Japanilaiset pelikortit

Tällaiset japanilaiset kortit ostin käytettynä. Eli en ole vielä käynyt Japanissa :-(

Olen aivan onneton japaninkielessä tänä päivänä, kun ei ole aikaa opiskella. On jo pari vanhempaa oppilasta jäänyt pois tunneilta, kun tahti on aivan mahdoton. En jaksa ottaa stressiä. Sanon vaan: "Wakarimasen" (en osaa/en tiedä). Nyt olisi tähän päivään mennessä pitänyt oppia 100 eri kanjia. Olen oppinut ehkä parikymmentä. En jaksa ottaa stressiä, vaan menen kakkosluokalle uudestaan syksyllä. En edes usko, että kolmosluokkaa perustetaan, kun opiskelijoita on varmaan se alle 8.

CD-levy kuuroille, heh heeee!!!

Eilen kävelin töistä keskustaan, kuusi kilometriä oli matkaa.
Kuuntelin samalla japania kuulokkeilla. Ensimmäiset 10 kappaletta meni hyvin, koska olin lukenut ne kappaleet kirjasta. Sen jälkeen en enää ymmärtänyt mitään, mutta kuuntelin sujuvasti...

Tiedän, mitä haluan joululahjaksi: junassa selitin SQ:lle, että haluan sellaisen oppimateriaali-cd:n, joka on tarkoitettu kuuroille :-) Heh, vasta muutamia minuutteja myöhemmin ymmärsin, miksi SQ meinasi ratketa nauruun. Hän sanoi, että yrittää sellaisen hankkia, mutta ei lupaa mitään heh heee!

Tajusin ja korjasin: haluan sellaisen oppimateriaali-CD:n, joka on tarkoitettu sokeille! Voisin kuunnella japanilaisia lauseita ja heti perään tulee englanniksi. Ja jos kielioppi olisi samalla lailla, puhuttuna. Löisin kaksi kärpästä yhdellä iskulla: hyödyllistä kävelyä ja japanin opiskelua samalla.

Minun japaninopiskelu on vähän kärsinyt. Ei ole ollut aikaa opiskella, kun on kaikkea muuta (mukamas) tekemistä. Muutamia kanjeja olen oppinut, perusmerkit eli hiraganat ja katakanat olen jo joten kuten oppinut. Menen ensi syksyllä kakkosluokalle uudestaan... Nyt opiskelen omaan tahtiin koko vuoden, jotta ei ruostu se vähäinen opittu taito.

On muuten huisaa lukea junassa kirjaa, joka on vain outoja väkkyröitä täynnä. On jotain ihmettelemistä vieressä istujilla, kun eivät ymmärrä mitään. Heh hee! Nykyinen japaninkirjani on pelkästään japaniksi. Ei meikäläisen ymmärtämää merkkiä millään sivulla (paitsi satunaiset numerot ja tietysti sivunumerot).

Saippuaa japaniksi

Kirppikseltä löysin japanilaista saippuaa. Sanakirjasta katsoin, mitä saippua on japaniksi. Valitettavasti minulla ei ole japani-englanti -sanakirjaa (on jossain hukka-nimisessä paikassa), joten katsoin englanti-japani -sanakirjasta, mitä saippua on japaniksi. Se saippua-sana on tuo laatikon vasemmalla yläreunassa oleva pystysana (1 kanji-merkki ja kaksi hiragana-merkkiä). Suomennan muun tekstin, kun löydän minun japani-englanti -sanakirjan jostain.

Japaninkielen opiskelu on jäänyt retuperälle kiireiden takia :-( Totesin senseille viime kerralla, että tulen tokaluokalle uudestaan ensi syksynä. Nyt käyn vain kuunteluoppilaana...) Muuten, adjektiivitkin taipuu sen mukaan, puhutaanko nykyhetkestä vai menneestä ajasta! Voi näitä japaninkielen outouksia.

Vaikka viime vuonna uhkasin, että en opiskele kanjin kanjiakaan (yksi härdelli=1 sana), olen kuitenkin niitä oppinut. Ne ovat aika mielenkiintoisia! Ja jotkut ovat ihan loogisiakin: Auto näyttää autolta, ihminen ihmiseltä jne.

Syksyisiä kuvia reissulta

Olimme viimeisellä lomaviikolla (vuokra)mökillä Jyväskylän lähellä. Ilma oli pirteän syksyinen.

Nämä eivät olleet mitään pullasorsia. Heti, kun avasin terassin ovet, linnut lähtivät äkkiä karkuun.

Joku on jälleen innostunut valokuvaamisesta.

Yhtenä päivänä laiturin päässä oli niin kamalan näköistä levää, että jätin uimisen väliin.

Geokätköilyäkin tuli harrastettua. Tämän vanhan rautatietunnelin läpi piti kävellä, että pääsi kätkölle. Olikohan pituutta peräti 1.5 kilometriä yhtä pimeää tunnelia. Onneksi oli taskulamppu mukana.

Kun kerran Jyväskylässä olimme, kävimme myös täällä Vaajakosken namutehtaalla.

Olen nähnyt vaivaa tähän kuvaan, koska yhdistin kaksi kuvaa: a) kuva, jossa namut olivat teräviä mutta takana oleva kyltti epätarkka, b) ja toisin päin. Yhdistin terävät objektit samaan kuvaan.


Yritin myös opiskella japania. Kirjoitin vieraskirjaan sivullisen suomea, saksaa ja japania. Enpä minä oikein tuota japania handlaa, mutta kun nyt olemme alkaneet opiskelemaan kanji-merkkejä, niin pitihän nyt niitäkin yrittää piirtää.

Xylitol kielletty?!

Tiesitkö...
Eilen olin pitkällä japanintunnilla kuuntelemassa japanin ja suomenkielistä puhesekoitusta jälleen. Juttua oli sokerista ja japanilaisten huonokuntoisista hampaista. Pari keinotekoista makeutusainetta on pannassa Japanissa, mutta xylitolia käytetään. Sehän on jo vanha keksintö, mutta tuli Japaniin vasta 1996. Miksi niin myöhään? Oliko syy huonossa markkinoinnissa vai...? Yllätys, yllätys, tämä rouva japanilainen kertoi syyn, miksi xylitol tuli niin myöhään. Japanilaiset pelkäsivät, että hammaslääkärit joutuvat konkurssiin! Japanissa kuulemma syödään paljon karkkia ja hampaat ovat sitten sen näköiset.

Japania lisää desu kara

Maanantaina istuin 2.5 tuntia japanintunnilla. Senseinä on mukava japanilainen rouva, joka on asunut Suomessa peräti 30 vuotta. Mutta siitä huolimatta kieli vilisee sekaisin japania ja suomea. Minua huvitti, kun hän sanoi "kirja on hyvä desu kara". Tätä "desu karaa" hän viljeli aika paljon, ja se olivat aina lauseitten lopussa. Tarkoittaa suomeksi "on koska". Olenkin aikaisemmin maininnut täällä blogissani japanin kielen oudosta sanajärjestyksestä, mm. tämä "on koska" tulee lauseen loppuun.
Muita hänen puheessaan viliseviä sanoja oli "nee, hai, ...masu". Hän puhui jostain, ja lauseen perään pisti vielä varmuuden vuoksi japanilaisenkin verbin, aika moni verbi on jotain-masu. Siinä sai kyllä todellakin keskittyä kuuntelemiseen, jotta pysyi kärryllä.

Jotkut opetukset pistän menemään korvieni ohitse, mm. verbien käskymuodot. Niillä ei oikeasti tee japanin kielessä mitään, koska meidän turistien kannattaa puhua muutenkin kohteliaasti. En varmasti koskaan käske ketään japaniksi! Ja jos joku käskee minua japaniksi, niin saa luvan puhua minulle kohteliaasti.

Näitä japanintunteja on nyt joka maanantai ja keskiviikko, tosin vain tämän toukokuun. Kertausta, kertausta.

Tiesitkö, että Japanissa on kohteliasta ryystää nuudelikeittoa syödessään. Kun puikoilla ei sitä lientä saa, niin se ryystetään nuudelien läpi... Katsovat oudosti, jos et ryystä! Juuri tämän takia menin tälle alkeiskurssille: Opin jotain Japanin kulttuurista japanilaisen kertomana. Pitää vain vielä opetella ryystämään.

Lisää japania tiedossa

Kansalaisopiston japanintunnit loppuivat, mutta lisää on tiedossa. Eräs juuri Japanissa käynyt tuttavani menee työväenopistoon opiskelemaan alkeisjapania matkailijoille, ja minä päätin mennä mukaan. Kertaus on opintojen äiti, sanotaan.
Tunnit ovat koko toukokuun, maanantaisin ja keskiviikkoisin. Opettajana ehta japanilainen, jess! Hai! Opetellaan matkailusanastoa, joka minulle sopii.

Tämän blogin id on noin kamala numerosarja: 1978332668908322995
Onkohan tuo oikeasti tämän blogitekstauksen järjestysnumero? En osaa edes lausuta tuota numerosarjaa...

Nyt on töissä niin kiirettä, että hyvä jos päivää kerkee sanomaan.

Valmistautumista Japanin matkaan

Hyvä vanha asiakkaani antoi minulle vasemmanpuoleisen vanhan kirjan. Olen sitä lueskellut aina silloin tällöin junassa. Sopivan pieni, joten kulkee helposti mukana. Kyllä sieltä aina jää jotain mieleenkin. Oikeanpuoleisen vihkosen hain Akateemisesta tänään, SQ:ta varten. Vihkosessa on vain kuvia, joten jos elekieli ei enää riitä, niin sitten voi kirjasta osoitella halutun esineen tai asian kuvaa. Kahtotaan, jos sitä tarvitsee, vai pärjäämmekö englannin ja elekielen sekoituksella vai otetaanko avuksi meikäläisen oppima turistijapani.

Kyllä me nyt jo osaamme kolme hampurilaista, pihvin, kahvin ja coca-colan tilata japaniksi. (Miksi kolme? No, sana "sanko" on kolme kpl. En tosin muista, oliko "sanko" tarkoitettu pyöreille esineille vai mille...)

Japanilainen uni

Viime yönä menin klo 02 nukkumaan. Vältin nukahtamislääkkeen ottamisen, vaikka kuinka tiesin,että sillä tulee uni heti. Sen sijaan luin japanin sanakirjaa :-) Jos vaikka jäisi joku sana mieleen, josta olisi hyötyä tulevalla Japanin reissulla.
Aamulla oli "aikainen" herätys: jo klo 08. Lähtötohinoissa alkoi hikeä pukkaamaan, ja nyt osaan sen liittää liian vähäiseen uneen. Ei kuusi tuntia ole tarpeeksi, varsinkin kun yöllä heräsin taas ihmettelemään vähäksi aikaan. Menin töihin, jossa vietin suunnitellun kahden tunnin sijasta kuusi tuntia. Koneet reistailivat, argh!

Niin, se uni: olin SQ:n kanssa menossa japanilaiseen teehuoneeseen. Sijainti: jossain Helsingissä. Menimme portaita ylös, neljä japanilaista miestä istui matalan neliskanttisen pöydän ympärillä. Kauheasti oli pöytiä ja tuoleja siellä parvella. Meillä oli hirveästi kapsäkkejä mukana, ja jouduimme pyytämään anteeksi japanilaisilta miehiltä, kun heidän pöydän ylitse harpoimme kassiemme kanssa. Peremmällä istuskeli suomalaisia nuoria, jotka puhuivat jostain japanilaisesta juhlasta. He joivat vihreää teetä. Me istahdimme alas normaalikorkuisen pöydän ääreen... ja perhanan kelloradio alkoi paasaamaan!!!

Menen kohta jälleen nukkumaan, kunhan pyykkikone on työnsä tehnyt. Otan ehkä nyt jotain muuta luettavaa mm. viimeisin askartelulehti on katsomatta. Jalat ovat jälleen tönköt, kun juoksin kotia jäämällä junasta yhtä pysäkkiä aikaisemmin pois. Ramasee mukavasti. Öitä!

Aivan outo sanajärjestys

Tilasin Amazon.com:sta oheisen kielioppikirjan, joka tuli postitse aika vikkelää. Kävin ensin nuuskimassa Suomalaisessa, ja edullisemmalla sain sen ulkomailta. Niin se vaan on.

Japanin kielen sanajärjestys on niin outoa, että sen takia se jää mieleen.

Esimerkiksi joku kysyy, "usein kirjastossa käytkö", vastaus: "videokasetteja paljon kirjastossa on koska".

Toinen outo juttu on, että ei käytetä teitittelyä eikä sinuttelua. Tai, kyllähän sinuttelua käytetään, mutta silloin tämä "sinä" on tosiaan joku maamatonen ja puhuja korkealla hierarkiassa. Joten siellä täytyy nimet laittaa muistiin. Esimerkiksi jos vaikka Brown puhuu Smithille, hän sanoo "Sumisu-san..."
Minulla on huono nimimuisti, joten täytyy kaiketi ensin kysyä "nimi on?" ja sitten voin jatkaa Sari-san..,
Itseäni en koskaan esittele Maju-san:ina, vaan "Watashi wa namae Maju desu". Nimeni on Maju.

Kolmas ihmeellisyys on nämä nimien jälkeen tulevat "tittelit". Niitä on kuulemma ainakin 50 erilaista, mutta kuulemma muutamalla pärjää. Ravintolassa tarjoilija voi käyttää -sama-päätettä, presidentistä -kakka-päätettä, esim. Martti Ahtisaaresta: Marutei-kakka... :-)

Japanin kielessä kahdenlaisia äitejä!

Eilen opin taas jotain outoa japanin kielestä. Jos puhun omasta äidistä, käytän sanaa "haha", mutta jos puhun jonkun toisen äidistä, käytän sanaa "okaasan".
Oma isä on "chichi" ja toisen isä "otoosan". Ja näitä omia sanoja riittää: on omalle tädille, toisen tädille, omalle veljelle, toisen veljelle jne.

Sain nimeni katakanoilla kirjoitettuna, kun nekin tavukirjaimet on nyt sitten opiskeltu. Kuulemma minun etu- ja sukunimi oli luokan vaikein. No, on siinä ainakin monta merkkiä, ja kun etunimeni päättyy konsonanttiin, niin loppuun piti keksiä vielä vokaaliksi "u". Itse en muista katakanoja yhtä hyvin kuin hiraganat. Johtunee siitä, että hiraganat opiskelin helpottavien vihjeiden avullla. Eilen kyllä opiskelin töissäkin katakanoja, kun yhtä tietokoneohjelmaa asentaessani eteeni tuli dialogi, jossa oli sekä englantia, ja japania katakanoilla kirjoitettuna. Printtasin dialogin ja "suomensin" tekstin kotimatkalla. Muuten, raahata japaniksi on "dorakku shimasu" (to drag, shimasu = tehdä), ikoni = aikon. Opettajan mukaan tietokonesanasto on aika tavalla lainasanoja täynnä, englannista tullutta, ja katakanoilla kirjoitettua. Täältä voit tutkia tietokonesanastoa lisää roomalaisilla kirjailla kirjoitettuna. Tuttuja sanoja, vai mitä?

Japaninkielen kotkotuksia

Tänään osasin muodostaa lauseen japaniksi!! Menee jotenkin näin: hitori de aruite eki de kimashita, eli tulin yksin asemalta kävellen. Wow... hitori de = yksin / aruite = yksin / eki de / asemalta / kimashita = tulin.
Kuuntelimme päivämääriä cd:ltä ja yritimme epätoivoisesti kirjoittaa ylös kuulemaamme. Olimme kaikki yhtä mieltä, että ei toivoakaan. Kaikki sanat olivat yhtä pötköä, nichi-nichi-nichi-nichi... ei mitään tolkkua. Epätoivoista puuhaa. Ehkä menemme Japaniin vasta vuonna 2011. :-(

Olin tämän päivän (ja huomisen) koulutuksessa. Opin uusia asioita käyttämästäni ohjelmistosta, ja olin vain "wauuu", tahtoo heti käyttää noita juttuja työssä.
Pomokin oli maanantaina ihan "jes", vaikka hiljaista oli kuin huopatossutehtaalla ja konekorjaaja oli fiksaamassa rikkimennyttä masiinaa (tietää rahanmenoa firmalle). Sain kolleegan kanssa ihan rauhassa mennä kurssille, eikä meidän takia työt laahaa jäljessä.

Kun lähdin kurssilta juoksemaan junalle (aikaa 5 min.) eräs nainen huuteli perään jotain "et ehdi, jos yrität...", en jäänyt kuuntelemaan, vaan pistin enemmän vauhtia. Ajattelin vain, että varmasti ehdin, kun oikein juoksen. Juoksin sitten koko matkan (netti sanoi: 10 min. kävellen),
ja kerkesin siihen junaan (keuhkoihin sattui, verenmaku suussa). Sain muutkin ihmiset juoksemaan junaa kiinni.
No, ihan turhaan juoksin, koska jouduin seuraavassa paikassa odottamaan toista junaa 20 minuuttia. Olisin ehtinyt myöhäisemmälläkin junalla.
Pakkasessa juokseminen ei minulle sovi, koska odotellessa seuraavaa junaa yskin ja yskin keuhkojani pihalle ainakin sen 20 minuuttia. Halusin vain japanintunnille, josta tulin myöhästymään 30 minuuttia. Sellainen päivä tänään.

Japaninkielen kummallisuuksia

Eilen kävimme läpi adjektiiveja, muutamia hassuja vain. Nekin taipuvat aikamuodossa! En oikein vielä saanut käytännön esimerkkiä, jonka olisin voinut tähän laittaa. Odotan innolla, mitä tuleman pitää.
Japanin kielestä puuttuu perfekti ja pluskvamperfekti, eli on vain yksi mennyt muoto. Siis jotain helppoa. Venäjänkielessäkin on muistaakseni vain yksi mennyt muoto. Futuuriakaan ei ole. Sitten vain lisätään lauseeseen "huomenna, ensi viikolla jne.)
Verbit eivät taivu persoonapronominin mukaan. Esim. "minä menen", "sinä menet" jne. ovat "minä mennä", "sinä mennä", "me mennä" jne. Toi kohta on helppo, vielä. Saa nähdä, paljonko poikkeuksia on olemassa.
Prepositiot ovat postpositioita Japanissa. Minulla voi määritteet mennä sekaisin (oli suomi kutonen lukiossa), mutta esim. englannissa "to Kioto" on japaniksi "Kyotoo ni"

Kyou, watashi wa gakkou ni ikimasu.= Tänään menen kouluun. (Kyou=tänään, watashi=minä, wa = merkkaa subjektin paikkaa lausessa (tämän ymmärtäminen minulla vielä hakusessa), gakkou ni = kouluun, ikimasu = mennä).
Watashi wa gakkou ni ikimasen. =En mene kouluun. Verbi taipuu, jos on kielto.
Verbi tulee aina viimeiseksi lauseessa.

Minna wa gakkou ni ikimasen = Kaikki eivät mene kouluun. (Minna = kaikki) :-)


Niin, minä menen töihin, ja aion tehdä töitä läpi yön. Katsoo, kuinka sekaisin olen torstaina.

Aloitin lenkkeilyn

Kuulemma lenkkeily aiheuttaa riippuvuutta, kun siinä erittyy sitä kuuluisaa endorfiinia (vai mitä se oli?) Testasin sitä yhtenä mustana päivänä. Laitoin lenkkarit jalkaan (japanin tunnin jälkeen), ja menin lenkille. Kun ajatukset pyörivät yhden ikävän asian ympärillä koko ajan, pakotin ajattelemaan jotain muuta: Päädyin laskemaan japaniksi. Olimme juuri käyneet japaninkielen numeroita, ja, yllätys yllätys, laskin koko lenkkimatkan ajan. Ja vaikka en olekaan käynyt lenkillä säännöllisesti niskamurtuman jälkeen (v. -91), jaksoin yllättävän pitkän matkan hölkätä: 5 km, laskemalla japaniksi 550:een! Ja olo oli mahtava! Toistin tempun viime viikolla, ja pääsin numeroissa 1050:een. Tosin vasta eilen opiskelin sata-numerot (100, 200, 300 jne.). Kyllä se tästä. ichi, ni, san, yon, go, roku, nana, hachi, kyu, juu, juu-ichi, juu-ni... Numerot japaniksi.

Japaninkielen kirjat saapuivat

Tilasin japaninkielen kirjat Amazon.comista, kun pari viikkoa sitten Akateemisessa ja Suomalaisessa myivät "ei oota" ja voi mennä 2-4 viikkoa, ennen kuin tulee lisää. Aloin opiskelemaan japania tämän kuun alussa, ja heti opettaja kehoitti ostamaan lisää kirjoja. Vielä viikko sitten oli monia opiskelijoita ilman kirjoja ja kikkailtiin monisteitten kanssa. No, monet etsivät kirjojaan vieläkin eri kirjakaupoista, kun nämä tuotiin kotiovellemme (tilauksesta ovelle 11 päivää), kun ei paketti mahtunut laatikkoon. Ja sitä paitsi, nämä tulivat edullisemmiksi kuin kaupasta ostettuna.

Onhan tässä ollutkin peräti kolmen vuoden tauko kansalaisopistolla opiskelemisesta (en voinut opiskella unettomuuden takia), mutta jälleen opiskelu maittaa. Aikaisemmin olen opiskellut mm. espanjaa vuosikausia.


Tässä on vähän harjoiteltu näitä kiekuroita Suomesta ostettuun opiskelukirjaan. Jos pystyn oppimaan japania, niin ei aivot ihan vielä ole täysin pehmenneet. Kieli on aivan jotain muuta kuin muut opiskelemani kielet. Ei mitään yhtäläisyyttä ruotsiin, englantiin, saksaan, ranskaan, venäjään, italiaan tai espanjaan.