Glara Wappen vaan kaikille!

Mie toivotam kaikille Hyvvee Vappuu!

Kiitoksia Sarille

Sain Sarilta kivan paketin, joka sisälsi mm. nämä kortit. Siinä osa menee uusiokäyttöön, eli teen seuraavien vuosien joulukortit, ja osa menee kokoelmiini, mm. pingviini-kortit.

Paketista löytyi myös tämä pehmopingviini ja aivan ihana pöllö! Kiitos Sarille!

Lisää korttitalkoita tiedossa. Jesss!

Ensi kuussa kaverini O. ja R. tulevat viikonlopuksi meille. SQ lähtee "karkuun" kissanäyttelyyn, minä taasen kavereitten kanssa pelaamme toisen päivän, ja toisen päivän käytämme pelkästään korttien tekoon. Jess! R. tosin tulee vain päiväksi. Juuuh, naisten viikonloppu. O. uhkasi, että teemme kalaruokaa. Se olisikin paukku, sillä tuossa asunnossa ei ole ikinä tehty kalaruokaa, vaikka olemme siinä jo neljä vuotta asuneet. Mie kokkaan harvakseltaan, SQ pitää kokkaamisesta. Molemmat emme välitä kalasta, mutta minä yritän opetella sitä syömään, kun se on niiiiin t-e-r-v-e-e-l-l-i-s-t-ä. Tänäänkin jouduin menemään Nesteelle syömään kun en muistanut ostaa evästä töihin. Otin palan jotain kalapihviä tms. ja söin sen kiltisti. Ei se niin hyvää ole, mutta pidin mielessäni ajatusta, että "kala on terveellistä".

Lupasin SQ:lle, että laitan ilmankierron täysille siksi aikaa kun kalaa teemme. ;-) Aion kyllä ehdottaa kalakeiton tekemistä.

Huomenna on varmaankin tippaleipää, simaa (ihan itsetehtyä) ja pelien pelaamista tiedossa.

Mitä mieltä olette? Jotain pielessä vai normaalia?

3-vuotias poika, potkii leluja päin seiniä, heittelee tavaroita lamppuihin, puhuu todella kovalla äänellä, huutaa. Koko ajan menossa ja melskeessä. Äiti katsoo, että jos ulos mennään syömään, on pakko olla pallomeren/lasten nurkkauksen lähellä, lapsi juoksee edes takaisin pallomeren ja ruokapöydän väliä, ei tottele mitään. Äiti ei saa lasta tottelemaan millään. Onko tämä normaalia lapsiperheen elämää vai olenko minä vain elänyt niin pumpulissa? Lapsi syö keksejä, jäätelöä, munkkeja siinä missä aikuinenkin pihagrillin ääressä. Voiko sokeri tehdä noin ylivilkkaan? Kyllä "tädin" teki mieli sanoa lapselle: "Kuulepa, kun minä haluaisin nyt saada ääneni kuuluviin, joten voisitko olla vähän aikaa hiljaa". Vai onko tämä edes realistista? Taidan jättää väliin tässä perheessä käymisen seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Korvani ei kestä, eikä mieleni, jos en pysty keskustelemaan toisten kanssa vaan kauhulla joudun katsomaan, kuinka tavarat lentelee ja on hirveä meno päällä.

Olen minä lapsia nähnyt, ja ihan rauhallisia sellaisia, mutta tämä tapaus sai kauhistelemaan.

Satukirjoja ja kiiltokuvia

Löysin kirpputorilta ihanan satukirjan ja Tiimarista kiiltokuvia pari arkkia.

Etsintäkuulutus: etsin satukirjaa nimeltä Kulta pieni. Tässä kuva:

Pyöräilykausi on todellakin alkanut

Tänään sunnuntaina kello herätti klo 08. Ihan oikeasti olimme laittaneet kellon soimaan, jotta ehtisimme tehdä kaiken tänään...
Lähdimme pyöräilemään naapurikaupunkiin, jossa oli markkinat. Kävimme myös kolmella kirpputorilla. Markkinoilla ostin kiiltokuvia 9 x 2 arkkia ja yhden kortin eurolla. Minulle tuli puhelemaan joku taiteilijatätönen, joka esitteli kuvia tauluistaan. Suostuin ostamaan yhden kissakortin naapurille synttärikortiksi. Kokeilin myös kenkäkauppiaan luona kävelykenkiä, mutta pihiys iski, enkä sitten 70 euron suomalaisia kenkiä ostanutkaan. Kävimme myös kahveella ja munkilla, nautimme auringosta. Viimeisellä kirpputorilla oli pakko mennä ottamaan sukkahousut pois. Aamulla oli ollut vajaa 10 astetta, mutta puolenpäivän aikoihin alkoi jo hikeä pukkaamaan.
En muuten löytänyt kirpputoreilta mitään. Yksi kaalimaankakara nukke olisi ollut, mutta se ei ollut aito, joten en halunnut sitä ostaa. Kotia tulimme n. klo 14 ja mittariin tuli 40 kilometriä. Peffa vähän puutui pyöräilyssä. Katselin vähän, missä kunnossa tiet ovat luistelua ajatellen. Joko on hiekat poistettu.
Oli muuten kovin tuulista, hiekka lensi ja hampaissa narskui.

Ehkäpä joku päivä kaivan rullaluistimet naftaliinista. SQ:lla on myös luistimet, ja olen nyt viimeisen 7 vuoden aikana uhonnut, että vien hänet luistelemaan, mutta se on aina jäänyt. Ehkä tänä kesänä. Se vaan, että minun täytyy ensin käydä lenkillä väsyttämässä itseni ja sitten mennä luistelemaan, koska minulla on tuota kokemusta rullaluistelusta jo monen vuoden ajalta ja menen aika haipakkaa. Vuonna 1994 toin luistimet Jenkeistä, ja pikkukaupungissa minua katsottiin kuin mitäkin kummajaista, pikkupojat kateellisina... Silloin meitä rullaluistelijoita taisi olla siinä kaupungissa kolme... Suomen urheilukaupassa ehkä oli kahden taikka kolmen merkkisiä luistimia myynnissä vuonna -94.

Kun menen luistelemaan, SQ ottaa pyörän, koska keskinopeuteni on luistellessa n. 25 kilsaa tunnissa.

Väsyttää... Yksi työ pitäisi tehdä, mutta en jaksa. Jääköön huomeniltaan. Kamerassa olisi valokuvia, mutta jätän ne myöhempään. Nyt taidan mennä vain punkkaan lukemaan ja sitten nukahdan. Onneksi on vain neljä päivää töitä. Öitä!

Aku Ankkoja

Olen näitä näköispainoksia ostanut ihan alusta asti. Nyt oli myynnissä vuosikerta 1967. Itselläni on kaapissa pari hyllyllistä 70-80-luvun Akuja, jotka on tarkoitus myydä pois jossain vaiheessa (kun ehtii). Nämä näköispainokset korvaavat ne repaleiset ja yksittäiset akkarit. Saanpahan sitten kolme hyllyä tyhjäksi kaapissamme.

Postcrossing-korttina Magic Eye

Hepskukkuu! Tällaisen ihanuuden sain Saksasta. Sitä piti vähän aikaa tuijottaa, että näin sen kuvio: 2 lennossa olevaa papukaijaa. Iiiihana!

Postikortteja USA:sta

Sain pinon postikortteja Usa:sta, vastineeksi laitan postimerkkejä takaisin päin. Näistä korteista taitaa kaikki mennä vaihtoon, muille keräilijöille.

Edulliset leffaliput tulivat kalliiksi

Ostin SQ:lle joululahjaksi neljä leffalippua, joita myytiin alehintaan. No, se venyi ja paukkui, se leffaan meneminen, nimittäin. Katsoimme yhtenä päivänä lippujen eräpäivää, ja kauhuksemme huomasimme, että sehän on KOHTA. Käy vielä samalla lailla, kuin vähän aikaa aikaisemmin, eli jää liput käyttämättä.

Perjantaina katsoimme stadin elokuvateattereitten valikoimaa, ja totesimme, että ei ole mitään kivaa äksöniä tai komediaa menossa, joten valitsimme eiliseksi pari muuta leffaa, joihin mennä töiden jälkeen.

Ensin kävimme katsomassa Klint Itäpuun uusimman ja sen jälkeen heti Benjamin Buttonin ihmeellinen maailma. Emme olleet tajunneet katsoa, miten kauan se jälkimmäinen leffa kestää. Voi herran pieksut sentään! Oli lähes puoli yö, juna oli mennyt, seuraava menisi joskus puolentoista tunnin kulutta ja pysähtelisi joka maitolaiturilla. Sitten vielä kotona pyörämatka... Kello olisi jotain 03 tai 04 kun pääsisimme vihdoinkin kotona nukkumaan.

Siis kaksi vaihtoehtoa: ottaa pirssi tai mennä hotelliin. SQ arveli, että yö hotellissa olisi 80 euroa. Kävelimme Sokoksen hotelliin, yö 150 euroa! Sitten jatkoimme Hotel Inniin, yö 215 euroa!! No way, José! SQ soitti Radisson Sassiin, yö 87 euroa. Taksi kotia olisi maksanut 80 euroa. Valitsimme hotellin hyvine aamiaisineen. Sain nukkua vaaditut 7 tuntia (onneksi olin tajunnut ottaa unta syventät 2 tablettia mukaan) ja aamiainen oli ruhtinaallinen. Että sellaista "kivaa". En osta enää leffalippuja laatikkoon homehtumaan.

Pingviinimäinen kynäkotelo

Sain Tuulalta ihanan pingviini-kynäkotelon ja viivottimen kokoelmiini. Kiitoksia paljon! Otan nämä mukaan japaninkielen tunneilleni.

Misterioso

Välillä on ihan ihmeellistä todeta, että tätä minun suomen kielistä blogia luetaan toisella puolella maalimaa. Hm, nytkin blogini osoite on ilmestynyt argentiinalaisen blogipitäjän listalle. Tutkin asiaa, ja ainoa asia, joka mielestäni vähän sivuuttaa lukijan mielenkiintoa, on yksi ainoa hevosenkuva, jonka otin pääsiäisenä. ¡Tan interesante!

Korttitalkoon satoa, osa 4 (viimeinen tällä erää)

Halusin kokeilla 2-ulotteisen kortin tekoa. Olen niitä nähnyt, ja varmaan jossain lukenut jonkilaiset valmistusohjeetkin, mutta päätin tehdä ilman mitään ohjeita käyttämällä maalaisjärkeäni.

Tässä on kortti kiinni ollessaan.

Ja tässä avattuna. Laitoin neljä pupua seisomaan neliskanttisten paperiympyröiden kanssa. Tosin olisin voinut laittaa taivaan siniseksi. Noh, ei se haittaa, jos värit ovat nyt vähän jotain muuta kuin niiden piti olla. Seuraavalla kerralla sitten.

Enempää tänne ei tule itse tehtyjä kortteja vähään aikaan. Sitten kun on taas korttitalkoot, niin väsään lisää.

Korttitalkoon satoa, osa 3

Tässä on minun tekemäni kortit. Täksi pääsiäiseksi ei ollut tehtynä yhtään pääsiäiskorttia, niin nyt on seuraavaksi pääsiäiseksi kortit valmiina. Jopa pari vappukorttia onnistuin tekemään.

Tästä tipikortista pidän todella paljon. Se on yksinkertainen, mutta värit ovat kohdallaan.

Tädin mies halusi kortteja, joissa olisi kaloja ja/tai musiikkia, niin niitä tein pari kappaletta.

Korttitalkoon satoa, osa 2

Opetin sukulaisille iris-taittelua, joten jokainen teki yhden kortin. Eeva kyllä sanoi, että taisi tulla vaikea valittua heti ensimmäiseksi (kissa). Itse tein nuo pääsiäiskortit ja kukkavaasin. Nyt olen tehnyt 7 iris-taittelukorttia elämäni aikana. Kyllä niitä varmaan lisääkin tulee, jossain vaiheessa.

Lisää japania tiedossa

Kansalaisopiston japanintunnit loppuivat, mutta lisää on tiedossa. Eräs juuri Japanissa käynyt tuttavani menee työväenopistoon opiskelemaan alkeisjapania matkailijoille, ja minä päätin mennä mukaan. Kertaus on opintojen äiti, sanotaan.
Tunnit ovat koko toukokuun, maanantaisin ja keskiviikkoisin. Opettajana ehta japanilainen, jess! Hai! Opetellaan matkailusanastoa, joka minulle sopii.

Tämän blogin id on noin kamala numerosarja: 1978332668908322995
Onkohan tuo oikeasti tämän blogitekstauksen järjestysnumero? En osaa edes lausuta tuota numerosarjaa...

Nyt on töissä niin kiirettä, että hyvä jos päivää kerkee sanomaan.

Korttitalkoon satoa, osa 1

Tässä on korttitalkoitten satoa. Mervin, Vuokon ja Eevan tuotoksia:

Korttitalkoot: valmistui yli 60 korttia

Ja mitäkö tein pääsiäisenä enimmäkseen? Noh, kortteja tietysti. Tässä on lähes kaikki kortit, mitä neljän ihmisen voimin saimme aikaiseksi. Laittanen tarkempia kuvia myöhemmin tulevana viikkona. Niitä on muutama...

Virvon varvon varvasta...

...hikistä ja karvasta! Vielä ehtii toivottaa hyvää pääsiäistä!

Olimme kolme päivää pohjoisessa. Ajomatka sinne oli lähes kuusi tuntia meidän kotiovelta. Lähdimme töistä aika myöhään, joskus kahden jälkeen torstaina. Ensin haimme ystävältäni laatikoita, jotka olivat täynnä paperia, ja auton perä laski 10 senttiä, kun nämä sadat kilot paperia olivat takakontissa. Kyllä tunsi ajaessa, että perä on painava. Nyt ovat pitäjän vanhukset ja lapset iloisia, kun saavat paperia köyhään pitäjään.

Auto on täynnä paperia! Onneksi ei ollut huono ajosää.

Kävin lenkillä ihailemassa lumisia maisemia ja otin kuvan hevosesta.

Pääsimme mökille, järven rannalle. Siellä kävin hiihtämässä, vaikka ei ollut omat sukset mukana. Monot olivat 4 numeroa liian suuret, mutta laitoin kuudet sukat, niin ei monot niin kauheasti hölskyneet jaloissa. Tuon saaren ympäri menin pari kertaa, noin tunnin hiihtolenkki.

SQ pääsi kokeilemaan moottorikelkkailua, minä menin taakse pelkääjän paikalle. Ajoimme noin 80 kilometriä tunnissa kovimmillaan. Pääsimme myös mökillä saunomaan ja makkaraa paistelemaan.

Kotimatkalla erään huoltamon seinältä löytyi todella hauska Suomenkartta. Sellainen täytyy hankkia jossain vaiheessa kotiseinällekin. Stadi oli merkitty ylös Nuorgamin kohdalle, kehä-kolmonenkin oli Lapissa Norjan ja Suomen rajalla. Tässä kuva Helsingin kohdalta.

Lintulaudan elämää

Koska meillä ei ole lintulautaa (vielä), niin täytyy kuvata muiden lintulautojen elämää. Valitettavasti pöllöä ei nähty tällä erää ja metsähiiret viipelsivät niin lujaa, että niistä ei SQ ehtinyt ottaa kuvaa. Muita lintuja olivat mm. urpiainen, sinitiainen ja keltasirkku.

Tikka

Hömötiainen

Orava

Talitiainen

Oli pakko mennä laatikkoon

Nyt varmaan ne/he/kaikki ajattelevat, että olen seonnut täydellisesti. No, ei sentään! Töihin tuli uusi kone (ja uudet kujeet), ja osa koneen osista tuli isossa laatikossa. Minun oli aivan pakko mennä istumaan siihen tyhjennettyyn laatikkoon, kun harvoin näkee niin isoja laatikoita, joihin aikuinen ihminen mahtuisi sisään.
Siihen laatikkoon olisi kyllä mahtunut moni muukin. Laidat olivat ainakin 50 senttiä korkeat, pohja 130 senttiä x 130 senttiä.

Halvat ovat huvit.

Tanssiva pingviini-mikätin

Lisää doohickejä (= mikättimiä) kokoelmiini. SQ oli tilannut jotain ihme-valokaapelia Hong Kongista (siis sieltä Aasiasta, ei kaupasta), ja samaan pakettiin mahtui parin euron vaaleanpunainen usb-porttiin menevä tietokoneen hiiri, siis pingviini... Kaikkea ne keksiikin.

Ja Ebay, se taivas sitten taas... Tällaisen paketin SQ oli tilannut: musiikin tahtiin tanssiva pingviini, joka oli postitettu Jenkeistä aprillipäivänä, ja tänään sai hakea postista. Tämä pingviini keikkuu musiikin tahdissa ja välillä päästelee pingviiniääniä, kun pyrstöä hipaisee, ja rääkäisee pingviiniääniä. Piuhan laitan koneesta siihen, niin se toimii kaiuttimena.

Rusettikauluksinen pingviini on seinäpistokkeeseen laitettava yövalo, ihan jostain Cittarista ostettu.

Kuinka monta kissaa?

Yllä oleva kuva on jälleen naapurin kissoista. Kuinka monta kissaa on tuolilla? Vastaus löytynee tämän kirjoituksen lopusta.

Olen ollut hurjan väsynyt tänään. Jouduin (sain) istumaan kurssilla, ja vaikka join ennätykselliset kolme kupillista kahvia päivän mittaan, niin olen ollut niin väsy, että! Taitaa eilinen päivä väsyttää: ensin kuusi tuntia töissä, sitten kolme tuntia ystävän luona leikkaamassa ja pakkaamassa paperia laatikoihin, ja sitten vielä illalla 11 kilometrin lenkki. Krooh pyyh! Tänään en tee yhtään mitään. Mulla on TV-vajausta, haluan katsoa töllötintä koko loppuillan (Lost, Fringe...). Paperia täynnä olevat laatikot kuskaamme hyväntekeväisyyteen.

Kissoja on peräti seitsemän kappaletta tuolilla.

Valmistautumista Japanin matkaan

Hyvä vanha asiakkaani antoi minulle vasemmanpuoleisen vanhan kirjan. Olen sitä lueskellut aina silloin tällöin junassa. Sopivan pieni, joten kulkee helposti mukana. Kyllä sieltä aina jää jotain mieleenkin. Oikeanpuoleisen vihkosen hain Akateemisesta tänään, SQ:ta varten. Vihkosessa on vain kuvia, joten jos elekieli ei enää riitä, niin sitten voi kirjasta osoitella halutun esineen tai asian kuvaa. Kahtotaan, jos sitä tarvitsee, vai pärjäämmekö englannin ja elekielen sekoituksella vai otetaanko avuksi meikäläisen oppima turistijapani.

Kyllä me nyt jo osaamme kolme hampurilaista, pihvin, kahvin ja coca-colan tilata japaniksi. (Miksi kolme? No, sana "sanko" on kolme kpl. En tosin muista, oliko "sanko" tarkoitettu pyöreille esineille vai mille...)

Kylvyssä

Pääpingviini kävi kylvyssä, joten turkki - kyllä, ei mikään höyhenpeite - on jälleen puhtaan valkoinen. En tiedä, kuinka monta pesua Pääpingviini kestää.

Ensimmäinen pääsiäiskortti

Saimme postitse ensimmäisen pääsiäiskortin tänä vuonna. Kiitos Anulle! Itse en ole tehnyt yhtään pääsiäiskorttia, ja en ole pääsiäiskortteja lähettänyt kaiketi koskaan. Ja eipä niitä kyllä ole tullutkaan, en ainakaan muista. Pääsiäinen ei ole niin korttirikasta aikaa kuin joulu.