Uusi kirppis

Uusi kirppis avautui vihdoin ja viimein paikkakunnalle! Tämä kirppis lopetti keskustassa lokakuun - marraskuun vaihteessa, koska tilat kävivät pieneksi. Uuden kirppiksen piti aueta jo ennen vuodenvaihdetta, mutta ei sitten niin käynytkään.
Heti avajaispäiväksi, viime perjantaiksi, minulla oli kirppiksellä 2 pöytää tavaraa notkuen. Ystävänikin toi omia tavaroitaan myyntiin.
Heti pari päivää myöhemmin vein ikea-kassillisen lisää. Ja keskiviikkona sekä eilen perjantaina. Kyllä nopeasti tavara hupenee, koska en pidä mitään suuria summia. Maksimi on ollut 7 euroa. Suurin osa euron, pari. Pöytävuokra: ottavat 30% tuotosta.
Tyttöjen kanssa on vain aika stressaavaa, kun he haluaisivat tutkia pöytien antimia. Saa olla silmät selässäkin, että eivät riko mitään. Eilen annoin heille rusinapurkit käteen ja pyysin istumaan yhden pöydän alle. Sain rauhassa järjestää pöytiäni.
Myytävänä kirjoja, keittiötavaraa, verhoja, vaatteita (ei minun), postikortteja, tarroja, työkaluja...

Uusi kirppis paikkakunnalle

Uusi kirppis aukeaa tässä tai ensi kuussa. Olen sitä odottanut jo pari kuukautta, koska minulla on sillä kirppiksellä kaksi pöytävarausta. Jatkuva pöytä, jolloin ottavat 30% tuotosta. Tuota roinaa on kertynyt niin kamalasti, että nyt haluan nurkat tyhjäksi. Siis autotallin ja hallin nurkkiin on kertynyt kirppisroinaa. Osan myyntituotosta laitan uudelle lastensairaalalle.

Sitten laitan myyntiin osan käyttämättömistä postikorteista, joita en kerää, esim. onnittelukortteja. 

En tiedä, kunka kauan pöytiä pidän. Ehkä kauankin, koska minun ystävä ja yksi mummeli haluaisivat päästä tavaroistaan eroon. Olen lupautunut avustamaan hinnoittelussa. Itse voin väsätä hintalaput, se ei ole mikään ongelma.

Tänään kirppiksen omistaja soitti ja sanoi, että tänään voi mennä tutustumaan. Hän piti keskustassa kirppistä. Minulla oli siellä pöytä 2 viikkoa, ja sen jälkeen myin 11 kuukautta postikortteja. Kun kertoi, että muuttavat uusiin, isompiin tiloihin, niin päätin toimia heti ja varata pöydän tai kaksi.

Toivottavasti menestyy, vaikka ei ole enää keskustassa. 

Nyt paikkakunnalla on jälleen kolme varteenotettavaa kirppistä.

Mullikoita nähty

Olemme olleet tätini luona jo 4 yötä! Tänään lähdemme klo 19 ajamaan kotia kohti. Olisimme jo eilen lähteneet, mutta täti vähän pisti hanttiin. Täti miehensä kanssa kahdestaan ovat päivät pääskytysten keskenään, niin tuollaiset pikkuvieraat ovat mieleisiä. Varsinkin, kun omat lapsenlapset ovat jo kouluikäisiä, toka- ja neljäsluokkalaisia. Nuorempi asuu parin tunnin ajomatkan päässä, toinen 20 kilsan päässä.

Tytöilläkin on ollut hauskaa: ovat päässeet joka päivä uimaan (paitsi tänään), nähneet naapuritiluksen lehmiä ja hevosia, auttaneet pappaa puutöissä, pikkuserkun kanssa "pupanneet" katetulla trampoliinilla, silittäneet kissanpentua (eivät siis juosseet karkuun), istuneet maitokärryn kyydissä...

Itse olen pyöräillyt: sunnuntaina järvelle 22 kilsan päähän tavallisella pyörällä (kesti vähän yli tunnin), ja takaisin sähköpyörällä (52 minuutissa), eilen taas sinne sähköpyörällä, ja tänään tavallisella pyörällä 16 kilsan lenkin 47 minuutissa. Lähes joka päivä pyöräilyä. Sää on ollut mitä parhain, aurinko paistanut, lämmintä.

Maanantaina kävimme Oulussa. Ensin kävimme yhdellä kirppiksellä koko perhe, sitten minä menin Paljekirppikselle yksin tunniksi. Sanoin Sq:lle, että vie tytöt etsimään yhtä geokätköä. Olivat löytäneet yhden joltain leikkipuistolta, jonne olivat sitten jääneet leikkimään. Minä sain rauhassa kiertää Oulun isoimman kirppiksen. En tosin löytänyt mitään maata mullistavaa.

Kävimme syömässä Pannukakkutalossa pannarit. Oli todella maukasta. Sitten jatkoimme muutamien kirppisten kiertelyä - minä enimmäkseen pistäydyin niissä - ja päätimme palata tätini luokse.

Eilen vierailimme serkkuni luona, jolla on vielä kuopus, 9-vuotias kotona. Serkku tykkäsi leikkiä tyttöjen kanssa leikkimökissä, pomppia trampoliinilla...
....
Illalla oli vähän hankala saada Elliä nukkumaan. On jo parina, kolmena iltana pelännyt jotain. Yhtenäkin yönä heräsi huutamaan, että ovi kiinni ( Sami nousi sitten laittamaan huoneen oven kiinni).

Elli oli sanonut, että ukkonen ja mörkö tulevat nukkumaan siihen sohvalle. Ukkosenpelon ymmärrän, mutta että muumeista on tullut se mörkö! Taitaa muumit olla vielä liian pelottavia 2-vuotiaille. Ehkä pitäydymme teletapeissa vielä tovin.

Kirppis järjestetty, halli vuokrattu...

Tässä tulee nyt pläjäys kaikenlaista, mitä on viime aikoina tehty:

Ensinnäkin pidimme m-o-n-i-k-k-o-y-h-d-i-s-t-y-k-s-e-n järjestämän kirppiksen eräällä koululla. Minä hallituksen jäsenenä otin vastaan pöytävarauksia, osallistuin pöytien paikoilleen laittoon, rahastukseen ja lopulta siivoamiseen. Tämä on joka keväinen tapahtuma täällä, syksyisin kirppis on naapurikaupungissa.
Itse etsiskelin tytöille mm. sadevaatteita. Löysin tietty muutakin, kuten eurolla nukenkärryt!

Pihapiiriimme kuuluu isohko halli, joka on ollut tyhjillään. Nyt sitten saimme siitä puolet vuokrattua, vihdoinkin! Juu, moottoripyöriä, naapureiden ihastus :-D

Ja eräs nurkka on eräälle pojalle, joka käy rummuttelemassa pari tuntia kerran viikossa. Eikö ollakin ihania naapureiden mielestä?

Vappu meni näissä merkeissä. Kävimme torilta hakemassa ilmapallot ja ostamassa terassille orvokkeja. Ilma ei ollut kovin lämmin, vaan aika tuulinen.

Paikallinen Prisma avautui uusin neliöin juhlallisesti, sieltä sai kakun lisäksi ilmapalloja. Tänä keväänä tytöt ymmärtävät jo ilmapallojen päälle.

Ja istuimme terassillamme erään saunaillan jälkeen pimeydessä. Vain punainen Iittalan kivituikku valaisi (sekä se typerä katuvalo!). Juomina oli glögiä, syömisenä suklaata. Oli kylmä...

Tänään pesin ikkunat, putsasin viisi tuolia, jotka ostin ystävälle kympillä, kaivoin ylös kaksi ruusua kompostiin laitettavaksi... Ehkä lähden kohta käymään lenkillä ja sitten saunaan. Katsoo nyt.

Terkut kirppikseltä

Viime sunnuntaina olin V-a-l-t-t-e-r-i-s-s-a jälleen myymässä. Olin ensin yötä ystävän luona, herätys 6.30. Siitä puolen tunnin päästä olimme kirppiksellä. On meno vähän muuttunut: paikalle on värvätty joitain järjestysmiehiä, mm. sen takia, että varastelu on lisääntynyt. Romanian romanialaisia on paikalla. Kyttäävät myyjien pöydän alusia, jos sieltä löytyisi käsilaukut ja niissä lompakot. Yhdet romanialaiset aiheuttivat hämminkiä kaatamalla vakiomyyjän postikorttitelineet -> yrittivät saada ihmisten huomion kiinnittymään siihen häslinkiin ja olisivat ryöstäneet jotain joltain. Kuulin, kuinka vakimyyjä huusi vartijoita, ja jollain ihmeen konstilla he saivat nämä kaksi takaisin paikalle keräämään kortit. Siinä oli jo kirppiskiertelijät auttelemassa korttien keräilemisessä. Tämä vakimyyjä olikin kiukkunen, kun hänen korttitelineet sillai kaadetaan.

Yksi vartija huokaili meidän vieressä myyvälle myyjälle, että hän on väsynyt (näihin romanialaisiin). En yhtään ihmettele. Minulta nämä varkaat eivät sympatiaa saa sitten ollenkaan. Ovat pahempia kuin trokarit, jotka sentään jotain maksavat.

Itse olen sen verran monta kertaa ollut tuolla myymässä, että en jätä mitään pöydän alle. Pöydän eteen laitoin viisi kirjalaatikkkoa (suomalaisia kirjailijoita) - ne eivät ryöstelijöitä kiinnosta.

Odotin vähän hampaat irvessä trokareita, joten aivan hissukseen purin laukkujani. Kolmessa laukussa minulla oli arabiat, iittalat, Tomulan seinälautaset, joten en kiirehtinyt niiden purkamisessa. Sitten kun olin saanut kaikki muut purettua, eli vähäpätöiset krääsät, ja porukka oli jo siitä kadonnut pöydän ympäriltä, avasin laukkuni. Sanoin ystävälleni, että katsotaan, minkälainen porukka siihen tulee kytikselle.

Hiljakseen pakkailin laukuista seinälautaset, Riihimäen lasin boolimaljan yms. yms. Ja sain kuulkaan aivan rauhassa myydä. Kaikki Tomulat menivät sillä hinnalla, mitä halusin, boolimaljastakin sain sen, mitä pyysin... Hyvin meni. Kuparipannut jäivät pöydälle, joten niiden aika on ohi. Laitan ne huutikseen tässä kun ehdin.

Kirjat ovat menneen talven lumia. Laitan ne huutikseen, jos jaksan. Paasilinnat, Hirvisaaret yms. eivät kiinnosta. Ulkolaisten kirjoittajien kirjoja en edes viitsinyt ottaa mukaan. Niitä on 7 vaippalaatikollista autotallissa. Laitan ne jonnekin naamakirjan vaihdetaan-osastolle. Ja lopulta annan ilmaiseksi.

Vieressä oleva kännykkämyyjä, joka joka lauantai on myymässä kännyköitä (kalliita), ärähti eräälle trokarille. Tämä ostaja oli tulossa meidän myyjien puolelle laatikoitani penkomaan. Eivät anna edes rauhassa purkaa tavaroita. Mies ärähti: "Tämän viivan yli ei ole mitään tulemista! Tämä on myyjän aluetta. Pysykää sen viivan ulkopuolella!" Hän olikin tiukka ukko. Tietysti on kokemusta, jos siellä joka vkl on. Mutta oli kyllä lupsakka mies. Muisteltiin kirppiksiä, jotka ovat "förbi": VR:n makasiineja Finlandia-talon vieressä, Vantaan Minttutien kirppistä... Nostalgiaa.

HALLOO, missä kaikki ihmiset?

Viime viikon keskiviikkona katselin tv-uutisten säätiedotusta silmä kovana: tuleeko sunnuntaina sade vai eikö tule. Torstaina illalla sateessa kävin naapureitten ovilla mainostamassa, kyselemässä kiinnostuneita, muistuttamassa niitä, jotka olin jo tavannut... Tein koneella kauppojen ilmoitustaululle mainokset, laitoin nettiin paikallisen lehden tapahtumasivulle ilmoituksen (josta lehti poimi pari riviä painettavaan perjantain lehteenkin, vein mainokset kauppoihin... Yritin kaiken tehdä, mitä ilmaiseksi voi tehdä mainostaakseni tapahtumaa. 4 cm x 4 cm kokoinen ilmoitus olisi maksanut 110 euroa! En sitten viitsinyt siihen vaivautua sen hinnan takia.
Soitin kaupungin terveystarkastajalle. Laki on muuttunut 1.9.: enää ei tarvitse edes ilmoittaa, jos aikoo myydä/tarjota kahvia/pullaa tms. "yksityistilaisuuksissa", siis myyjäisissä, kirpputoreilla tms. kerran tapahtuvalla.  Selvä!

Torstai-iltana ja perjantain aikana kanniskelin tavarat hallista autotalliin - mukavampi myydä autotallin puolelta kuin (teollisuus-)hallin puolelta. Perjantai-iltana laitoin tallissa tavarat pöydille ja hinnoitellen, ja vein näiden parin kadun postilaatikoihin muistutuksen sunnuntain katukirppiksestä.

Lauantaina kävimme aamusta iltaan Mikkelissä serkkuni luona, joten en pystynyt paljoa tekemään kirppiksen hyväksi.

Tänään heräsin jo klo 7 Ellin itkuun. Kävin laittamassa tutin suuhun, ja yritin jatkaa uniani siinä onnistumatta. Nousin ylös ja lähdin ulos kantamaan terassituoleja ja pöytiä "kahvilaa" varten. Sillä välin Sq heräsi ja teki puuron. Appi oli tullut edellisiltana yöksi, jotta oli valmiina tyttöjä viihdyttämään päivän ajaksi.

Yhdeksältä tytöt heräsivät, tein heille puuron, jonka pappa sitten syötti. Minä menin pihalle laittamaan kirppistä valmiiksi, Sq teki kahvetta, toi pullan, pahvimukit yms. ulos, kävi laittamassa kyltit tien varteen. Ei kun hommiin.

Ja oli kuulkaas tosi hiljaista!! Missä kaikki ihmiset??? Vähän ennen kymmentä tuli pariskunta, jotka enimmäkseen kaivoivat ilmaispinoa ("Maksa omantunnon mukaan tai vie ilmaiseksi"), ja maksoivat jotain. Siitä taisin eniten netota. Ilmaispinosta! Jotakuinkin kympin (yläkuvassa kasa keskellä). Olin pinoon laittanut vhs-videokameran. Se oli menossa sähköelektroniikkaromuun. No, yksi mies otti sen ja sanoi, että mitä mä siitä haluan. Yksi euro... :-D

Koko päivän saldo oli 53 euroa, kävijöitä ehkä 15 ihmistä. Oli hoono päivä, tosissaan. Pyörällä kävin nämä kaksi katua läpi. Näin, että kuusi taloutta oli innostunut myymään (23:sta). No, ihan ok. Sain raitista ilmaa (oli kylyyymä), tavarat tuli tuuletettua ja käytyä tosissaan läpi, naapureihin tutustuttua, teetä litkittyä viisi kupillista. Onneksi aurinko paistoi, sateella emme olisi toteuttaneet moista. Ja saimme yhden ison taulun menemään, vihdoinkin.

Nyt olen pakannut pahvilaatikoihin kierrätyskeskukseen menevät, jota kuinkin auton takakontti täyteen. Lokakuussa olen menossa ystävän kanssa Valtteriin myymään.

Tiesitkö, että kirjat, joista puuttuu se paperikansi, ulkokuori, suojakuori, miksi sitä nyt kutsuttiinkaan, on yhtä kuin nolla, arvoton, roskiin. Minulla on sellaisia neljä vaippalaatikollista. Yritän jossain vaiheessa tarjota niitä kierrätyskeskukseen. En viitsi niitä viedä edes Valtteriin.

Jos jota kuta kiinnostaa, laittaa nyt sitten kommenttia. Voin ottaa kuvan ja pistää tänne blogiin. Saa sitten postikulujen hinnalla kirjan / kirjoja.

Pitäisiköhän kokeilla joku arki-ilta, viedä kyltit tien varteen ja katsoa, eksyykö pihalle kukaan töiden jälkeen ostoksille?

Eilinen kirppis

Olin eilen Espoon Vermossa myymässä rompetta. Menin jo illalla ystävän luokse yöksi (ja nukuin tooosi huonosti), jotta pääsimme aikaisin aamulla lähtemään torille. Ilma oli suht' hyvä, ei ollut liian kuuma, mutta sitten klo 13 alkoi satamaan hiukan, lyhyt kuuro, mutta riitti karkottamaan myyjät ja ostajat pois, joten meidänkin ruutunaapuri katosi pian pois.

Ystävällä oli pari laatikkoa myytävää, joita en ehtinyt tsekata, joten meinasi käydä köpelösti. Hän oli myymässä jotain purnukkaa ja sanoi ostajalle: "yksi euro". Minä vaadin nähdä purnukan, ja kun ostaja sen pussista kaivoi, sanoin ystävälle "tämä ei ole myytävää"! Meillä on sopimus, että minä sanelen hinnat, mutta ystävä unohti. Meillä meinaan on aikoinaan, kun Valtteri-kirppis oli nuori, kömmähdys, kun meni Arabiaa siiika-halvalla trokarille. Voi pyhä p...! Sen kömmähdyksen jälkeen olen melkein tullut vihaiseksi trokareille ja alkanut opiskelemaan Arabioitten, Iittaloitten hintoja. Silloin huuto.njetti oli vielä nuori myös, ja ei siellä myyty suomalaista keramiikkaa niissä mitoissa kuin tänä päivänä.

Ystävä ostajalle sanoi, että sen purnukan hinta tarkistetaan. Ja eikös se ostaja (vanhempi herra) heti kysynyt, no millä hinnalla se myydään. Sanoin, että ei se ole myytävänä. Ja mikäs se purnukka oli? Se oli kannellinen pomelo-purkki. Olen ystävälle sanonut, että otan hinnoista selvää, ja suurin osa vähänkin arvokkaammista pistämme huuto.jnettiin.
Kun purkki auton penkille asetettiin, niin eikös sen hintaa käyty kysymässä monta kertaa. Oli kyllä kiinnostuneita. Lopulta laitoin purkin piiloon, alkoi kyllästyttää kyselijät, vaikka näkivät, että se ei ollut siellä, missä muut myytävät.

Pari kultareunallista hienoa Arabia-lautasta ystävällä oli, ja niiden hinnat olin tutkinut edellisiltana netistä, joten niille laitoin hinnaksi 10 eur/lautanen. Ja eikös taas tämä rouva kotikaupungistani ollut trokausreissulla, ja kysyi niiden hintaa. Sanoin hinnan ja hän maksoi sen. Menen joku päivä nuuskimaan hänen antiikkiliikettä ja katson, millä hinnalla hän niitä myy. Mitäköhän verottaja sanoisi tuosta? Olin tässä viime viikolla pläräämässä postikortteja (20 snt/kpl) hänen putiikissaan, aikuinen poika oli tiskin takana. Kaikissa tavaroissa on "ilmaa" ja paljon. Siinä kun puolisen tuntia pläräsin postikortteja, kuulin samalla, kuinka kauppa käy. Varmaankin kuudelle asiakkaalle hän sanoi, että "on tinginvaraa". Noh hallooo! Sellaiset Arabia Taika-mukit (80-lukua), joita minullakin on, hän pyytää 50 euroa/kpl. Minä ostin huuto.njetistä 12 eur/kpl.
Antiikkikaupan rouva osti myös yhdellä eurolla viisi viinipikaria, risoja jaloistaan. Pyyntöni oli kolme euroa, mutta hän vetosi niiden rikkinäisyyteen. Tiedän löytäväni ne Iittalan pikarit täältä loossikirpputorilta, jossa heillä on kaksi pöytää, ja hinta moninkertainen. He myyvät tällaista vähän risaa kirppiksellä, joten tarkkana saa olla, jos heidän pöydästä jotain ostaa.
Anteeksti tämä vuodatus, mutta näen punaista trokareitten kohdalla. Sallittua se on, mutta mutta...

Pari Lomonosovvin lintua oli myynnissä. Niiden hinnat ovat pyörineet kirppiksillä järjestäen 5-8 euroa/kpl. Pyysin 3 eur/kpl, ja viidellä eurolla meni molemmat yhteensä. Ja varmasti trokarille, joka pistää ne omaan pöytäänsä. En jaksanut niistä viittä euroa kipale pyytää, siihen pöydälle ne olisivat jääneet. Niitä sinisiä lintuja on niin paljon myynnissä, varmaan joka kirppiksellä.

Muuten myynnissä oli vain sälää. Varmasti osa oli sellaista, joiden arvoa en oikeasti tiedä, joten halvalla meni. Hinnat olivat 50 sentistä muutamaan euroon, noita paria Arabian lautasta lukuunottamatta. Auto oli kyllä yhä täynnä, kun kotia tulin. Ystävä oli tyytyväinen, kun hänen ei tarvinnut varastoida omia myytäviään, vaan olen ottanut hänenkin tavarat meille varastoitavaksi. Meillä on tuo yli 90 neliön varasto vielä vuokraamatta, joten sinnehän mahtuu.

---
Teen kaikkeni, että kohta varastoa kysellään. Viimeistään siinä vaiheessa, kun se alkaa olemaan täynnä ihmisten kirppistavaraa :-D

....
Ensi kuussa Hietalahden torille myymään.
Isi hoitaa tytöt :-)

...
ps
Jos jotakuta kiinnostaa Maailman Historia 15-osainen kirjasarja (muistaakseni ton niminen), laitan postikulujen hinnalla tulemaan. On painava!

Hämylinnan kirppikset kierrelty

Perjantaina lähdin (jo klo 09) ex-temporee Hämylinnaan mummelia katsomaan. Miten mummelin käsi voi, kun kipsi on nyt poissa. Voi kuulemma ihan hyvin, ja kädellä pärjää, joten sitä ei leikata. Joku muhkura siihen jäi ja kipeytyy kaiketi rasituksessa, mutta mieluummin pärjää tuolla kädellä kuin lähteä leikkaukseen, jossa voisi (taas) joku mennä vikaan, vikaan, vikaan...

Kiersimme ensin keksitehtaan ison kirpputorin. Ellin otin rintareppuun, Helinän laitoin ostoskärryyn. Oli ensimmäinen kerta, kun istui ostoskärryssä. Oppi jopa pitämään laidoista kiinni, että ei kaadu.
Emme löytäneet mitään siltä kirppikseltä, tyhjää täynnä. Siis onhan siellä lasiesineitä, uusia tavaroita... mutta mitään ei nyt vain löytynyt. Mielestäni se ei ole hyvä kirppis, olen monet kerrat lähtenyt sieltä tyhjin käsin.

Poikkesimme lähistöllä olevaan paljon pienemmälle ja vaatimattomalle kirpputorille, josta olen enemmän tehnyt löytöjä, koska hinnat ovat olleet edullisempia ja enemmän löytyy lastentarvikkeita. Tällä kertaa mummeli jäi autoon tyttöjen kanssa, niin pääsin kiertämään torin pikaiseen. Tällä kertaa en löytänyt mitään.

Palasin autolle ja tytöt alkoivat huutamaan ruokaa. Lähdimme mummelille, jossa syötin tytöt ja söimme myös itsekin. Mummeli ehdotti, että voisin itsekseni lähteä katsomaan muut kirppikset, hän katsoo tyttöjen perään. Tytöt alkoivatkin nukkumaan, minä sitten lähdin kännykän karttaohjelman avulla suunnistamaan loput kirppikset. En epäröinyt jättää tyttöjä mummelin hoivaan, koska hän on hoitanut lapsia nuorempana. Ja tytöt eivät vielä mene kauheaa vauhtia. Helinä osaa vähän ryömiä, Elli menee taaksepäin. Nyt vasta harjoittelevat kontallaan oloa, joten ei heidän vauhti päätä huimaa. Myöhemmin voi olla eri tilanne.

Kiersin kuusi muuta kirppistä, joista kaksi ensimmäistä aion ottaa vakiovierailtaviksi, kun Hämylinnassa piipahdan. Olisikohan ollut Herman's Second Hand se eka, ja Unelma-kirppis se toinen. Niistä löytyi tytöille jotain kivaa edullisesti. Keskustassa oli yksi kirppis, toisessa kerroksessa sijaitseva, josta käteen tarttui syöttötuolin pehmuste. Sitten poikkesin vielä rautatieaseman lähellä olevalle kirppikselle, jossa olen käynyt harvakseltaan, kun en ole sieltä mitään löytänyt. Nyt löytyi 50 sentillä yksinkertainen palapeli tytöille, jota voivat pelata sitten, kun ymmärtävät numerot. Yksi kirppiksistä oli hyväntekeväisyys kirppis, josta en löytänyt mitään, ja viimeinen oli aika tuore kirppis, jossa hyllyt ammottivat aika tyhjinä.

Välillä soitin mummelille, miten pärjää tyttöjen kanssa. Oli syöttänyt banaania ja maitoa ja leikkinyt heidän kanssa, eli ihan hyvin, vaikka mummeli käyttää rollaattoria. Piti vain Elli vetää jalasta olohuoneen pöydän alta :-) kun oli sinne jäänyt jumiin.

Sellainen päivä se perjantai.
------------------
Tytöt alkoivat nyt nukkumaan. Olivat pari tuntia olohuoneen lattialla leikkimässä leluilla ja harjoittelivat kontillaan oloa. Elli nukahti matolle, josta siirsin vaunukoppaan nukkumaan. Helinän pistin koppaansa myös, ja vähän aikaa siellä möngerreltyään alkoi hänkin nukkumaan. Nyt voisin siirtyä askarteluhuoneeseen viimeisiä postikortteja järjestelemään. En jaksa vielä mennä ulos rikkaruohoja repimään kukkapenkeistä.

Katetta laitoin eräille kukkapenkeille, ja luultavasti joudun tekemään yhden ylimääräisen tempun: poistamaan katteen ja laittamaan kankaan katteen alle. Rikkaruohot tulevat katteen läpi, vaikka sitä katetta on aika paljon. Argh!

Kirppiksellä

Olen nyt eräällä päiväkodilla kirpputorilla myymässä tyttöjen pieniksi jääneitä vaatteita. Olen myynnyt kantoliinan, tuttipullojen lämmityslaitteen, kaikki uudet vaatteet (joissa vielä laput kiinni mutta ei ehditty käyttää), mutta vain muutaman käytetyn vaatteen. Menisipä tuo imetystyyny, kun se on niin iso myyntiartikkeli.
Myyntipaikka oli ilmainen. Huomaan, että tällai torstaiaamuisin on vain äitejä lapsineen liikenteessä.
Olin ensimmäisenä paikalla, joten sain valita ensimmäisenä pöydän.

Aamulla Elli heräili jo puoli kuusi. Kävin kääntämässä selälleen ja laitoin tutin suuhun. Menin jatkamaan uniani seitsemään asti. Eipä eilen (vihdoin ja viimein) laitetut verhot pidentäneet uneja toivomamme mukaan. En tiedä, onko se sitten tämä helle, miksi Elli ei jaksa nukkua.

Toivottavasti Appi nyt pärjää tyttöjen kanssa nämä neljä tuntia. Saa harjoitella lusikkaruoan antamista, kun tyttöjä istutetaan jo syöttötuoleissa.

Muistoja kesälomamatkalta, osa 13

Viimeiset kuvat matkaltamme ovat tässä. Olkaa hyvä!

Norjan ja Ruotsin rajalla Ruotsin puolella oli iso ostoskeskus, ja kauhean iso karamellikauppa. Ei mitään erikoisia namuja, vähän sellaista sekundaa...

Myrorna-kirppis jossain keskellä Ruotsia matkalla Norjasta Itä-Ruotsin Kapelskäriin.

Drive-in-kirppis sunnuntaisin.

Ajamme automme jälleen rahtilaivaan.

Tilaa olisi ollut enemmänkin rekoille.

Maata näkyvissä, eli Naantali.

4000 kilometriä takana. Kuvattu jossain Esson baarissa välillä Naantali-Helsinki.

Muistoja kesälomamatkalta, osa 12

Loppu kohta häämöttää näissä matkakuvissa. 

Saavumme sateiseen Norjaan.

Paikallinen etana Sq:n kuvaamana. Sq kävi etsimässä geokätköjä, minä jäin laivahyttiä muistuttavaan hotellihuoneeseen lepäämään.

Etanan luota oli tällaiset näkymät.

Saavumme Osloon. Vahinko, että oli pilvinen ilma.

Oslo on täynnä tunneleita, joissa ei navigaattorista ollut mitään hyötyä. Oli fiksumpaa ajella maan pinnalla.

Paikallinen pelastusarmeijan kirpputori. Oli, kuulkaas, hiano sisältä!

Autotekstiilejä?

Niin missäs se apteekki nyt olikaan?

Kakkaako täällä myydän?

Navigatöörin annettiin johdattaa meidät jonnekin katsomaan nähtävyyksiä. Arvoimme itsemme tänne Vigeland-puistoon.

Ihan hauskan näköisiä patsaita.

Muistoja kesälomamatkalta, osa 10

Matkamme jatkuu... Olemme siis Tanskassa, jossa ei käy eurot.

Tällaisessa majapaikassa päädyimme yöpymään Tanskassa. Oli mukava: oma keittiö ja makuuhuone, aamiainen tuotiin tarjottimilla keittiöömme aamulla.

Matkalla geokätköä etsimään kuvailin kasveja. Mikä lie kukkanen. En ole tällaista nähnyt Suomessa.

Jaaha. Jossain täällä sen geokätkön pitäisi olla.

Kätevää! Joku on tuonut tänne tienvarteen pömpelin, joka on jotain muuta kuin miltä se näyttää. Isoin geokätkö, mihin olen törmännyt.

Kirppis, kirppis Kööpenhaminassa! Eikä mun euron setelit käy :-( Kävimme vain pikaiseen pyörähtämässä, koska emme nostaneet kruunun kruunua automaatilta. Vain jos jotain todella must-get olisi tullut vastaan, niin sitten vinguttamaan visakorttia seinälle.

Jassoo! Pieni merenneito on siis Kiinan maailmannäyttelyssä. Saimme ihailla patsasta skriiniltä live-ajassa toiselta puolelta maapalloa.

Jossain täällä se geokätkö on...

Muistoja kesälomamatkalta, osa 9

Nämä kuvat ovat Tanskasta. Olemme siellä ensimmäistä kertaa. Ikävä vain, että ilma oli kovin synkkä ja sateinen. Mutta, mutta... Oli siitä huonosta säästä hyvääkin. Minä voin paremmin, kun ei ollut hellettä, varsinkin kasvavan mahani kanssa. Jalat ainakin turvosivat vähemmän.

Mellemöllemellemölle... Mellemmölletiellä.

Tanskassa kirkot näyttivät tältä.

Geokätköjä oli hautuumaallakin, yleensä hautausmaiden kivisissä muureissa/aidoissa. Sq etsiskeli kätköpurkkeja, minä kuvasin sillävälin haudoilla olevia kukkasia.

Haa, KIRPPUTORI! Mutta kiinni :-( Katselin vain etäältä tätä rakennusta.

Tyypillistä tanskalaista arkkitehtuuri.

Ei vain Puolassa ollut oheisia tienvarsilla. Niitä löytyi Tanskassakin.

Autotallikirppis

Pidimme nyt uudessa kodissa autotallikirppiksen. Siitä tuli ihan "suksee", eli porukka löysi paikalle aika hyvin. Entinen naapuri sai tavaroistaan 100 euroa, minä omista romppeista 40 euroa. Se mitä myin, oli muilta saatua kierrätystavaraa. Sain sillä saamalla summalla Sq:lle vuoden sählyt maksettua. Tarkoitus olisi kahden viikon päästä pitää uudestaan, ja sitten laitan kaikki loput kierrätyskeskukseen. Nytkin oli iso kasa, josta ihmiset saivat ottaa ilmaiseksi tavaraa, mm. yksi pahvilaatikollinen videokasetteja. Niitä meni jokunen... Sitten oli kerran käytettyä tv-shopitista ostettua höyrypesuria ja silitysrautaa... annoin ne ilmaiseksi pois. En jaksanut ajatella niille hintaa. p.s. Minä en niitä ollut ostanut. En ole kertaakaan sortunut tv-shopitin tuotteisiin.

Viimeinen kirppis...

...vähään aikaan.

Tuota tavaraa on kertynyt taas sieltä sun täältä. Hallissa oli kasoja, joista pitää päästä eroon.
En jaksa mennä minnekään myymään ison mahani kanssa, vaan päätin järjestää autotallikirppiksen. Ilmoitin lehdessä, vein lappusia kauppojen ilmoitustauluille ja tein kylttejä. Vai mitä pidätte tästä: minä ideoin ja Sq auttoi toteutuksessa. Siis nyt pääsi hyötykäyttöön ne hyllypalaset, jotka löysin jostain roskiksen päältä vuonna yksi ja kaksi. Sekä yksi huonokuntoinen Ikea-kassi saranaksi (kun en nahkaa löytänyt).

Kirpputorilla myymässä

Olin viime sunnuntaina ystävän kanssa Espoon Vermon parkkipaikalla myymässä. Hellettä piisasi, ja myyjiä. Ostajia oli sitten vähän vähemmän. Ei ollut niin hyvä myyntipäivä kuin yleensä, mutta ei se haittaa. Pääasia, että oli hauskaa.

Yleiskuva kirpputorilta

Tässä on ystäväni ja meidän myyntipaikka. Kamalati oli tavaraa, ja kyllä sitä tavaraa lähti kotiakin päin. Kaikki vaatteet laitoin UFF:n laatikkoon. Niitä en jaksa enää katsella. Loput tavarat käytän vielä kerran naapurikaupungin torikirppiksellä ensi kuussa. Sitten lahjoitan Katulähetykselle loput.

Ystävällä oli muutama Aku Ankka ja muita lehtiä. Ne eivät oikein myyneet, vaikka olivat edullisia. Kaikilla ihmisillä taitaa olla Akuja ullakoillaan. Joku trokari osti jotain erikoisnumeroa viisi kappaletta, ja laittaa ne tod.näk. Huuto.nettiin myyntiin. Siinä meni eurolla.
Kehoitin lahjoittamaan lehdet hyväntekeväisyyteen.

Huvitti, kun eräs kotikaupunkini antiikkiliikkeen omistaja tuli ja kyseli Aku Ankan taskukirjoja, kuten viimeksi talvella Valtterissa. Silloin myimme kaikki taskukirjat hänelle. Hän vei ne liikkeeseensä ja pyytää suurempaa hintaa. Hänen antiikkiliikkeessä on KALLISTA! Käyn siellä aina silloin tällöin katselemassa hintoja ja "pyörtymässä".

Vaatteita, vaatteita...

Oli pakko mennä varastolle katsomaan vaatteita läpi, joita olen saanut kirpputorille. Niitä oli niin monta jätesäkillistä ja laatikollista, että henki ja elämä siinä menee niitä myydessä. Puolitoista tuntia kesti, kun kävin joka ikisen rääsyn läpi ja punnitsin, mitä teen. Lopulta kirppikselle lähtee vain pari sinistä Ikea-kassillista, pari pahvilaatikollista ja pari muovipussillista. Loput, 7 jätesäkillistä, enimmäkseen aikuisten vaatteita, laitoin UFF:n laatikkoon. Auto oli kattoa myöten täynnä pusseja!
Eli kirppikselle ehkä heinäkuussa. Ehkä. Jos ei, niin sitten pihakirppis jossain vaiheessa syksymmällä.

Kierrätyskeskuksen pihakirppis

Tänään päästiin liikkeelle jo kymmeneltä. Oli lähistöllä yksi katukirppis, josta löytyi pehmoille oranssi putkilo. Sininen lähtee Tuulalle. Kierrätyskeskuksen pihallakin oli kirppis, josta löytyi muutama hauska juttu. Niistä kuva tänne myöhemmin. Nyt istumme kahveella ja odottelemme sateen loppumista.

Terveiset kirpparilta

Tervehdys kirppikseltä. Yllä olevasta kuvasta näette, minkälainen kuhina on roskisten ympärillä kirppispäivän päädyttyä. Ihmiset tekevät löytöjä...

Perjantaina pakkasin auton täyteen tavaraa, lauantaina oli herätys klo 06. Ovi kirppiksellä aukesi klo 07, jolloin myyjät, trokarit ja parhaat-päältä-ostajat pääsivät sisälle. Päivä kirppiksellä meni hyvin, ihmisiä oli liikenteessä pakkasesta huolimatta. Samoja naamoja näkyi kuin ennenkin, jotka kyselivät kännyköitä, levyjä, Arabiaa... Huvittavaa, kun kotikaupunkini antiikkiliikkeen omistaja-pariskunta oli jälleen liikenteessä ja rouva kanniskelikin sitten eräältä pöydältä Arabian astiastoa autoonsa, omaan kauppaan tietysti.

Myöhemmin aamusta tuli tavallista porukkaa. Minullakin oli kahden metrin pino kirjoja, joista sain puolet myytyä, 1 eur/kpl. Vaatteitakin meni 1-3 eur/vaate, cd-levyt olivat 1 eur/kpl. Tietokonelaukusta pyysin 10 euroa. Ei mennyt, ja oli jo toista kertaa matkassa mukana. Kun kolmas ihminen kysyi sen hintaa, laskin hinnan 9 euroon, sitten 8 euroon... ja lopulta se lähti kuudella eurolla. Tietysti, kun jo naamoja tunsin, näille vakiokiertäjille kerroin korkeampaa hintaa kuin tavallisille kuluttajille. Kyllä ne oppii erottamaan, kun olen monta kertaa käynyt myymässä.

Olen ottanut tavaksi, että en pura tavaroita puoleen tuntiin tai tuntiin, eli odottelen, että nämä intoilijat katoavat. Sitten rauhassa puran kassit ja pussit. Tai sanon suoraan, että ei ole Arabiaa, Iittalaa, kännyköitä yms., koska niitä minulla ei ollut myytävänä. Seuraava taktiikkani on se, että pyydän pari euroa enemmän kuin haluan. Silloin ostaja todennäköisesti tinkii euron tai kaksi. Tingittyään olen miettiväni hetken ja sanon sitten: "Sopii." Ja tavara vaihtaa omistajaa, ja molemmat ovat tyytyväisiä. Toinen sai tinkiä, toinen sai sen summan, mitä halusikin.

CD-levyjen kanssa tein pölhösti. Olisi pitänyt syksyllä pyytää kaksi euroa/kpl, nyt vasta euro/kpl. Olin syksyllä pyytänyt euroa, ja nehän meni kuin kuumille kiville, osa meni trokareille. Nyt meni osa jälleen kahdella eurolla. Nämä loput käytän vielä kerran kesällä torilla, loput lahjoitan haluaville, enimmäkseen pop-kokoelmia.
Lasten videokasetteja meni kolme, vielä on 10 Disney-videota myymättä. Pikku hiljaa käy niin, että ei edes lapsiperheet osta videokasetteja.

Ja kerran meni Arabiaa halvalla trokareille, kun olin vielä "noviisi" myyjä. Silloin huuto.net ei ollut vielä kova sana tavallisten ihmisten huulilla.

Kirppiksellä joutuu myös puhumaan kieliä. Eräs mieshenkilö katseli lasten talvisaappaita (siskontyttöni kengät) ja kysyi suomeksi: "Onko nämä pojallekin?" Vastasin, että kyllä ne pojallekin käy. Sitten hän mutisi jotain "tutto"... En ymmärtänyt, ja pyysin häntä sanomaan englanniksi. Hän ei osannut. Sitten kysyin, mitä kieltä hän osaa. Hän alkoi puhumaan espanjaa. Niin, hän tarkoitti, onko kenkiä tytölle. Sanoin, että kengät käyvät myös tytölle. Esittelin muutkin kengät, mitä minulla oli, teimme kauppaa. Lopulta hän kysyi, miksi osaan espanjaa. Kerroin pienen kertomuksen edellistä edellisestä elämästä.

Tietysti myös venäjän lukusanat on hyvä osata. Joo, voisin enemmänkin kertoa ostajista, mutta jätänpä sen nyt myöhempään kertaan. Sen sanon, että Valtterilla on vaikka minkämaalaista ostajaa.