoden kerrrostaloasunto, jossa jääkaappikin päällä. Ainakin 50.000€, varastohalli 15.000€. Mies oli veloissa sen 80-luvulla rakennetun kesämökin ansiosta, joten se menee myyntiin. Surullista.

Nyt olen tullut junalla, istunut kahvilla, jatkan matkaa seuraavalla junalla raivauspaikkaan.

Jatkuu....

Ja tänään sunnuntaina jatkuu raivaus. Istun junassa. Olen yskinyt viimeiset 25 min keuhkoni pihalle. Jouduin juoksemaan junaan viimeisen kilometrin. Onneksi juna odotti, että ehdin junaan. Voi kanssamatkustajaparkoja! Joutuvat kuuntelemaan kun yskin, niistän ja aivastan. Kaikkea yhtäaikaa... Ja hartaasti.

Eilen lauantaina olin pahvilaatikoita länäämässä kasaan. Uffelle menee monta pussillista uutta vaatetta. Takakontti täynnä tavaraa tuli halliimme. Perjantainen peräkärryllinen ja tämän päivän perärryllinen tulee kirppistavaraa. Kaupungissamme aukeaa uusi kirppis, jonne vien myyntiin. Pöytä on vuodeksi. Ottavat myynnistä 30 prossaa, lopputuoton pistän uuden Lastensairaalan hyväksi.

-----

Töistä kuskasimme kaksi metriä paperia halliimme. Vein sitä päiväkoteihin. Tänään tulee viisi ihmistä hakemaan sitä paperia. Ystäväni lopettaa firmansa. Tämän vuoden loppuun saakka aikaa tyhjentää sitä firmaa. Toivat eilen meille 6 laatikollista kirjekuoria. Nekin jaon facebookissa halukkaille. Ystävän huonekaluja yms. olen laittanut huutonettin. Niitä on myyty aika paljon. Joulun jälkeen kaikki menee faceen annetaan ilmaiseksi -osastolle.
Kaikkein haasteellisin myytävä on 150 m2 parvi, josta pyydetään 3000€. Sen purkaminen ja kuskaaminen on haasteellista. Voi olla, että ystäväni joutuu sen jättämään.
-----
Juuri istun kahveella ja odotan seuraavaa junaa. Otin joulutortunkin. Aika rasvaista. Sallin itselleni sellaisen kerran viikossa yhden, jouluna kaksi... Herkkua mutta lihottavaa. No, eiköhän kaloreita kulu kun rehkin taas tavaroiden kanssa iltamyöhään...

Onnea Onnea vaan

Nyt on juhlittu 3-v. synttäreitä tiuhaan tahtiin. Pari viikkoa sitten aloitimme pienimuotoisesti. Ellin kummi tuli peräti yöksi. Hän ei pystynyt tulemaan silloin, kun tyttöjen synttäreiden piti olla.

Toissa lauantaina oli jälleen kemut. Järjestin uskovaisille omat kemut. Tuttavapiiriini kuuluu joitain uskovaisia, joista jotkut ovat aika jyrkkiä. Ajattelin, että jos alkavat uskonnosta puhumaan, niin saavat sitten yrittää käännyttää toinen toistaan. :)

Niinpä adven- tistit, helluntailaiset ja metodistit istuivat sulassa sovussa kakkupöydän ääreen. Eniten ajattelin isääni, minkälaisen itsekehu-puheripulin hän jälleen järjestää.
Hain keskipäivällä tyttöjen mummun Hämylinnasta. Hän on isäni tuttu, joten hän tietää isäni jutut. 14.30 tulivat muut uskovaiset. Oikeastaan vain isäni ja yksi hellari ovat kovia puhumaan uskonnosta, joten en oikein välitä kutsua näitä muiden ihimisten aikoihin. Yksi eläkeläispariskunta-adven- tisti eivät soimaa ja käännytä, eikä metodisti-kaverinikaan. Joten klo 17 asti oli ihan kivaa. Sai juoda kahvia rauhassa. Yllätyin, että eräs adven- tisti joi kahvia. On tainnut hän maallistua.
Isäni tuli vasta myöhemmin. Olin tarkoituksella kutsunut hänet myöhemmin, koska hän jaksaa motkottaa kahvinjuonnista melkein joka kerta, kun hänet näen.
Ja tietty, kun istahti kakkupöytään teetään juomaan, alkoi hänen suusta tulemaan se iänikuinen itsekehu. Mitä hän on tehnyt, miten hän on toiminut oikein jne. Ei hän ollut muista kiinnostunut. Hän on narsisti.
Mutta ennen hänen tuloaan meillä oli mukavaa kakkupöytäkeskustelua. Ja olimme myrkkymme (kahvimme) ehtineet juomaan.
Näin isäni kirjoittavan vieraskirjaan. Ajattelin kauhuissani, mitä elämänohjeita ja raamatunlauseita sinne tulee, mutta onneksi oli ihan fiksua tekstiä, ilman viittauksia raamattuun.
Isäni vei mummun Hämylinnaan, joten minun ei tarvinnut lähteä uudestaan. Ensin tosin ajoivat 60 kilsan päähän hakemaan isäni lompakkoa ja koukkasivat noutamaan mummelin unohtamat silmälasit meiltä..

Viime lauantaina piti tulla lapsiperheet. Olin suunnitellut ongintaa. Perheitä tuli stten vain yksi, joilla 2 lasta, ja tyttöjen "kummitus".
Kerava oli siis edustettuna, asuivat kummitus ja perhe tosi lähellä toisiaan.

Oletus: olen aina olettanut, että tämä pariskunta ei juo kahvia, kun he ovat adven- tisteja. Kysyin nyt: kahvia vai teetä. Ottivat kahvia! Maailman kirjat ovat menneet sekaisin, kun adven- tistit ovat alkaneet juomaan kahvia!!!
Kaksi vuotta sitten kaadoin heille kuppiin kuumaa vettä sen kummempia kyselemättä... *Noloa*

Koska vieraina oli vain tämä yksi perhe ja kummitus, niin kakkutarjoilun jälkeen askartelimme. Tyttö, joka on 1/2 vuotta tyttöjämme vanhempi, hallitsi jo vähän paremmin liimapuikon käytön.

Sunnuntaina tuli sitten se toinen perhe, jonka piti tulla lauantaina. Ja yllätys, yllätys! Siskoni perheineen tuli. Sekä Helinän kummi.
Päätin järjestää ongintaa, vaikka oli vain 4 lasta. Annoin sitten aikuistenkin ja siskon lasten onkia myös. Palkintoina vihkoja, kirjoja yms. yms. Ainakin siskon lapset (16 ja 19 v) onkivat monta kertaa.

Maanantaina veimme päiväkerhoon yhden pienen kakun, joka oli jäännyt yli. Yksityisessä päiväkerhossa ottavat vastaan. Kuulin, että kunnalliset eivät ole niin innostuneita ottamaan tarjoiltavia vastaan.
Itse söin vain muutaman palan Sq:n tekemää kakkua, mutta tytöt ovat nyt kolmena päivänä saaneet nauttia kaikenlaisesta hyvästä. Loppu kakku joutui jo muualle.



KEITTIÖ
Olin ostanut yli vuosi sitten tytöille Ikean lastenkeittiön. Onhan meillä tilaa, missä säilöä. Sunnuntaina illalla tyttöjen mentyä nukkumaan Sq kasasi sen. minä kävin astiat ja leikkiruoat lävitse, joita olen kirppiksiltä löytänyt. Myöhään lauantai-iltana kannoimme keittiön tyttöjen huoneeseen. Sunnuntaiaamuna tytöt saivat nukkua klo 7:ään asti. Sitten menimme herättämään. Voi että olivat tohkeissaan kaikista astioista, ruoista joita kaivoivat keittiön uumenista.. Ja tiskiharjoista. Niistä he erityisesti tykkäsivät :D Oli mieluinen lahja.

(Muokkasin adven- tistit noin, toivottavasti ei heti joku hakurobotti löydä...)

Viljaton leipä

Istun täydessä junassa matkalla töihin. Olen todella pirteä nukuttua tooosi hyvin.
Olin lauantaina elämäni ensimmäisillä vauvakutsuilla. Ystäväni tytär saa lokakuun lopulla vauvan. Olin aika väsynyt sinä päivänä, kun vatsani on pitänut minua hereillä. Ystäväni oli tehnyt kivikaudenleipää juhliin (kutsujen teema oli terveellisyys). En ollut mitään syönyt aamiaisen jälkeen, joten alkoi olemaan suht nälkä. Mua ei huvittanut syödä, kun tuntui, että mitä vaan laitoin suuhuni, niin maha turpoo ja pörisee. Hän antoi minun maistaa leipäänsä. Oli todella hyvää ja vei nälän!
Itselläni oli jo resepti (saatiin tupperikutsuilla), joten se ohje meni jotenkuten näin:
Hanki silikonileipävuoka, ja blenderi, jolla voi murskata jäitä.

Ainekset:
100 gr saksanpähkinöitä
100 gr auringonkukansiemeniä
100 gr seesaminsiemeniä
100 gr pellavansiemeniä
100 gr kurpitsansiemeniä
100 gr manteleita
1 dl oliiviöljyä
5 kananmunaa
2 tl suolaa

Uuni 185 C
Paista 1 h

Kaikki jauhetaan. Sitten kulhossa sekoitetaan jauhot, öljy, suola ja kananmuna. Silikonivuokaan ja uuniin.

Ja siitä leivästä tuli hyvää. Seuraavalla kerralla laitan rusinoita taikka hunajaa joukkoon. Vähän pitää saada makua. Tämä on minun ensimmäinen resepti, jonka jaan täällä.

Ja arvatkaapa, onko vatsani voinut hyvin!? Olen luullut, että se on kahvi, joka on aiheuttanut ongelmia. Mutta onko se jauhot? Ruisleipä, jota puputin? Olen myös vähentänyt sokerinkäyttöä nyt. Vältän sokerijugurtteja, leipää....
Tänään olen syönyt salaatin, muutaman viipaleen tota siemenleipää (pitää todella hyvin nälän poissa, mikä on tärkeintä) ja raejuustoa sekä kahvia. Vatsa tykkää!!! Loppui vessaan juoksemiset.
Välillä mietin, onko mulla keliakia, mutta ehkä se vain on hiiva elimistössä. Kun on niin hikinin ollut.
Mene ja tiedä. Näillä mennään. Seuraavaksi yritän jostain etsiä terveyskakun ohjeen. Tyttöjen synttäreitä on tulossa, itselleni haluaisin tehdä kakun. Netti laulamaan...

Työelämässä

nyt on oltu työelämässä kolme viikkoa. Olen aika pian tarttunut töihin kiinni. Jo ekana päivänä tuntui siltä, että olen ikäni tehnyt näitä hommia. Onhan kolmessa vuodessa tullut uutta: kolme uutta vakituista työntekijää, tuntityöntekijöitä jokunen, uusia koneita. Ja suurimman osan ajastaan oleva äreä pomo.
Olen ollut ahkera. Koska teen vain kuuden tunnin päiviä, en käy kahvitauoilla. Ruokatunnin sentään pidän.
Itselleni tämä kuuden tunnin työrupeam sopii vallan hyvin. Jaksan paremmin. Mielestäni olen tehokkaampi kuin silloin kun tein 8 tunnin päivää. Olen hissukseen ja työnteossa koko ajan. Pomo on äreä, ja kaikille lähes koko ajan. Ensin ajattelin, että on vain mulle äreä, mutta kyllä hän on kaikille. Näin muut tänään kertoivat.

Meidän päivä menee suunnilleen näin: herätys klo 6:30. Tytöille valot ja radio päälle. Itse teen aamutoimet ja eväät. Sitten herätämme tytöt, vaatteet päälle, hiusten letitys ja pääsemme lähtemään 07:10.
Päiväkerhoon ajaa 7 minuutissa. Jätämme sinne tytöt ja ajamme asemalle. Juna lähtee 7:36
Klo 8:30 mä olen töissä. Klo 15:27 lähden töistä, kotoasemalla olen 16:17. Siinä mulla on hetki käydä kaupassa tms. Tytöt täytyy viimeistään klo 17 hakea päivähoidosta.
Kotona olemme 17.20. Teen ruokaa, syödään, sitten on hetki aikaa leikkiä. Puuroaika on jo klo 19.30, sillä tytöt menevät nukkumaan jo klo 20.
Siinä on mulla 3 tuntia aikaa tehdä omia hommia. Viimeistään klo 23 on mentävä nukkumaan.

Ennen kun lähdin takaisin töihin, valvoin klo 01:een. Tytötkin menivät vasta klo 21-22 nukkumaan. Aina olen heitä joutunut herättämään...

Ei meidän muu auttanut kuin aikaistaa koko perheen elämä.
Viikonloppuisin minä olen herännyt klo 07 herättämään tytöt. Pyrimme olemaan samassa rytmissä kaikkina päivinä.
Ajattelin, että Sq:n kanssa heräisimme vuorotellen aikaisin, mutta olen ollut niin pirteä viikonloppuaamuisin, että olen antanut miehen nukkua.
Tytöt viikonloppuisin herättää iskän klo 9:30 läpsäsemällä kädellä päin pläsiä!

Töissä istun toisen koneella, kun tämä toinen on lomalla. Minun vanhalle paikalle istahti yksi poika 3 vuotta sitten. Tänään hän siirsi koneen toiseen huoneeseen ja minun pöytä on tyhjä. Ensi viikolla siihen pitäis tulla uusi kone mulle. Lomalainen palaa keskiviikkona töihin, joten olisi hyvä, jotta kaikilla olisi työvälineet.

Mutta mutta... Töissä on ihan kivaa!!! Äreästä pomosta huolimatta.

Kotia, kotia!,

Olemme kotona joskus yöllä tosi myöhään. Suunnilleen klo 03. Lahden Kärkkäisiltä haemme bensaa. Ehkäpä siellä ei ole nyt jonoa, yöllä... Huomenna Sq voi nukkua pitkään. Mä herään varmaan aikaisin, kun tytöt kuitenkin pitää saada ylös ihmisten aikoihin. Varsinkin, jos yritämme saada ne heräämään aikaisemmin ja aikaisemmin. Kamalaa tämä heräämisaikojen säätäminen.

Tänään emme käyneet uimassa. Sitä vastoin grillasimme makkaraa pihalla, Sq kävi katsomassa eläimiä tyttöjen kanssa, nukuin tyttöjen kanssa piiitkät päiväunet! Ainakin kolme tuntia! Sillä välin Sq kävi katsomassa lähistöllä olevat geokätköt.

Lähdimme tätini luota vasta klo 20. Viitasaarella kävimme syömässä iltapalan ja nyt vähän vaille klo 23 jatkamme matkaa kohti etelää nelostietä pitkin. Taisi tytöt nukahtaa takapenkillä kun ulkona on jo pimeää. Eivät näe lukea tai leikkiä.
......
Huomasin, että lastenvaunut alkavat olla ylimääräistä rahtitavaraa autossa. Vain Juuassa käytimme niitä auton ja järven välillä, vaikka olisimme voineet kantaa tyttöjä. Oulussa käytimme niitä, kun alkoivat olemaan väsyneitä ja halusimme hiukan kävellä kaupungilla. Kaupunkikävelyjä varten ne otettiinkin mukaan. Luultavasti vuoden kuluttua niitä ei tarvitse enää.

Ostimme nämä nykyiset vaunut noin kuukausi sitten. Meidän sateenvarjorattaat menivät niin kieroon, että niillä ei tehnyt enää mitään. Nykyisissä, käytettynä ostetuissa, tytöt istuvat peräkkäin. Vanhat myytiin pois hyvin edullisesti huutiksessa.

Tukholman reissulla ensi viikolla niillä vaunuilla tulee olemaan käyttöä.
......
Taidanpa laittaa penkin mukavammin ja suljen silmäni. Jos Sq:ta alkaa väsyttää, pystyn istahtamaan autonrattiin. Ihana mennä kotiin. On jo omaa tyynyä ja sänkyä (jossa kaksi petauspatjaa) ikävä.

Mullikoita nähty

Olemme olleet tätini luona jo 4 yötä! Tänään lähdemme klo 19 ajamaan kotia kohti. Olisimme jo eilen lähteneet, mutta täti vähän pisti hanttiin. Täti miehensä kanssa kahdestaan ovat päivät pääskytysten keskenään, niin tuollaiset pikkuvieraat ovat mieleisiä. Varsinkin, kun omat lapsenlapset ovat jo kouluikäisiä, toka- ja neljäsluokkalaisia. Nuorempi asuu parin tunnin ajomatkan päässä, toinen 20 kilsan päässä.

Tytöilläkin on ollut hauskaa: ovat päässeet joka päivä uimaan (paitsi tänään), nähneet naapuritiluksen lehmiä ja hevosia, auttaneet pappaa puutöissä, pikkuserkun kanssa "pupanneet" katetulla trampoliinilla, silittäneet kissanpentua (eivät siis juosseet karkuun), istuneet maitokärryn kyydissä...

Itse olen pyöräillyt: sunnuntaina järvelle 22 kilsan päähän tavallisella pyörällä (kesti vähän yli tunnin), ja takaisin sähköpyörällä (52 minuutissa), eilen taas sinne sähköpyörällä, ja tänään tavallisella pyörällä 16 kilsan lenkin 47 minuutissa. Lähes joka päivä pyöräilyä. Sää on ollut mitä parhain, aurinko paistanut, lämmintä.

Maanantaina kävimme Oulussa. Ensin kävimme yhdellä kirppiksellä koko perhe, sitten minä menin Paljekirppikselle yksin tunniksi. Sanoin Sq:lle, että vie tytöt etsimään yhtä geokätköä. Olivat löytäneet yhden joltain leikkipuistolta, jonne olivat sitten jääneet leikkimään. Minä sain rauhassa kiertää Oulun isoimman kirppiksen. En tosin löytänyt mitään maata mullistavaa.

Kävimme syömässä Pannukakkutalossa pannarit. Oli todella maukasta. Sitten jatkoimme muutamien kirppisten kiertelyä - minä enimmäkseen pistäydyin niissä - ja päätimme palata tätini luokse.

Eilen vierailimme serkkuni luona, jolla on vielä kuopus, 9-vuotias kotona. Serkku tykkäsi leikkiä tyttöjen kanssa leikkimökissä, pomppia trampoliinilla...
....
Illalla oli vähän hankala saada Elliä nukkumaan. On jo parina, kolmena iltana pelännyt jotain. Yhtenäkin yönä heräsi huutamaan, että ovi kiinni ( Sami nousi sitten laittamaan huoneen oven kiinni).

Elli oli sanonut, että ukkonen ja mörkö tulevat nukkumaan siihen sohvalle. Ukkosenpelon ymmärrän, mutta että muumeista on tullut se mörkö! Taitaa muumit olla vielä liian pelottavia 2-vuotiaille. Ehkä pitäydymme teletapeissa vielä tovin.

1 kuukausi, 4 viikkoa, 31 päivää

Se on kohta ohi! Meinaan tätä kotona olemista. 2.9. lähden töihin. Pari viikkoa aikaisemmin tytöt aloittavat harjoittelun päivähoidossa. Päätimme laittaa heidät yksityiseen päivähoitoon, mikä on liikunta- ja ilmaisupainotteinen. Yksi tuttu suositteli.
Minähän laitoin hakemukset sinne jo vuotta aikaisemmin, että varmasti pääsisivät sinne. Ja kävin silloin vuotta aikaisemmin jo tutustumassa. Nyt kävin Sq:n kanssa katsomassa uudestaan toukokuussa, ja se on menoa sitten. Kuukauden päästä alkaa ne kuuluisat ruuhkavuodet.
Mua on odotettu töihin. Itse välillä olen ollut innoissaan, nyt ennemminkin kauhistuttaa.
En ole tehnyt sitä kaikkea kivaa, mitä olin ajatellut. En ole askarrellut, en ole liikkunut, en katsonut telkkua - digiboxia tyhjäksi.
Se aika vaan valui jonnekin... Kirpputoreilla on tullut käytyä ja paljon!!!
Ja facessa roikuttua. Olen aivan koukussa faceen! Varsinkin, siihen kirppissivustoon...
Sitä kautta olen myynyt tavaraa jonkin verran. Viimeksi lähti ylimääräinen leikkihiekka, mikä ei mahtunut meidän/tyttöjen uuteen hiekkalaatikkoon.
Laittanen hiekkalaatikosta kuvan myöhemmin.
Matkasängyt, matkasyöttötuolit, tavalliset syöttötuolit, pinnasängyt - kaikki myyty pois. Lastenvaatteista kaikki alle 74-senttiset olen myynyt tai lahjoittanut pois.
Face ja huutis ovat laulaneet.
Tyttöset kasvavat, niin ei me enää tarvita noita yllä mainittuja tavaroita.
Ai niin, keittiön ja eteisen välisen portinkin myin pois. Noilla alkaa olla jo niin paljon älliä, että uskovat jo sanaa. Täyttäväthän ne kohta kolme vuotta lokakuussa.
Vielä on aitaus telkun edessä. Ajattelin, että se voisi syksyllä ottaa pois, mutta olkoon nyt vielä.
......
Sq on lomalla. Reissaamme hullun lailla, koska sitten loppuu reissaaminen. Olen käynyt kirppareilla, koska sitten loppuu kirppiksillä käynti. Olen ostanut tytöille talvikengät, talvihaalarit, sandaalit yms. moneksi vuodeksi eteenpäin, koska kohta ei ole enää aikaa kierrellä kirppiksiä ja etsiä edullisia vastteita tytöille.
Mä olen sitä mieltä, että sitten kun lähden töihin, loppuu elämä, loppuu kaikki kiva.
Saas nährä kuinka meikäläisen käy.
.........
Just nyt tytöt nukkuvat vieressäni lattialla. Ovat viime aikoina menneet ongelmitta nukkumaan kun päiväunet on otettu lennossa jossain autossa...

Akuja, akuja ja akuja

Olipa kerran pöytä,

joka oli tyhjä.

Sitten aloin siivoamaan varastoa, ja päätin täyttää pöydän

Aku Ankoilla!!

Parit hetket meni siihen, että laitoin nämä numerojärjestykseen. Onneksi olivat jo suht numerojärjestyksessä laatikoissaan. Sitten vietin aikaa kannettavan äärellä ja listasin sekä kuvailin lehdet excel-tiedostoon. Seuraava etappi on se, että laitan nämä huitikseen myyntiin. Valokuvata näitä en aio! Se olisi liian työlästä. Huvitti, kun tässä on varmaan 15 eri ihmisen Aku Ankkoja. Joitain numeroita on neljä kipaletta.

Olisin voinut laittaa kerralla myyntiin koko kasan, mutta päätin mennä vuosittain. Tässä on lehtiä vuodesta 1960-jotain 2008:aan asti.

Olin jo ajatellut joitain vuosia sitten laittaa ne myyntiin, mutta en ehtinyt. Tuli kaikenlaista muuta mukavaa matkaan.
Mukava saada varastoon hiukan lisää tilaa. Siellä on oikeastaan yksi iso nurkka täynnä myytävää... apuva!

Seuraavan kerran pääsen askartelemaan, kun nämä Aku Ankat ovat kadonneet pöydältä. Ehkä kesällä :-)
Olen jo miettinyt, minkälaisen joulukortin väsään ensi jouluksi. Simppeli mutta hauska.

Nyt olen sen verran väsynyt, että painun pehkuihin. Huomenna on tytöillä retkipäivä. Oikeastaan minä, appi ja tytöt lähdetään retkelle. Herätys "jo" klo 08! (Yleensä nukutaan 9:ään).
Tuo nukkuminen loppuu syyskuun alussa, kun lähdentöihin. Jee...

Hiekkalaatikolla

Istun puistonpenkillä, tytöt tekevät hyviä ja pahoja kakkuja hiekkalaatikolla. Välillä juoksevat keinuun, välillä liukumäkeen. Heittävät hiekkaa vastatuuleen... Olemme tulleet pyörällä erään kirppiksen pihalle, 6 kilsan päästä kotoa. Tapasin erään Pirkon, joka antoi kassillisen postikortteja askarteluun. Sitten kun on aikaa, käyn ne läpi.
Askartelupöytäni on nyt vuorattu Aku Ankoilla vuosista 1961-2009. Olen saanut ne numerojärjestykseen. Tänään sain sen pienen pinon 60-luvun lehtiä luetteloitua ekseliin huutonettiä varten. Seuraavaksi otan käsittelyyn 1970-luvun lehdet. Kun kaikki lehdet on luetteloitu ekseliin, laitan kaikki huutonettiin.
Juuri laitoin ABBA-leikekirjani huutonettiin. Olin heittämässä roskikseen. Siihen vihkokasaan tuli kolme huutajaa, ja lopulta minun "roskani" lähtevät huomenna Hollantiin. Kun näin, kuinka hyvin ABBA kelpaa, laitoin kaivaten varastosta myös julisteet ja 1 sinkun. Julisteista suurin osa lähtee Hollantiin, osa jää Suomeen.
Tästä innostuneena aloin kartoittamaan varaston saloja, ja sieltähän sitä myytävää löytyy. Nyt lähtee seuraavaksi Akut.
Sitten Karviset, vanhat kirjat... Jossain vaiheessa postimerkit, ehkä sitten, jos näen, kiinnostuuko noi tyypit postareista.

Nyt menee kengät pellolle. Pakko rientää.

Putket korviin

Tänään oli Ellin kitarisan poisto. Sain myös tietää, että hänelle oli laitettu putket korviin. Hän on kuorsannut pienestä pitäen, joten lääkäri laittoi hänet kitarisapoistoon. Ja onhan se niinkin, että jos tulee flunssa, niin se on pitkittynyt viikoiksi. Nyt sitten sain tietää, että korvakirurgi oli laittanut putket korviin, kun oli ollut liimakorvaisuutta. Istun juuri sairaalan odotushuoneessa. Sq on Ellin vierellä heräämössä.
Helinä on papan luona leikkimässä.
Korvatulehduksista emme tiedä mitään, mutta mene ja tiedä, kun tytöt aloittavat päivähoidon syyskuun 2. päivä, miten paljon tulee sairauksia. Onhan nämä meidän tytöt olleet aika terveitä.
Pohdin myös sitä, että mitenkäs Helinä. Tarvitsisiko hänkin putket korviin? Tosin hän ei kuorsaa, nuha ei ole pitkittynyttä... Täytyypä kysyä kirurgilta.
.......
Minulla on enää vajaa viisi kuukautta tätä "lomaa", sitten takaisin töihin. Odotan jonkin verran innolla, tulossa on uusia haasteita. Työpaikalle on tullut lähtöni jälkeen neljä uutta työntekijää, joista kaksi on myyntitykkiä. Yksi työntekijä sai potkut juopottelun takia, ja hänen tilalle tuli toinen. Tai oikeastaan hän kouluttautuu pikku hiljaa tekemään sitä, mitä minäkin tein. Minun kone vapautuu käyttööni palattua takaisin, eli samat kujeet, sama kone. Mikään ei ole muuttunut.
......
Tosin se on muuttunut, että en enää ole kärsinyt unettomuudesta, kun en mene nälkäisenä nukkumaan. Jos on nälkä nukkumaan mennessä, niin silloin tiedän huonon yön olevan edessä. Kyllä pitää vanhaksi elää, että oppii.
.......
Tänä keväänä kävin kaksi kertaa hiihtämässä kotikaupungin ympäri. Ensimmäisellä kerralla matkaa oli 28 kilsaa, ja kesti neljä tuntia. Arvaapa, olinko väsynyt. Ja vähän kyllä kiirettäkin piti, kun piti ehtiä ennen pimeää valaistulle ladulle erään lamputtoman peltoreitin jälkeen.
Toisella kerralla lähdin ajoissa liikenteeseen. Kävin jälkimmäisellä reissulla uimalassa välipalalla. Kartan mukaan reissun olisi pitänyt olla lyhyempi, mutta olikin 3 kilsaa pitempi. Oli lämpöasteita, niin puuttomalla reitillä ei suksi lstanut niin hyvin.
Taidan laittaa sukset naftaliiniin, kun tänään on jo leskenlehtiäkin näkynyt.
Jossain vaiheessa näitä reissuja ajattelin, että sellaiset pitosukset olisivat kivat. Ja sitten sellaiset yhdistelmäsukset, koska menen sekä perinteistä että luistelutyylillä. Tämän kevään alennusmyynneistä en sellaisia osta, katsoo ensi syksynä, jos ehtii enää hiihtämään. Työelämä, lapset ja harrastukset -yhdistelmä voi olla liian haastavaa.
Mun nykyiset sukset olen ostanut markka-aikana :) En voitele niitä, vaan menen vaan. Lipsukoot! Olen laiska huoltamaan suksia.
Sq osti sukset ja luistimet alennusmyynnistä. Tarkoitus on, että kun tytöt alkavat opettelemaan hiihtämistä ja luistelemista, niin iskäkin pääsee. Että hänen ei tarvitse jäädä rannalle ruikuttamaan.
Minä ostin alennusmyynnistä itselleni uudet luistimet. Edelliset luistimet hävitin joskus 25 vuotta sitten.
Kävin jopa erään Liisan kanssa luistelemassa. Ensimmäiset vi isi minuuttia tuntui, että enhän mä osaa enää luistella kaunoluistimilla, mutta hyvin se meni. En edes kaatunut kertaakaan sen tunnin aikana. Osasin jopa sirklata taaksepäin... vaikka edellisestä luistelukerrasta on se 25 vuotta. Kai olin yläasteella silloin, en muista, kävimmekö lukioaikana luistelemassa... Oli miten oli.
Odotan sitä, että hiekat katoaa teiltä, jotta pääsisin rullaluistelemaan. Sitä olen harrastanut viimeiset 20 vuotta.
Sen verran on kadut jo lumesta ja jäästä vapaana, että olen tyttöjen kanssa käynyt pyöräilemässä. Tytöt ovat jo sen verran isoja, että toinen istuu kärryssä ja toinen pakkarilla tuolissa. Oli hyvä keksintö laittaa tuoli pyörään. Ei ole niin raskas polkea, eivätkä enää tappele jostain. Tytöt vuorottelevat siitä, kuka istuu missäkin. Ja Sq:n pyörässä on myös tuoli. Se vasta onkin helppoa pyöräilyä, kun keksittiin hankkia hänenkin pyörään tuoli. Ei ole ollenkaan raskasta pyöräillä. Molemmat tytöt kyydissä pyöräily käy työstä. Voisi melkein sanoa, että kävin spinningissä.
.....
Elli tuli heräämöstä ja alkoi piirtelemään. Kohta pääsemme lähtemään kotia.
.....
Pääsiäisenä olimme kotosalla. Yleensä olemme käyneet pohjoisessa, mutta aikaistimme pohjoisenmatkan. Ensimmäinen kerta tätini luona yötä tyttöjen kanssa. Matkasänkyjä emme ottaneet mukaan, emmekä kärryjä, pulkat vaan. Kyllä oli peräkontissa tilaa! Mitä isommiksi tytöt kasvavat, sitä vähemmän tarvitsee kuskata mukana kaikenlaisia apuvälineitä. Matkasyöttötuolit olivat vielä mukana. Pysyvät paremmin paikoillaan ruokapöydässä, kun istuvat omissa tuoleissaan.
Täti kutsui itseään koko ajan vahingossa mummiksi. Lopulta sanoin, että ole vaan mummi tytöille, kun heillä ei ole oikeaa mummia elossa.
Oi että täti oli iloinen tytöistä. Hänen omat kaksi lapsenlasta ovat jo ala-astelaisia, ei tällaisia kaksivuotiaita taaperoita.
Kesällä menemme uudestaan. Pääsevät uimaan järveen. Viime kesänä kahlailivat järvessä.
.....
Meidän uiminen ei ole vielä oikein päässyt käyntiin. Pari kertaa kävimme tänä vuonna, sitten tuli flunssat meille kaikille. Nyt Elliä ei saa viedä uimaan viikkoon, ja kun pääsemme vain viikonloppuisin. Kävisin tyttöjen kanssa uimassa, mutta yksinkertaisesti en pysty kahden uimataidottoman kanssa menemään.
.......
Hankin uudelle kuntosalille 10 kerran kortin. Sain jopa kodinhoitoalennusta :) Pitihän se hyödyntää. Kävin tutustumassa, kun pitivät avoimet ovet. Kyllä kelpaa lämmitellä, kun kuntopyörässä tai juoksumatossa on oma telkku ja tuuletin! Tori.fi:stä Sq osti käytetyn soutulaitteen. Järjestetään sille nurkkaus hallista, ja siihen telkku. Tai voihan niitä dokumentteja tapletiltakin katsoa soudellessa. Hän kaipaa myös liikuntaa.
........
Askartelu ja keräily ovat jäänyt vähän taka-alalle. Tosin tein muutamat kortit ystävänpäiväksi liukuhihnatyönä. Samalla tytöt piirtelivät. Vuoden kuluttua ehkä pystyn paremmin askartelemaan. En vain tiedä, mihin mä noita tuotoksia lahjoitan. Huoliiko niitä kukaan?
Joitain käyttämättömiä postikortteja olen myynnyt kirppiksellä. Minulla on siellä jatkuva pöytä... Oikeastaan kolme koria, joihin vien myytävää. Milloin kortteja, milloin paperia. Ottavat 30% myynnistä.
......
Lastenkirppikselle menen myymään tulevana lauantaina ja sitä seuraavana sunnuntaina. Jälkimmäinen on meidän yhdistyksen järjestämä. Vaatetta, vaatetta, ja ehkä jokunen lelu. Enimmäkseen olen myynyt huutiksessa. Oman vanhan 40 vuotta vanhan pinnasängyn (jossa Elli nukkui) pistin menemään huutiksessa. Samalla myön syöttötuoleja. Yhteen uuteen kahvilaan myin kaksi syöttötuolia, kun siellä ei ollut ja olisin näille kahdelle kaivannut.
Matkasängyt myin naamakirjan kirppiksen kautta.
Juniorituolit hankin Ikeasta, mutta laitoin ne takaisin varastoon viikon testailun takia. Nämä pyörii niillä tuoleilla kuin mitkäkin väkkärät!
Kokeillaan uudestaan jossain vaiheessa.
.....
Elli sai elämänsä ensimmäisen jäätelön :) Helinän kotiuduttua annetaan hänellekin jäätelöä. Kiva nähdä reaktio.
.....
Täällä etelässäkin näimme revontulia viime kuussa. Minäkin. Ei se ollut kummoisen näköinen, mutta ei täällä voi enempää odottaa. Onpahan nyt nähty. Sitä varten ajelin keskelle peltoa katsomaan, jotta kaupungin valot eivät häirinneet.
.....
Blogin kirjoittelu on vähentynyt. Viime kuussa en ehtinyt edes yhtä kirjoitusta laittamaan. Hyi minua!

Myöhäistä sydänpäivää

Hyvää ystävänpäivää kaikille tasapuolisesti. (JA myöhässä)

Istun autossa matkalla jossain päin Suomea.

Yritän tällä iPadila kirjoittaa. Känny toimii nettidatan tuojana tuossa vieressä. Kello on jotain 22.09 näköjään. Kolme tuntia niin pääsemme kömpimään sänkyyn. Tytöt nukkuvat jo täällä autossa. Olemme sen takia myöhään liikenteessä, että nuo tyypit nukkuisivat silloin, kun olemme liikenteessä. Niillä olisi muuten niin tylsää vaan istua autossa. Yksi pätkä ajoimme silloin, kun vetelivät parin tunnin päiväunia. Seuraava pätkä oli 1/2-tunnin pätkä, jonka aikana yritin viihdyttää tyttöjä parhaani mukaan. Onneksi netistä löytyi lastenlaulujen sanoja. Lauloin ääneni käheäksi. Seuraavaksi keksin alkaa nauhoittamaan heidän höpötystä kännykällä. Se viihdytti jonkun aikaa. Nyt ei tarvitse viihdyttää. Nukkuvat onneksi.


Kävimme tutustumassa tyttöjen tulevaan hoitopaikkaan eilen. Liikunta- ja ilmaisupainotteinen päiväkoti, jonne menevät täysipäiväisesti 1.9. alkaen. Harjoitellaan varmaankin pari viikkoa elokuun puolesta välistä pari tuntia ensin, lisäten tunti päiväää kohti.

Onneksi siellä saavat aamiaisenkin. Helpottaa kummasti liikkeellelähtöä aamuisin.

Nyt ovat käyneet seurakunnan kerhossa pari kertaä viikossa. Heräämme vasta klo 8' ja kerhossa pitää olla klo 9 (tai pitää ja pitää...) Meillä on siinä tunti aikaa pottailla, syödä ja pukea. No, se on aika hyvin maksimoitu se aika, ja aika hyvin menee, mutta siinä kyllä saa koko ajan hoputtaa ja hoputtaa. Ja arvatkaa, kun haluavat itse tehdä kaiken pukemisessa. Välillä tuntuu, että sauhuan... Täytyy alkaa heräämään klo 8, koska monet jutut ovat klo 9-11. Nyt on jäänyt perhekahviloita yms. väliin, kun emme ole pääseet sängystä ylös kuin vasta klo 9. Ja yleensä joudun herättää tytöt, ei ne usein itse herää. Mahtavat unenlahjat! Kateeksi käy.

Olen tänä vuonna pitänyt kuusi vapaapäivää liikunnasta. Tänään tuli 7. Huomenna taas suksille. Yritän saada itseni siihen kuntoon, että jaksaisin hiihtää kaupungin ympäri, laskeskelin, että siinä olisi 26 kilsan rupeama.

Yhtenä perjantaina lähdin klo 20 hiihtämään. Tarkoitus oli vetää se normaali 8 kilsan lenkki, mutta oli juuri lämpimän jälkeen pakastanut, niin luisti niin hyvin. Tulin pari tuntia myöhemmin kotia, takana 18 kilsan lenkki. Oli, kuulkaa, nälkä!

Pimeälläkin voi hiihtää. Jos on pilvistä, pilvet hohtavat kaupungin valot takaisin maahan, ja lumi on valkoista, ei mitään ongelmaa nähdä pellolla ja harvassa metsässä. Tähtitaivaalla otan otsalampun messiin, ja ei ongelmaa hiihtää silloinkaan. Aika paljon hiihdän pimeässä, koska pappa ei enää niin usein ole tyttöjen kanssa. En pääse päivisin hiihtämään.

Kunpa joskus näkisin revontulia näillä hiihtomatkoillani!

Lähetin muutaman ysävänpäiväkortin. Tasan 14 kpl. Ei minulla niin montaa ystävää oikeasti ole. Oikeita ystäviä on vain... Kaksi. Ei se määrä vaan laatu. Niinhän sanotaan. Ystävä on sellainen, jolle voi kertoa kaikkea, ja minulla on tällaisia ihmisiä vain kaksi, tai jopa kaksi.

Lapsuudessa lukion ekalla v. 1984 tutustuin yhteen Tarjaan. Hän oli minun ystävä, mutta sitten kateus erotti meidät v. 2000. Minulla oli niin hyvä mies. Minun mies ei ollut mustasukkainen erakko. Sen ystävyyden menetystä surin kaksi vuotta.

Yhteen Minnaan (Myöh. Anna) minut tutustutti veljeni v. 1984. Hänen kanssa ensin kirjoiteltiin, sitten nähtiin, ja jossain välissä meistä tuli ystävät. Hän kuoli keuhkoinfarktiin 13.12.1999. Olin viimeisiä ihmisiä, jotka hän näki.

Sitten v. 1999 tutustuin Helinän kummiin työpaikallani. Hänestä tuli minun ystävä, ja yhä olemme ystäviä.

Vuonna 2003 tutustuin erääseen Tiinaan. Se ystävyys kaatui siihen, että minun asiat hän kyllä tiesi, mutta minä en saanut tietää hänestä mitään. Hän muuttui oudon näköiseksi, esim. sellaisesta kysymyksestä, kuin "mitä teet nykykään?" Eikä hän halunnut kertoa. Mitä sellaisella ystävyydellä tekee? Jouluaattona törmätään toisiimme. Viime kerralla en vaivautunut enää kysymään, kohtelin häntä kuin ilmaa. Ystävyytemme meni poikki v. 2008 maaliskuussa. Jos ystävyys olisi jatkunut, olisin häntä pyytänyt lastemme kummiksi.

Toinen tämän hetken ystävistäni on Outi, johon tutustuin yhteisen tuttavan kautta noin 9 vuotta sitten. Hän on Ellin kummi.

Kello on jo 0:40 seuraava päivä. Yritän nyt laittaa tämän tekstin nettiin. Varmaankin paljon kirjoitusvirheitä. Tässä iPadissa on niin herkkä näppäimistö, vahingossa tulee noita muit kirjaimia.

Hyvää uutta vuotta

Tämän kuvan otin hiihtoreissullani pari päivää sitten. Iskin noi räiskäleet tuonne kulmaan... Toivotan kaikille hyvää uutta vuotta 2013!

Jokin tutkimus tehty, että vain 10% uuden vuoden lupauksista pitää. Aion kuulua tuohon 10%:n porukkaan. Nyt alkoi tiukka laihduttaminen. Pakko mahtua vanhoihin vaatteisiini viimeistään syksyllä, kun lähden töihin.

Ei kun suklaa ja kaikki hyvälöt pannaan, karkkipäivä käytäntöön, ja liikuntaa lisää. Joku kertoi, kun syö fiksusti ja liikkuu joka päivä yhden tunnin, niin lähtee kilo viikossa. Jos noin on ja noin teen, niin 10 viikossa minun pitäisi mahtua vanhoihin vaatteisiini. Ei kun toimeen.

Let's do it!

Nukkuvia lapsia

Yhtenä tihkua ripsivänä iltana sain laittaa sipulit maahan kaikessa rauhassa, tyttelit vetivät sikeitä...

----- 

Nyt on puputettu tarpeeksi jouluruokaa. Tänään kävin aamulla klo 10-11 jumpassa - paikallisella liikuntasalilla oli avoimet ovet. Kävin kokeilemassa... en muista nimeä, mutta hiki tuli.
Sitten kaveri pyysi hiihtämään iltapäivällä, joten klo 16-17 olin hiihtämässä. Huomenna voin olla liikuttamatta eviäni.
Kirjoitan ekan kerran pikkurillilläni pitkään aikaan. Tunto alkaa pikkuhiljaa palautumaan, joten tunnen jo sillä niin, että pystyy jo hiukan kirjoittamaan.
Kauan se on kestänyt, paraneminen. Hiihtämäänkin pystyin tänään paremmin, en edes muistanut koko sormea.

Helinä oli sairaalassa ma-pe. Siis hän tuli jo 14.12 kotia. Odotin hänen tulevan vasta sitä seuraavana maanantaina, mutta hänpä kotiutui jo perjantaina. Sq vietti sairaalassa aikaa Helinän kanssa... Eikä tyttö ollut moksiskaan, vaikka kainalossa selkäpuolella on 10 sentin vekki. Liimalla ne vekit nykyään laitetaan kiinni (paitsi mun sormet).

Ellin kanssa oli laatuaikaa pyöräillessämme. Nyt ymmärrän, kuinka helppoa on, kun on vain yksi lapsi. 

Sq:n jäätyä joululomalle me päätimme lahjoittaa tyttöjen tutit pupulle. Perj. 21.12. otin ison kirjekuoren, ja kerroin tytöille, että kerätään kaikki tutit siihen kuoreen ja annetaan se pupulle. No, innokkaina olivat laittamassa kuoreen. Kuori laitettiin kiinni ja vein kuoren pois. Sitten laitoimme tytöt nukkumaan. Helinä sanoi, että tahtoo tutin, mutta olimme kovia. Hän itki tunnin tutin perään kunnes nukahti. Elli ei ollut moksiskaan koko tutista! No, hänellä on ahtaat röörit, niin ei ole pystynyt niin innoissaan imemään tuttia. Hammashoitaja tyttöjen 2-v tarkastuksessa sanoi, että H:n hampaistosta näkee, että imi tuttia. No, nyt se on poissa päiväjärjestyksestä. Muutaman illan Helinä sanoi, että haluaa tutin pupulta. Me vain siihen todetaan, että pupun vauvat tarvitsivat tutit.
Loppujen lopulta se oli helppoa. Ei ollutkaan viikon huutoa! Olin varannut ajanjakson, jolloin Sq on kotona eikä hänen tarvitse mennä töihin, jos yöt ovat repaleiset.

(Se hammashoitola-juttu oli lokakuussa tyttöjen synttäreitten jälkeen. Molemmat huusivat kuin syötävät, kun maskissa oleva täti kurkki suuhun.)

Tytöt ovat nukkuneet isojen tyttöjen sängyssä 7.12. lähtien. Hehän ovat olleet riemuissaan uusista sängyistä. Molemmat sängyt olemme saaneet ilmaiseksi. Maalasimme toisen vaaleanpunaiseksi, toinen sai jäädä puun väriseksi.
Elli on useamman kuin kerran löydetty Helinän kainalosta/vierestä nukkumasta. Kyllä oli orpo olo Ellillä, kun Helinä oli sairaalassa ja Elli joutui yksin nukkumaan.
Pari päivää sitten poistimme huoneesta kattolampun. Tytöillä oli tapana nousta sängystä, laittaa valot päälle ja alkaa hillumaan. Nyt on vähän vaikeampaa, kun pitää himmeän yövalon valossa temmeltää.

Siskokset nukkuvat vierekkäin niin söpösti

-----

Pari päivää ennen joulua vietin Hesapäivän. Ensin olin Hermannin saunassa saunomassa, sitten ystävän luona yötä, seuraavana päivänä kävin läpi Kampin, Stockmannin, Forumin ostostaivaat sekä Vanhan joulumarkkinat. Ai niin, ja myös Lönnrotinkadun kierrätyskeskuksen.
Kierrätyskeskuksesta löysin Aarikan ankkalasit 3 eur/kpl (3 kappaletta), Stockmannilta ostin hiukan erikoisempaa ruokaa, ja KALLISTA KAHVIA. Vasta kotona katsoin kuittia, että mitäs kummaa sitä on tullut osteltua. Kahvia 150 grammaa / 16 euroa, mitä se olikaan, 106 euroa / kilo!!! Mutta on kuulkaa hyvää ja vatsaystävällistä. Jotain Hawaiin kahvia. Nam.
Vanhan markkinoilta ostin itselleni joululahjaksi koruja. Forumin postikorttitaivaskaupasta muutamia hauskoja pingviini ja pöllökortteja sekä volkkarin (kuva alempana).

-----

Joulu olimme kotosalla, kuten aina ennenkin. Jouluaatonaattona tyttöjen varamummi (Helinän kummi) tuli ja teimme piparitalon, pipareita ja joulutorttuja. Siis tytöt tekivät pipareita. Se oli tosi kivaa!!! Ensi joulukuussa uudestaan.

Piparien teossa tyttöset tässä

Samaan aikaan isäni tuli veljeni kanssa käymään. Isälleni oli tärkeää, että tytöt avaavat hänen lahjansa. Saivat hamoset, ihan kivat punaiset hameet.

Jouluaattona tyttöjen pappa tuli aamupäivästä meille. Puolenpäivän aikaan tytöt ja pappa avasivat joululahjansa. No, tytöillä jäi puolet avaamatta. Saivat legoja, junarataan Lidlistä ostettuja jatkopaloja (Brion, Ikean ja Lidl:n junaradat käyvät kaikki yhteen, tiedoksi tietoa etsiville), 2 smurffia, piirustuslevyt, Muurlan Muumi-mukit, pari kirjaa. Pappa sai smurffi- ja ressutavaraa sekä lakuja. Reppu ostetaan myöhemmin... Oli toivonut sellaista sveitsiläistä reppua - tiedättehän sen swiss army -veitsen - samanmerkkistä. Saanee, kun vähän tutkitaan, josko netistä saisi edullisemmalla.
Minä ja Sq jätimme omat lahjat myöhempään ajankohtaan.
Tytöt menivät päiväunille hetkeksi. Klo 15 lähdimme syömään lähellä sijaitsevaan hell.srk.temppeliin. Sen jälkeen lähdimme aattoajelulle: veimme papan Vantaalle viettämään joulua. Me muut jatkoimme Hesan keskustaan. Halusin nähdä Aleksanterinkadun jouluaattona. Koska siellä ei ollut ketään, ja löysimme autopaikankin helposti, kävimme ihailemassa Stockmannin ikkunan jouluasetelmaa. Koko ikkuna ja katu oli vain meitä varten! Kylmä oli, en ollut varautunut villahousuin...

Aleksanterinkatu autiona 24.12.2012 klo 19:30.

Stockmannin ihana ikkuna

Sitten ajelimme kotia, tytöt menivät nukkumaan, ja me kaksi avasimme joululahjamme. Sq sai minulta kirjoja ja pähkinäsuklaata. Minä sain Aku Ankan näköispainokset 1970, Madonnan uusimman CD:n (nämä e.m. oli minun toivelistalla). Itse annoin itselleni volkkarin ja koruja. Sitten sain pingviini-yöpuvun, askartelukirjan (joita minulla on nyt kaksi).
Noita koruja halusin jo kolme vuotta sitten, mutta silloin en raskinut ostaa.

Tässä kuvia lahjoistani:

Forumin kivasta kaupasta lahja itselleni

Kaulakoru ja avaimenperät, jotka muutan korvakoruiksi.

Korvakorut ja kaulakoru ("silmäsalmiakkia")

Kaulakoru ja kolme jääkaappimagneettia

Kaulakoru: pöllö häkissä

-----

Joulupäivänä olimme kotona. Minä tein töitä kuutisen tuntia tietokoneella - teen nykyään etänä hiukan töitä. Ja sitten sain inspiraation pyyhkiä pölyjä! Silloin tehdään, kun inspis tulee, olkoon vaikka joulu (ihan kuin olisin ennenkin kirjoittanut näin). Tyttöjen huoneessa hyllyn päällä oli kahden vuoden pölyt. Yhtenä päivänä vähän katsahdin sinne, ja huomasin, että nuket ja nukkekoti ovat ihan pölyssä. Oli jo niin pölyistä, että kurkkua alkoi jo karhentamaan. No, ei kuin luuttu käteen ja siivoamaan.

Minun joulusiivous: avasin pari päivää ennen joulua yhden vitriinin, jossa minulla on Arabiani ja Iittalani yms. ja kahden vuoden pölyt! Pesin koko sisustan. Oli pakko!

Joulupäivä oli ja meni, siis ei mitenkään ihmeellisesti. Oltiin vain niin kuin normaalipäivinäkin.
Tapaninpäivänäkään ei tehty mitään. Taisin käydä kävelyllä.

Päivät ovat nykyään vähän tasapaksuja. Onneksi on kylämatka Hesaan tiedossa.

Ennen joulua harrastin hiukan kulttuuria! Kävin laulamassa kauneimmat joululaulut kirkossa, sitten keskiviikkonan ennen joulua paikallisessa salissa kuuntelin kahta miestä, duettoa. Lauloivat joululauluja jammaillen. Ja DIANDRA tuli myös lavalle laulamaan Whitney Houstonin yhden suomeksi käännetyn kappaleen. Jes! Mun idoli, hiukan.
Ja 23.12. kävin kuuntelemassa kuoroa kirkossa. Enpä ole ollut näin harras kuuntelija... koskaan!

Mä lisään nyt kuvia tähän kirjoittamaani tekstiin. Eivät ole nyt niin hyviä, kun on otettu kännyllä (tosin känny on aika uusi iPhone 5). Täytyy ensin ottaa kännykällä joululahjoista. Oikea kamera on kaverilla lainassa. Taitaa ostaa sen, joten olemme ilman kameraa. Meidän kameraa osaa käyttää. (Mummeli osti kameran marraskuussa, mutta ei osaa sitä käyttää!!! Myyntiukot puhuivat ympäri. Kamera on nyt huutiksessa myynnissä. Ovh. 170 euroa, satasella lähtee, Olympus, takuuta kaksi vuotta kaupan ostopäivästä).

-----

Ai niin, kävin Fazulla, kun sinne järjestettiin ryhmämatka. Lehdessä oli "Helsinki-matka, 30 euroa". Kävimme Vantaan Fazerilla, Vantaan Ikeassa, Tuusulan Pajutallissa (pajujuttuja kamalasti) ja Tuusulan kukkakaupassa. Missä se Hesa on? Tässä kuva:

Fazerilla sai syödä viisi minuuttia niin paljon karkkia kuin napa sieti.

(Ja sitä karkkia on sitten syöty loppukuukausi, että napa näkyy!)

Helinä leikattu

Helinä on sairaalassa. Hänellä oli sydänleikkaus eilen iltapäivällä. Hän vihdoin ja viimein pääsi siihen ductus-leikkaukseen, kolmannella yrittämällä. Aina joku nuha/flunssa esti leikkauksen. Lapsiraukka ei saanut syödä aamulla, oli niin nälkäinen puolen päivän aikoihin. Sanoi vain: "amääki uokaa", kun naapuripedin poika sai leipää. Lopulta laittoivat sokeriliuosta menemään suoraan suoneen, niin sai "syödäkseen". Tapletti valiumia annettiin ja ruiskulla sai vettä. Sillä ruiskulla sitten leikki siihen saakka, kun oli aika lähteä. Yritti epätoivoisesti saada lisää vettä ruiskusta. Hänet sitten kolmen pintaan kärrättiin leikkaukseen. Me lähdimme Vantaalle entiseen Jättijakoon (nykyinen Cittari) kahville ja ostoksille (ei ollut fazun joulutorttuja :( Ja Halvan tehtaanmyymälästä haimme salmiakkia. Ja sitten kirurgi jo soittikin, ja leikkaus oli mennyt hyvin.
Sq heitti minut ystäväni työpaikalle ja lähti teholle katsomaan Helinää. Minä lähdin ystäväni kanssa tyhjentämään kirppispöytää, koska oli viimeinen kirppispäivä. Meillä oli pöytä paikallisella kirppiksellä kaksi viikkoa, ja täytyy todeta, että meni huonosti. On kai lama, tai jotain. Nimittäin hinnat eivät olleet pahat.

Sq oli käynyt katsomassa Helinää. Tyttö oli vielä nukuksissa. Sq laittoi muutaman kuvan, niin pystyin näyttämään tytön kummillekin. Sq sitten tuli kotia, koska hän nyt ei voinut siellä teholla mitään tehdä.
Tänään hän meni puolen päivän aikaan sairaalaan. Helinä oli jo siirretty tavalliselle osastolle. Oli ihan reipas ollut. Sq sitten oli hänen kanssa koko loppupäivän. Vielä tätä yötä ei saa olla vanhempi sairaalassa, mutta tulevat kyllä. Nyt tosin näyttäisi fiksummalta vaihdoehdolta se, että vanhemmat ovatkin yöt muualla.
Helinäkin on "reippaampi", kun ei ole vanhempia läsnä. Ihmeteltiin sitä, kun Helinälle laitettiin ennen leikkausta tippa, niin oli parempi, että vanhemmat ovat ulkona huoneesta. Jos olisimme olleet läsnä, Helinä olisi enemmän itkenyt ja hakenut turvaa.

Kirjoitan tosi vaikeasti. Minulla on oikeassa kädessä vamma: pikkurillissä 4 tikkiä, nimettömässä 3 tikkiä, keskisormessa 1 tikki ja etusormessa 1 tikki. Puukolla tuli hiukan heiluttua... Viime keskiviikko aamuna tuntui kaikki menevän pieleen, joten "kuppi meni vähän yli". Tänään otin tupon pois pikkurillistä, koska halusin käydä saunassa. On pikkurilli varmaankin entinen. En oikein osaa harmitella asiaa, koska nyt mun ei tartte enää soittaa pianoa tai harmonikkaa. Se vain, että tää naputtaminenkin on vähän hankalaa.
Tosin muutama päivä sitten pystyin naputtelemaan vain kuudella sormella. Nyt sentään jo jotenkin 10 sormella. Oma moka, itseäni saan syyttää.

Elli on ollut vähän apaattinen / surullinen, kun Helinää ei ole. Hän tosin saa nyt jakamattoman huomion niin kuin Helinäkin sairaalassa isänsä kanssa, mutta leikkikaveri puuttuu.

Juuri vuorokautta ennen sairaalaan menoa veimme pinnasängyt pois ja toimme tavalliset sängyt sisälle tytöille. Kyllä heillä oli kivaa mennä sängystä toiseen, mutta sitten kun olisi pitänyt jäädä nukkumaan, niin Elli ei olisi niin mitenkään. Helinä ei ollut sängyistä moksiskaan, vaan alkoi nukkumaan. Elli jouduttiin sitten paijaamaan uneen.
Aamulla Elli löytyi Helinän vierestä nukkumasta. Voi raukkaa.

Uusi blogi

Aion perustaa uuden blogin jossain vaiheessa. Omistan sen isosiskolleni. Ilmoitan siitä halukkaille. Se ei tule olemaan mitenkään salainen/suljettu.

Jos sitten voisin itkeä...

Tytöt 2 v ja 1 kk ja 5 päivää

Huhuu! En ole kadonnut minnekään. On vain niin paljon kaikenlaista muuta.

Nyt vähän juttua, mitä kaikkea olemme tehneet viime aikoina.

- Eilen meillä oli eilen korttitalkoot. Meitä oli viisi naista tekemässä joulukortteja. Askartelutila tuli sotkettua täysin, kaapit ovat sekaisin, ja minä sain vain kaksi korttia täysin valmiiksi, 7 korttia jäi keskeneräisiksi. Täytyy jatkaa jossain vaiheessa. Ensi lauantaina kaksi muuta ihmistä tulee tekemään kortteja.
- Eilen aamulla olin kirpputorilla myymässä lastenvaatteita. Meitä oli 16 pöytää eräällä päiväkodilla. Pöytä oli ilmainen. Ihmisiä oli vähän liikenteessä, koska tapahtumaa ei oltu mainostettu mitenkään. Viime kesänä oli parempi myyntipäivä, silloin pihalla oli paloauto tutustumista varten, ja tapahtumaa oli markkinoitu. No, me monikot järjestimme syksyllä kirppiksen, jossa sain aika paljon myytyä, onneksi. Ei kun keväällä uudestaan. Itse löysin tytöille eilen kuomat, 2 eur/pari. Ihan hyväkuntoiset (sekä kaksi uutta muumimukia 5 eur / kpl! Sekä kaksi villahaalaria).
- Uusimme astiapesukoneen varmaan vuosi sitten. Olen vanhaa yrittänyt laiskasti myydä. Lopulta laitoin naamakirjan paikalliselle kirppissivustolle, ja kyllä se sitten lähti. Ja niin lähti vanha sohvakin hallista. Oli se huvittavaa, kun yrittää myydä tavaroita kauan, ja sitten yhden viikon aikana lähtee sekä sohva että astianpesukone. Yksi nojatuoli lähti ystävän kyytiin... Tavaraa välillä uloskin päin.
Naamakirja on ihan hyvä väylä saada tavaraa myytyä. Tosin minulla on tavaraa liikaakin, joten tämän kuun lopulla on keskustan kirppiksellä 2 viikkoa pöytä. Ehkä jonkun lastenvaatteen laitan sinnekin myyntiin, vaikka eipä nuo nyt oikein myy. No, minulla on säkillinen joulukortteja myydä, 10 korttia / 1 eur. Sillä saan sen kalliin paikkamaksun kuitattua.
- Työpaikan pikkujouluissa olin SQ:n kanssa tämän kuun alussa. Pappa hoiti tytöt sen yön, me menimme hotelliin. Kyllä on kuulemma töissä kiirettä, minua odotetaan sinne kovasti takaisin ensi syksynä. Voisin mennä vaikka heti, mutta kyllä mä ehdin töissä olemaan. On taas uudet kotkotukset odottamassa siellä minua. Aion tehdä vain kuutta tuntia, koska en ehdi kaikkea. Päiväkoti on auki vain klo 07-17. Koska on työmatkaa tunti, niin kyllä tytöt joutuvat täyden päivän olemaan hoidossa. Onneksi pappa asuu lähellä, niin voi jeesata.
- Helinän sydänoperaatio jälleen lykkääntyi, nuhan takia. Olimme Hyksissä yhden päivän kaikenmaailman tarkastuksissa, ja sitten, vaikka on nuha ja sanottiin, että ei leikata, niin piti käydä keuhkoröntgenissä ja verikokeessa. Taisi tyttö saada elinikäisen kammon. Tuntui, että huutaa 15 minuuttia, kun 2 hoitajaa yrittivät löytää suonta. Huoh! Saa nähdä, alkaako huutamaan jo heti, kun Hyksin käytäviä mennään seuraavalla kerralla.

- Lokakuun 6. oli tyttöjen 2-vuotissynttärit. Porukkaa kävi kahtena viikonloppuna. Tytöille puettiin siniset mekot, jotka olivat saaneet syyskuussa pidettäviä häitä varten.

Elli ja Helinä niin nätteinä.

- Kävimme Tukholmassa elo-syyskuussa. Pappa oli jälleen mukana, ja matka meni hyvin. Nyt tytöt eivät saaneet heti kauheaa flunssaa, eli nukkuivat yöt hyvin. Laitoimme sänkyjen päälle peitot, jotta ei vedä yöllä. Mutta se flunssa tuli sitten viiveellä. Eipä sitten Helinän leikkaus sitten onnistunut vaan siirrettiin... (Se leikkaus on nyt kahdesti siirretty).
Laivalla tytöt pääsivät maistelemaan buffaan. Kallis maku, koska kaviaari oli todella herkullista! Kaikenlaista annoimme heidän maistaa, paitsi jälkiruokia.

Elli maistelee sushia.

Helinä tutkii.

Ja meillä oli niin muukaavaaa...

Mitäs me Tukholmassa. Pappa oli tyttöjen kanssa, me kiersimme "myyrät". Kolea oli mielestäni ilma, vähän aurinko taisi paistaa.

-----------

Postikortteilu on jäänyt vähän tauolle. En ole ehtinyt korttirinkiläisille mitään laittamaan. Jos ehtisi ennen joulua :-D Nyt olen vain laittanut joulukortteja pois päin, myynnyt, kun nyt on sen aika. Ei niitä kesällä myydä.

Askartelemaan en ole ehtinyt. Nyt yritän aina jonkun kortin askarrella, jotta jouluksi olisi kortit valmiina.

Rullaluistelua ei enää harrasteta, kun on lunta/jäätä/märkää/lehtiä... mutta tänään menen jumppaan. Kävelyä olen harrastanut vähän enemmän.

Tytöt opettelevat puhumaan. Sanavarastoon kuuluvat jo: äiti, pappa, anna, kukka, suu, tonne, tänne, ei tuonne, ei saa, EI, annanna, kiitti... Ovat alkaneet enemmän leikkimään. Ja uhmaa on tullut. Nyt Helinä meni ilman ruokaa päiväunille, kun ei sose maistunut. Olisi vain halunnut pullaa. Niin, saivat pullaa isänpäivän kunniaksi.

Ja Pappa oli antanut karkkia !!! kun hänen piti saada ne hiljaiseksi vaunuissa. Ei sitten niin missään tapauksessa! Ellihän oli heti kotia päästyä yrittänyt takaisin vaunuihin, jotta olisi saanut lisää, ja Helinä tuli sisälle, ja sanoi "Nam, nam". Ei niitä aleta lahjomaan karkilla. SQ oli vihainen ja pettynyt, koska hän olisi sen ensimmäisen karkkimaistelun halunnut nähdä. Kerrottiin papalle, että antaa huutaa, kärrää vaan kotia ja nukkumaan. Olivat yliväsyneitä, päiväuniaika oli jo mennyt. Sen takia kaikki oli huonosti.

Jouluaattona saavat yhdet suklaapalat, ja nekin kieroilemalla: laitan molemmille yhden suklaapalan lahjapaperiin ja muiden lahjojen joukkoon. Eivät sitten ainakaan vielä tajua, että niitä suklaita on enemmänkin sellaisessa sinisessä pahvilaatikossa. Oikeastaan ne eivät sellaisia tarvitsisi, mutta kuitenkin joku muu sitten antaa sen suklaan ensimmäisenä, ja taas saamme todeta, että emme saaneet nähdä sitä ensireaktiota...

Tässä vielä muutama muisto kesältä:

Ympäri mennään ja yhteen tullaan.

Vesileikit, ne vasta parhaita ovat!

Omien matkasyöttötuolien testausta.

----------

Kirjoitan taas jossain vaiheessa tänne blogiin. Kaipa tätä joku lueskelee.