Eilen olin todella ahkera, joten sain aikaiseksi aika lailla kaikenlaista. Aamulla aikaisin aloin pesemään pyykkiä (3 koneellista). Samalla petsasin terassin lattian, parveekkeen kaiteen, puutarhapöydän ja -tuolit kahteen otteeseen. Hyväksi tulivat!
Sen jälkeen lähdimme n. klo 15.00 pyöräilemään. Söimme SQ:n piknikkiä varten tekemät sämpylät jo ennen lähtöä, kun nälkä kerkesi jo tulemaan, joten otimme vain mehua ja pullaa mukaan. Kävimme matkan varrella jäätelöllä, kiersimme järven, poljimme takaisin outua reittiä (ja tuli 10 kilsaa lisää). Viimeiset 15 kilometriä oli jo tuskaa. Näin äkiksestä poljimme pitkän matkan. Kotona olimme klo 21.00. Oli peffa ja jalat väsyneet, jopa päkiät. Menimme jo klo 23.30 nukkumaan, ja herätys oli klo 9.30. Olisimme kyllä nukkuneet vielä. SQ lähti piknikille naapurin rouvan ja tämän 2 lapsen kanssa, minä katselin tunniin Hauskoja Kotivideoita ja nukuin tunnin verran. Yritin jo viikolla saada harvoja kavereita yhteen ja oltais menty jollekin saarelle, mutta yksi tietty porukka menee katsomaan vauvaa. En halunnut mukaan. Olen sitten kotona ja itken yksinäisyyttä. Minä en mahtunut viidenneksi Volvoon ja piknikille...
(Edit: Volvo V40 on oikeasti pieni...)
Yritän saada itsestäni irti ja alkaisin tekemään rästiin jääneitä töitä. Ulos en mene, sen verran liikaa sain aurinkoa eilen (onneksi oli sentään pitkähihainen pusero mukana ja aurinkorasvan suojakerroin oli 30). Yhä väsyttää...
sunnuntai 31. toukokuuta 2009
3D-postimerkkejä
Saatuja postikortteja
perjantai 29. toukokuuta 2009
Paperiavaraston järjestely odottaa
torstai 28. toukokuuta 2009
Kirjoittaisinko kirjan?
Tuli mieleen, jälleen kerran, että voisin kirjoittaa elämästäni kirjan. Mu(i)stelmaksiko sitä kutsuttiinkaan? Vai elämänkerta? Voisin itse kirjoittaa, taittaa eli antaa ulkoasun, suunnitella kannen, tulostaa valmiiksi arkeiksi, leikata, liimata kannen, ja vielä kaiken lisäksi vaikka myydä :-) Kukakohan sitä ostaisi? Voisi se ehkä jota kuta kiinnostaa, elämäni on kuitenkin ollut aika "värikästä".
Kirjan kirjoittaminen käy mielessä aina silloin tällöin. Se vaan, että lukiossa äidinkieli oli kutonen (ja sen kyllä huomaa), joten ajatukseksi kirjan kirjoittaminen on vain jäänyt.
Olin tiistaina pitkään töissä, jonnekin klo 21.30:een asti. Asiakas oli heti klo 09 paikalla, ja aloimme tekemään juhlakirjaa. Takapuoli puutui, kun satulatuoli ei ole mitään merkkimallia vaan kovaa tekonahkaa, selkää ja käsiä pakotti, alkoi väsymyskin vaivaamaan ja... hyvä kun syömässä maltoin käydä. Istun töissä vaikka kuinka, jos saan tehdä sellaista työtä, mistä pidän. Olen ehkä väärässä paikassa töissä... nimittäin usein miten tämä työ on todella puuduttavaa. Minua vaivaa ihan selvästi "boredom", leipääntyminen.
Sen pitkän työpäivän jälkeen olin hakemassa hampparia, niin eikös lompsani ollut jäänyt töihin. Argh. Mielessä kävi, että alan kerjäämään 2.99 euroa, jotta saisin Hesen tuplajuustohampparin, muttta en kehdannut. Verensokeri oli laskussa, edellisestä syömisestä oli sentään jo yli 9 tuntia. Onneksi laukusta löytyi edes kourallinen rusinoita.
Kirjan kirjoittaminen käy mielessä aina silloin tällöin. Se vaan, että lukiossa äidinkieli oli kutonen (ja sen kyllä huomaa), joten ajatukseksi kirjan kirjoittaminen on vain jäänyt.
Olin tiistaina pitkään töissä, jonnekin klo 21.30:een asti. Asiakas oli heti klo 09 paikalla, ja aloimme tekemään juhlakirjaa. Takapuoli puutui, kun satulatuoli ei ole mitään merkkimallia vaan kovaa tekonahkaa, selkää ja käsiä pakotti, alkoi väsymyskin vaivaamaan ja... hyvä kun syömässä maltoin käydä. Istun töissä vaikka kuinka, jos saan tehdä sellaista työtä, mistä pidän. Olen ehkä väärässä paikassa töissä... nimittäin usein miten tämä työ on todella puuduttavaa. Minua vaivaa ihan selvästi "boredom", leipääntyminen.
Sen pitkän työpäivän jälkeen olin hakemassa hampparia, niin eikös lompsani ollut jäänyt töihin. Argh. Mielessä kävi, että alan kerjäämään 2.99 euroa, jotta saisin Hesen tuplajuustohampparin, muttta en kehdannut. Verensokeri oli laskussa, edellisestä syömisestä oli sentään jo yli 9 tuntia. Onneksi laukusta löytyi edes kourallinen rusinoita.
keskiviikko 27. toukokuuta 2009
Katukirppislöytöjä



sunnuntai 24. toukokuuta 2009
Huokaus*
Sain tehtyä työt alta pois. Olen kyllä istunut peffa tiukasti tietokoneen äärellä tänään. Sen verran kävin ulkona, että naapurin tytön teatteriesitys kävimme katsomassa ja tunnin verran istuimme pihalla jäätelöä syöden. Muuten olen ollut sisällä. Nyt voin mennä katsomaan uutisia ja sitten on enää yksi adoptio-läksy kirjoitettava puhtaaksi. Voin siis mennä ihmisten aikoihin nukkumaan.
Postcrossing-kortteja maailmalta
Spellbinders

lauantai 23. toukokuuta 2009
Westerniä katselen
Juuri nyt minun pitäisi tehdä läksyjä sekä adoptio-kurssia varten että opetusministeriötä varten, sekä töitä (lehti) mutta niin hirveästi laiskottaa. En ole tänään saanut paljon mitään aikaiseksi. Aamulla kävimme luovttamassa aikoinaan hankkimani kämpän uusille vuokralaisille (virolainen pariskunta) ja sen jälkeen kävin Hesan Nallekaupassa, mutta turhaan. Omistaja oli jo pingviinit pakannut, joten niitä sitten ehkä löytää Kampin lelukaupasta myöhemmin. Ehkä... Omistaja muisti minut, mie niin plöppäsin pingviineille. Töhnönhän ostin häneltä muutamia kuukausia sitten. Kävimme sentään Hakaniemen hallissa kahveella (Koohii o nomimasu). Kotimatkalla nukuin junassa, mikä on ylellistä, eli kaikki hyvin, kaiketi. Kävin kirpputorilla, sitten tulin kotia nukkumaan. Töiden ja muiden aloittaminen on aina niin hankalaa. Pitäisi tehdä... ehkä huomenna herään aikaisin ja alan tekemään sitä, mitä pitäisi, enkä venyttäisi aloittamista... Pakko, mikä pakko. Eräpäivät kaikille asioille on ensi viikolla! Ja mä vaan LAISKOTTELEN! Olen nukkunut, soitellut pianoa, katsellut kiiltokuva, nyt katselen länkkäriä "Mies hevosena". Olen varmaan nähnyt sen kolme kertaa, ja mielestäni se on yksi parhaimmista länkkäreistä. Olen tyhjennellyt kovalevyä tänään, katsellut mm. "Inhimillinen tekijä" -ohjelman, jossa oli aiheena sijaisvanhemmuus. Leffan jälkeen menen nukkumaan. Viime viikolla en ehtinyt japanintunneille, oli sen verran kaikenlaista, mutta ensi viikolla menen jäljellä oleville kahdelle tunnille. Ensi viikon jälkeen on vähemmän stressiä. Lehti pitää saada valmiiksi, mutta 10.6 on sekin ohitse. Sitten alkaa "loma", eli käyn vain töissä.
perjantai 22. toukokuuta 2009
Kirpputoreilta löytöjä
Ihania satukirjoja
keskiviikko 20. toukokuuta 2009
Ei ehdi vapaapäivää pitäämään...
Sen verran nämä syksyllä tulleet myyntitykit ovat tuoneet töitä taloon, että minäkään en malta (!) pitää vapaapäiviäni. Nyt on sen verran mukavat projektitkin työnalla, että en halua niiden menevän muille, joten ei kun töissä vaan ollaan, "kokotorstain" jälkeisenä perjantainakin, jonka alunperin sovin vapaaksi. Jopa vapaa-aikanakin soittelen asiakkaille ja sovin tapaamisia, vaikka eihän se mun jobi ole, varsinkaan omalla ajalla. Perjantainakin olin jonnekin ilta-kahdeksaan, ja ylihuomenna perjantaina varmaan sama tilanne. Kyllä minä sitten lähden kesällä perjantaisin aikaisemmin työpaikalta pois...
Yhden vuosikertomuksen tässä teinkin, ja siihen laitoin kuvitukseksi itse ottamia Turku-kuvia, kun asiakkaalla ei ollut mitään materiaalia tekstin lisäksi. Ihan pelkkiä yksityiskohtia luonnosta: käpy, oksa, lehdenalku, takorauta-aita, kaarna... ja asiakas hyväksyi kuvitukseksi nämä ottamani kuvat! Sq ehdotti jo paremman kameran hankintaa.
Toisen asiakkaan juhlajulkaisua väännetään yhdessä, hän kertoo, mille sivulle kuvat ja jutut menevät, minä teen niin kuin tahdotaan ja vasemmalla kädellä samantien kuvitan julkaisua. Tällaisia ihania töitä on niiin h-a-r-v-o-i-n, alle 20 kpl vuodessa.
Yhden vuosikertomuksen tässä teinkin, ja siihen laitoin kuvitukseksi itse ottamia Turku-kuvia, kun asiakkaalla ei ollut mitään materiaalia tekstin lisäksi. Ihan pelkkiä yksityiskohtia luonnosta: käpy, oksa, lehdenalku, takorauta-aita, kaarna... ja asiakas hyväksyi kuvitukseksi nämä ottamani kuvat! Sq ehdotti jo paremman kameran hankintaa.
Toisen asiakkaan juhlajulkaisua väännetään yhdessä, hän kertoo, mille sivulle kuvat ja jutut menevät, minä teen niin kuin tahdotaan ja vasemmalla kädellä samantien kuvitan julkaisua. Tällaisia ihania töitä on niiin h-a-r-v-o-i-n, alle 20 kpl vuodessa.
Autoankka ja -pingviini
Syökää kalaa, syökää kalaa...
Terveiset kokkikoulusta!
Tein elämäni ensimmäisen kerran kalakeittoa, tai yleensäkään kalaruokaa. Aina vaan kuulee, että kala on niin ja niin terveellistä, joten kaipa sitä on joskus sitten alettava syömään. Tähän päivään asti olen kyllä pärjännyt ilmankin... Kokkailusta pitävä kaveri opetti kädestä pitäen, miten se keitto tehdään (en ole keittiö-ihmisiä), ja siitäpä tuli vielä hyvääkin, joten voisin tehdä kalakeittoa tulevaisuudessakin, kun kannatan helposti tehtäviä ruokia. Eihän se tarvitse kuin valmiita kalasuikaleita, wokkitarvikkeet tai keittojuureksia ja perunoita. Helppoa kuin mikä, ja kun vieläpä sain neuvot keiton maustamiseen (eli tarkat mitat). Maustaminen on ollut minulle aina haasteellista.
Tein elämäni ensimmäisen kerran kalakeittoa, tai yleensäkään kalaruokaa. Aina vaan kuulee, että kala on niin ja niin terveellistä, joten kaipa sitä on joskus sitten alettava syömään. Tähän päivään asti olen kyllä pärjännyt ilmankin... Kokkailusta pitävä kaveri opetti kädestä pitäen, miten se keitto tehdään (en ole keittiö-ihmisiä), ja siitäpä tuli vielä hyvääkin, joten voisin tehdä kalakeittoa tulevaisuudessakin, kun kannatan helposti tehtäviä ruokia. Eihän se tarvitse kuin valmiita kalasuikaleita, wokkitarvikkeet tai keittojuureksia ja perunoita. Helppoa kuin mikä, ja kun vieläpä sain neuvot keiton maustamiseen (eli tarkat mitat). Maustaminen on ollut minulle aina haasteellista.
tiistai 19. toukokuuta 2009
Saatuja Pingviinejä yms.
sunnuntai 17. toukokuuta 2009
Korttitalkoon satoa: vain 4 korttia
Tänään tein kaverini kanssa muutaman tunnin kortteja. Pääsimme vasta iltapäivällä väsäämään, kun ensin kiersimme aamupäivän lähitienoon kirppikset läpi.
Eli tässä meikäläisen tekeleet:
Keskimmäiset sydämet ovat punaiset, vasemman puoleiset kullan väriset ja oikean puoleiset kuparin väriset. Tämä kuva ei nyt osaa näyttää niitä sävyjä oikein.
Ruusuja, ruusuja. Sain muuten perjantaina nuutattua korttipohjia. Olin töissä varmaankin klo 20:een asti. Oli vähän kiireitä...
Eli tässä meikäläisen tekeleet:


Katukirppis
Pihapingviinit
torstai 14. toukokuuta 2009
Peli- ja korttiaskartelu-viikonloppu tulossa
Tässä on tulossa mukava viikonloppu: Pari kaveria tulee lauantaina pelaamaan, kokkaamaan ja saunomaan. Toinen heistä jää yöksi, ja sunnuntaina käymme parilla kirpputorilla sekä askartelemme kortteja. Ai pahus! Just muistin, että munhan täytyy nuutata muutamat kortit valmiiksi sunnuntaita varten. Milloinkohan mä sen ehdin tehdä, kun on niin menoja töiden jälkeen. Täytyy varmaan taittaa käsin, mutta siitä taitotksesta ei tule niin siisti kuin koneella tehtynä.
Junassa näin erään naishenkilön lukevan Papercrafts-lehteä, ja vieressä oli Sinellin paperikassi. Oli pakko kysyä, joko on Sizzix hankittu. Vähän katsoi hölmistyneenä minua, joten jatkoin, "luet korttilehteä ja olet käynyt askarteluliikkeessä, kai sinä Sizzixin mankelin tiedät?" Juuh, kyllä tietää, mutta ei ole tilaa. Varoitin, että Sizzix vie kyllä rahatkin mennessään, kun niitä stansseja täytyy hankkia. Itse mankelillahan ei yksistään mitään tee.
Junassa näin erään naishenkilön lukevan Papercrafts-lehteä, ja vieressä oli Sinellin paperikassi. Oli pakko kysyä, joko on Sizzix hankittu. Vähän katsoi hölmistyneenä minua, joten jatkoin, "luet korttilehteä ja olet käynyt askarteluliikkeessä, kai sinä Sizzixin mankelin tiedät?" Juuh, kyllä tietää, mutta ei ole tilaa. Varoitin, että Sizzix vie kyllä rahatkin mennessään, kun niitä stansseja täytyy hankkia. Itse mankelillahan ei yksistään mitään tee.
Ihania postikortteja
tiistai 12. toukokuuta 2009
Xylitol kielletty?!
Tiesitkö...
Eilen olin pitkällä japanintunnilla kuuntelemassa japanin ja suomenkielistä puhesekoitusta jälleen. Juttua oli sokerista ja japanilaisten huonokuntoisista hampaista. Pari keinotekoista makeutusainetta on pannassa Japanissa, mutta xylitolia käytetään. Sehän on jo vanha keksintö, mutta tuli Japaniin vasta 1996. Miksi niin myöhään? Oliko syy huonossa markkinoinnissa vai...? Yllätys, yllätys, tämä rouva japanilainen kertoi syyn, miksi xylitol tuli niin myöhään. Japanilaiset pelkäsivät, että hammaslääkärit joutuvat konkurssiin! Japanissa kuulemma syödään paljon karkkia ja hampaat ovat sitten sen näköiset.
Eilen olin pitkällä japanintunnilla kuuntelemassa japanin ja suomenkielistä puhesekoitusta jälleen. Juttua oli sokerista ja japanilaisten huonokuntoisista hampaista. Pari keinotekoista makeutusainetta on pannassa Japanissa, mutta xylitolia käytetään. Sehän on jo vanha keksintö, mutta tuli Japaniin vasta 1996. Miksi niin myöhään? Oliko syy huonossa markkinoinnissa vai...? Yllätys, yllätys, tämä rouva japanilainen kertoi syyn, miksi xylitol tuli niin myöhään. Japanilaiset pelkäsivät, että hammaslääkärit joutuvat konkurssiin! Japanissa kuulemma syödään paljon karkkia ja hampaat ovat sitten sen näköiset.
sunnuntai 10. toukokuuta 2009
Tervehdys Turuust!



Lähdimme Turusta ajoissa pois, kun alkoi satelemaan. Piti etsiä geokätköjä, mutta ei sitä sateessa viitsi tehdä. Ennen kotia lähtemistä kävimme thaimaalaisessa ravintolassa syömässä. Hyvää oli ruoka, mutta korianteri piti poimia lautasen reunalle. On, muuten, liian voimakas mauste meikäläisen makuun.


Turussa kävimme myös monilla kirpputoreilla sekä erään toisen pingviineihin ihastuneen henkilön luona. Minä jään kyllä kakkoseksi pingviineiden keräilyssä. Laitan kuvia näistä pingviineistä sekä kirpputorilöydöksistäni myöhemmin. Nyt en jaksa käsitellä kuvia tämän enempää vaan painun punkkaan kirjaa lueskelemaan.
perjantai 8. toukokuuta 2009
Kauhujen viikko takana

Tämän viikon tulen muistamaan kyllä ikuisesti! Todella suuria ongelmia on ollut, niistä en sen enempää kerro, mutta sen totean, että lapsettomuuden suremisen olen nyt lopettanut. En enää jaksa aktiivisesti sitä surra, tämä tilanne nyt vain on tätä, mitä se on. Sen kanssa täytyy vain yrittää elää. Kyllä se suru varmaan joskus vielä nostaa päätään, mutta ei niin voimakkaasti. Minulla on nyt muita juttuja, mitä pitää hoitaa kunnolla. Olla kiitollinen siitä, mitä minulla on. Kiitän luojaani rakkaasta aviomiehestäni, terveydestäni, muutamista ystävistäni, kodistani ja työstäni.
Äitienpäivä on tulossa ja lehdet hehkuttaa sitä. En jaksa sitäkään ajatella sen enempää. Minä en ole äiti muille kuin Pääpingviinille, Froteeankalle ja muille pehmoille. Osaisivat edes kortin tehdä. Tuleva sunnuntai ei minua kosketa mitenkään. Oma äiti ja anoppi ovat jo muilla mailla, joten ei ole muisteltaviakaan. Siis tavallinen sunnuntai siinä mielessä. En ole edes tietoinen, onko kaupat auki vai ei.
Minulla on yksi missio tässä elämässäni ja sen haluan toteuttaa kunnolla. Mäls!
torstai 7. toukokuuta 2009
Japania lisää desu kara
Maanantaina istuin 2.5 tuntia japanintunnilla. Senseinä on mukava japanilainen rouva, joka on asunut Suomessa peräti 30 vuotta. Mutta siitä huolimatta kieli vilisee sekaisin japania ja suomea. Minua huvitti, kun hän sanoi "kirja on hyvä desu kara". Tätä "desu karaa" hän viljeli aika paljon, ja se olivat aina lauseitten lopussa. Tarkoittaa suomeksi "on koska". Olenkin aikaisemmin maininnut täällä blogissani japanin kielen oudosta sanajärjestyksestä, mm. tämä "on koska" tulee lauseen loppuun.
Muita hänen puheessaan viliseviä sanoja oli "nee, hai, ...masu". Hän puhui jostain, ja lauseen perään pisti vielä varmuuden vuoksi japanilaisenkin verbin, aika moni verbi on jotain-masu. Siinä sai kyllä todellakin keskittyä kuuntelemiseen, jotta pysyi kärryllä.
Jotkut opetukset pistän menemään korvieni ohitse, mm. verbien käskymuodot. Niillä ei oikeasti tee japanin kielessä mitään, koska meidän turistien kannattaa puhua muutenkin kohteliaasti. En varmasti koskaan käske ketään japaniksi! Ja jos joku käskee minua japaniksi, niin saa luvan puhua minulle kohteliaasti.
Näitä japanintunteja on nyt joka maanantai ja keskiviikko, tosin vain tämän toukokuun. Kertausta, kertausta.
Tiesitkö, että Japanissa on kohteliasta ryystää nuudelikeittoa syödessään. Kun puikoilla ei sitä lientä saa, niin se ryystetään nuudelien läpi... Katsovat oudosti, jos et ryystä! Juuri tämän takia menin tälle alkeiskurssille: Opin jotain Japanin kulttuurista japanilaisen kertomana. Pitää vain vielä opetella ryystämään.
Muita hänen puheessaan viliseviä sanoja oli "nee, hai, ...masu". Hän puhui jostain, ja lauseen perään pisti vielä varmuuden vuoksi japanilaisenkin verbin, aika moni verbi on jotain-masu. Siinä sai kyllä todellakin keskittyä kuuntelemiseen, jotta pysyi kärryllä.
Jotkut opetukset pistän menemään korvieni ohitse, mm. verbien käskymuodot. Niillä ei oikeasti tee japanin kielessä mitään, koska meidän turistien kannattaa puhua muutenkin kohteliaasti. En varmasti koskaan käske ketään japaniksi! Ja jos joku käskee minua japaniksi, niin saa luvan puhua minulle kohteliaasti.
Näitä japanintunteja on nyt joka maanantai ja keskiviikko, tosin vain tämän toukokuun. Kertausta, kertausta.
Tiesitkö, että Japanissa on kohteliasta ryystää nuudelikeittoa syödessään. Kun puikoilla ei sitä lientä saa, niin se ryystetään nuudelien läpi... Katsovat oudosti, jos et ryystä! Juuri tämän takia menin tälle alkeiskurssille: Opin jotain Japanin kulttuurista japanilaisen kertomana. Pitää vain vielä opetella ryystämään.
keskiviikko 6. toukokuuta 2009
Pahuksen jalka
Kävin lenkillä eräänä päivänä, ja mokoma vasen jalka sanoi "naps". Ei nyt sentään akillesjänne mennyt, mutta jotain napsahti. Lenkkeilin kyllä loppumatkankin, mutta tuskassa. Ei kun mobilaattia nilkkaan. Oli se kyllä seuraavana päivänä ihan ok, kunnes napsahti uudestaan. Taas linkutin hetken, ehkä tunnin oli kipeä, ja oli taas ok. Nyt tiedän, että se helposti napsahtaa, jos teen sivuttaisen liikkeen. Äsken kävin SQ:n kanssa kävelyllä. Suoralla asfaltilla ei mitään ongelmaa (eikä pyöräilykään tuota mitään vaivaa), mutta kun päätimme kiipeillä eräälle kalliolle ja epätasaista maastoa oli mennen tullen, niin nilkka/akilles tms. on hellänä kävelylenkin jälkeen, vaikka varoin napsauttamasta sitä.
Täytyy seurata tilannetta. Nyt vain on lenkkeilyt ohitse vähäksi aikaan. Ja kun mä niin tykkäsin lenkkeilystä 18 vuoden tauon jälkeen... Aj sjutton sentään! Pitää kaivaa rullaluistimet naftaliinista ja testata, mitä jalka siitä tykkää.
Täytyy seurata tilannetta. Nyt vain on lenkkeilyt ohitse vähäksi aikaan. Ja kun mä niin tykkäsin lenkkeilystä 18 vuoden tauon jälkeen... Aj sjutton sentään! Pitää kaivaa rullaluistimet naftaliinista ja testata, mitä jalka siitä tykkää.
sunnuntai 3. toukokuuta 2009
Haluaako joku FB-vihkosia?
Minulle on siunaantunut muutamia FB-vihkosia, niitä friendship bookletteja. Vieläkö joku harrastaa vanhanaikaista kirjoittelua ulkomaille ja on kiinnostunut kierrättämään nämä n. 30 FB'tä? Eli se, joka asiasta jotain tietää ja on kiinnostunut, laita osoite, niin lähetän sinulle.
Tarjolla on myös pari "Philatelic Fun"-A4-paperia, eli jos joku vaihtelee postimerkkejä ja haluaa osallistua näihin postimerkki-kiertokirjeisiin, meilaile, niin laitan sinulle.
Samalla löytyy myös muutama postikorttirinki-A4:nen, viewcard exchange fun.
Tarjolla on myös pari "Philatelic Fun"-A4-paperia, eli jos joku vaihtelee postimerkkejä ja haluaa osallistua näihin postimerkki-kiertokirjeisiin, meilaile, niin laitan sinulle.
Samalla löytyy myös muutama postikorttirinki-A4:nen, viewcard exchange fun.
Sain tehtyä oman "napin"
Roskislöytö

Joskus vilkaisen, miten ihmiset ovat lajitelleet paperinsa ja pahvinsa. Onko paperinkeräyslaatikossa paperikasseja (kuuluvat pahvinkeräykseen) ja kartonkia, joita sitten siirtelen toiseen laatikkoon. Löysinpä minäkin pienen rullan vaaleanpunaista tapettia papereitten keskeltä, jonka poimin parempaan talteen.
lauantai 2. toukokuuta 2009
Vastaisku omilla valokuvilla
En ole jaksanut ajatella meidän tynkäperhettä pitkään aikaan, mutta eilen tuli taas tilanne, että en kuulunut joukkoon. Olin grillaamassa 9 naisen kanssa. Ensin puhutaan siitä, kun H. oli saanut vauvan, ja kuinka rankka se synnytys oli. Sitten toinen nainen ottaa pinon valokuvia laukustaan. No, mitä ne valokuvat esittelivätkään... hänestä oli tullut mummo ja hän on nyt niin tohkeissaan siitä asiasta. Siihen keskusteluun sitten yhtyivät muutkin "mummot".
En sanonut mitään, yritin sulkea korvani, söin maissitähkääni enkä koskenut vahingossakaan valokuviin. Ajatukseni olivat aika negatiiviset, muutenkin olen ollut maassa viime viikot. En ollut kauaa grillibileissä vaan pari tuntia syötyäni ja kuunneltuani hipsin junalle ja kotia. En mennyt kotia vaan otin polkupyöräni asemalta ja menin pyöräilemään. Poljin siksakkia, ilman päämäärää, teitä sinne, teitä tänne. Istuin mättähälle pellon reunalle metsän siimekseen, katselin ruohoa, kuuntelin linnunlauluja, tikan koputusta, olin vaan, välillä itkin, sitten vain istuin, välillä makasin. Jatkoin pyörällä maamontun lampien äärelle, istahdin rantahietikolle, heittelin kiviä lampeen, katselin lokkeja. Jatkoin järven rannalle, kuuntelin joutsenien ääntelyä, muutamia kaloja näkyi, istuin, olin vaan ja mietiskelin. Jälleen jatkoin pyöräilyä, välillä madellen, välillä normaalia vauhtia. Istahdin taas pellon reunalle, itkin, tutkin kännykkääni ja poistelin numeroita ja nimiä sim-kortin muistista. Tulin kotia, söin jotain pientä, katsoin tunnin telkkua ja menin jo klo 21.30 nukkumaan.
Olen niin maassa, mikään ei huvita vaikka kaikkea pitäisi tehdä. Pihasta pitäisi ottaa vanhat kasvit pois. Ehkä sen teen jossain vaiheessa, mutta taidan jättää kukkapenkin tyhjäksi. En jaksa laittaa mitään kukkia. Terassille sain pöydän raahattua, tuoleja en jaksa kaivaa varastosta kaiken roinan takaa. Mikä mättää? Kaikki mättää.
Teenkö pienen albumin, jossa on kuvia lapsukaisistamme. Sitten pläjäytän sen näiden mummeleitten ja äitien käsille, ja näytän "tässä on kuva meidän Pikkuisesta, tässä Ankasta, tässä on Pääpingviini, tässä on Maitokissa, tässä on Siniankka, tässä on Töhnö..."
En sanonut mitään, yritin sulkea korvani, söin maissitähkääni enkä koskenut vahingossakaan valokuviin. Ajatukseni olivat aika negatiiviset, muutenkin olen ollut maassa viime viikot. En ollut kauaa grillibileissä vaan pari tuntia syötyäni ja kuunneltuani hipsin junalle ja kotia. En mennyt kotia vaan otin polkupyöräni asemalta ja menin pyöräilemään. Poljin siksakkia, ilman päämäärää, teitä sinne, teitä tänne. Istuin mättähälle pellon reunalle metsän siimekseen, katselin ruohoa, kuuntelin linnunlauluja, tikan koputusta, olin vaan, välillä itkin, sitten vain istuin, välillä makasin. Jatkoin pyörällä maamontun lampien äärelle, istahdin rantahietikolle, heittelin kiviä lampeen, katselin lokkeja. Jatkoin järven rannalle, kuuntelin joutsenien ääntelyä, muutamia kaloja näkyi, istuin, olin vaan ja mietiskelin. Jälleen jatkoin pyöräilyä, välillä madellen, välillä normaalia vauhtia. Istahdin taas pellon reunalle, itkin, tutkin kännykkääni ja poistelin numeroita ja nimiä sim-kortin muistista. Tulin kotia, söin jotain pientä, katsoin tunnin telkkua ja menin jo klo 21.30 nukkumaan.
Olen niin maassa, mikään ei huvita vaikka kaikkea pitäisi tehdä. Pihasta pitäisi ottaa vanhat kasvit pois. Ehkä sen teen jossain vaiheessa, mutta taidan jättää kukkapenkin tyhjäksi. En jaksa laittaa mitään kukkia. Terassille sain pöydän raahattua, tuoleja en jaksa kaivaa varastosta kaiken roinan takaa. Mikä mättää? Kaikki mättää.
Teenkö pienen albumin, jossa on kuvia lapsukaisistamme. Sitten pläjäytän sen näiden mummeleitten ja äitien käsille, ja näytän "tässä on kuva meidän Pikkuisesta, tässä Ankasta, tässä on Pääpingviini, tässä on Maitokissa, tässä on Siniankka, tässä on Töhnö..."
Pino silputtavaa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)