Pitkäpiimäinen purkki

Mä testaan nyt, miten luodaan tekstiä iPadilla. Jos tää meinaan onnistuu, niin pääsen enemmänkin päivittämään tätä blogiani. Voin kotisohvalta kirjoitella. Ei hajuakaan vielä, miten kuvia lisätään, mutta katsotaan. Tietokoneella tulee niin vähän istuttua kotona. 

Mutta asiaan. Tämän purkin päällystämisen aloitin vuonna 2008 :D Se jäi kesken, kun ajattelin, että en saa tuota boordia suoraan. Purkki seurasi mukana muutosta toiseen... Nyt kolme viikkoa sitten tytöt askartelivat jotain, niin minä ajattelin tarttua härkää sarvista. Aloitin liimaamalla yhden reunan. Seuraavalla kerralla jatkoin... Ja eilen sain sen valmiiksi.

THE HYLLY

Sain tässä inspiraation tuunata yhden Ikean Billy-hyllyn. Eräällä facebook-kirppiksellä annettiin tällaista hyllyä. Menin ja varasin. Kesälomallani aloin sitten puuhaan:

Hylly oli tylsän valkoinen.

Minulla on pari kukkakirjaa kirppikseltä hankittuna. Mitä ne hyllyssä tekevät, kuka niitä katselee. Kesälomareissulla Joensuun alapuolelta ajaessamme kotia kohti otin pelkääjän paikalla istuessani sakset käteen ja aloin leikkaamaan. Yöllä kotia päästyämme Sq:n avaessa auton etuoven, ulos valui ensin kaikki se silppu, mitä olin monen sadan kilsan aikana onnistunut tekemään. Sain kaikki kukat leikattua kirjoista.
Sitten ostin pensselin, purkin Erikeeperiä ja huonekalulakkaa, ja aloin hommaan. Sivut saatuani valmiiksi kukat loppuivat. Oli pakko pitää luova tauko. Millä mä lopun hyllyn päällystän? Varastoistani löytyi vaaleanpunaista lahjapaperia. Silppusin sen suosiolla palasiksi. En alkanut rullaleveydellä liimaamaan takaseinään. En olisi sitä kuitenkaan saanut suoraan ja hienosti. Liimailin takaseinän täyteen vaaleanpunaista silppua. No entäs sitten hyllyt...? Purin kaikki kymmenen tapettikirjaani (se oli aika iso homma!), ja löysin yksivärisiä palasia, joilla päällystin hyllyt. Erivärisiä punaisia. Lakkasin huonekalulakalla liimalakan päälle sivut ja takaseinän, hyllyjä en lakannut. Lopputulos on tässä:

Nyt se seisoo askartelutilani nurkassa. Olen laittanut siihen askartelutarvikkeitani. Siitä tuli hieno, ihan hyvä kun ei kovin läheltä katsele :D
Eli nyt on tehty muutakin kuin kortteja taikka virkattu pilttipurkinkorkkeja.

Tyttöjen päiväkodista sain pari pöytää ja tuoleja. Pitäisiköhän tehdä niille sama homma ja tehdä vähän rahaa? Terveisin pari kymppiä tilillä...

Uusi kirppis

Uusi kirppis avautui vihdoin ja viimein paikkakunnalle! Tämä kirppis lopetti keskustassa lokakuun - marraskuun vaihteessa, koska tilat kävivät pieneksi. Uuden kirppiksen piti aueta jo ennen vuodenvaihdetta, mutta ei sitten niin käynytkään.
Heti avajaispäiväksi, viime perjantaiksi, minulla oli kirppiksellä 2 pöytää tavaraa notkuen. Ystävänikin toi omia tavaroitaan myyntiin.
Heti pari päivää myöhemmin vein ikea-kassillisen lisää. Ja keskiviikkona sekä eilen perjantaina. Kyllä nopeasti tavara hupenee, koska en pidä mitään suuria summia. Maksimi on ollut 7 euroa. Suurin osa euron, pari. Pöytävuokra: ottavat 30% tuotosta.
Tyttöjen kanssa on vain aika stressaavaa, kun he haluaisivat tutkia pöytien antimia. Saa olla silmät selässäkin, että eivät riko mitään. Eilen annoin heille rusinapurkit käteen ja pyysin istumaan yhden pöydän alle. Sain rauhassa järjestää pöytiäni.
Myytävänä kirjoja, keittiötavaraa, verhoja, vaatteita (ei minun), postikortteja, tarroja, työkaluja...

Ystävänpäivää kaikille!

Hyvää Ystävänpäivää kaikille. Itse unohdin, tai mieluummin, en ehtinyt laittaa, kortteja postiin. Yhden omatekoisen (vm. 2010) kortin annan nyrkkipostissa ystävälleni tänään. Hän lupasi viedä minut teekauppaan, ja sitten teatteriin Hgin Karjalatalolle Käpylään. Eli minulla on vapaailta. Pappa hakee tytöt päivähoidosta.

Ihanaa, kohta on viikonloppu. Tarkoitus olisi lauantaina käydä uimassa tyttöjen kanssa. Sq tulee mukaan, koskan,  niin kauan, kun nuo tyypit eivät osaa uida, pitää mennä mukaan vahtimaan, että eivät huku. Uintitaito täytyy heidän saada, luistelemaan ja hiihtämään ei ole pakko oppia. Sitä ei meinaan kuole, jos ei osaa noita kahta jälkimmäistä asiaa.

Itse olin 4-vuotias, kun opin vahingossa uimaan. Menin isäni ja veljeni kanssa uimahallille. He jättivät minut lastenaltaaseen ja menivät itse uimaan matkaa. Muistan, kun yht'äkkiä vain tajusin, että osaan uida selkää. Jossain vaiheessa opin koirauinnin. Ikinä en mitään uimakouluja käynyt, mitä nyt koulun kanssa kävimme joskus uimassa. Joten sen takia rintauintitekniikka minulla on aivan väärä. Mutta pärjään. Olen hidas mutta sitkeä uija.

Tytöt rakastavat vedessä läträämistä. Eivät millään malttaisi olla ennen uintia saunassa edes 5 minuuttia. Heti pitäisi päästä uimaan/läträämään. Uinnin jälkeen tykkäävät maata lauteella. Ja pukuhuoneessa maistuu äidinleipä. Ei minun siemen-pähkinäleipä muulloin maistuisikaan. Vain silloin, kun on kova nälkä.

Uusi kirppis paikkakunnalle

Uusi kirppis aukeaa tässä tai ensi kuussa. Olen sitä odottanut jo pari kuukautta, koska minulla on sillä kirppiksellä kaksi pöytävarausta. Jatkuva pöytä, jolloin ottavat 30% tuotosta. Tuota roinaa on kertynyt niin kamalasti, että nyt haluan nurkat tyhjäksi. Siis autotallin ja hallin nurkkiin on kertynyt kirppisroinaa. Osan myyntituotosta laitan uudelle lastensairaalalle.

Sitten laitan myyntiin osan käyttämättömistä postikorteista, joita en kerää, esim. onnittelukortteja. 

En tiedä, kunka kauan pöytiä pidän. Ehkä kauankin, koska minun ystävä ja yksi mummeli haluaisivat päästä tavaroistaan eroon. Olen lupautunut avustamaan hinnoittelussa. Itse voin väsätä hintalaput, se ei ole mikään ongelma.

Tänään kirppiksen omistaja soitti ja sanoi, että tänään voi mennä tutustumaan. Hän piti keskustassa kirppistä. Minulla oli siellä pöytä 2 viikkoa, ja sen jälkeen myin 11 kuukautta postikortteja. Kun kertoi, että muuttavat uusiin, isompiin tiloihin, niin päätin toimia heti ja varata pöydän tai kaksi.

Toivottavasti menestyy, vaikka ei ole enää keskustassa. 

Nyt paikkakunnalla on jälleen kolme varteenotettavaa kirppistä.

Lumi uhkaa kadota

No niin. Lumi sulaa ja purot sanovat puli, puli. Sunnuntaina kiertelin ystävän kanssa pari paikallista kirppistä, ja löysin ne monot! Tytöt pääsisivät vihdoinkin hiihtämään. Jos ei maa paista lumen läpi viikonloppuna, niin täytyy kokeilla hiihtämistä. Eipä tässä mennyt kuin vain 6 viikkoa etsiä suksimistarvikkeita. Uutena en viitsi ostaa, koska ne jäävät heti pieniksi. Naapurikaupungin urheiludivarista löysin kahdet sukset ja yhdet monot. Tosin kahdella eri kertaa. Sauvat löytyivät fb-kirppikseltä. Neljästä eri paikkaa nuo suksipaketit on nyt haalittu.

Itseltäni jää kyllä hiihdot väliin tältä talvelta. Sen verran vaikuttaa olevan tuota lunta vähäsen, että en viitsi mennä pilaamaan suksiani tuonne maastoon.

Kamera, kamera, kamera...

Pari kuukautta tyttöjen syntymän jälkeen tutustuin yhteen eläkeläiseen. Hän kertoi, että jos apua tarvitsen, hän voi hoitaa lapsiani. Lapseton kun on. Hän sitten tutustui lapsiini ja hoiti heitä hyvin. Pääsin. Sq: kanssa käymään Tukholmassakin kahdestaan, kun L ja Helinän kummi hoitivat tyttöjä näiden ollessa puolitoistavuotiaita.
Tutustuin L:ään paremmin, kävimme kahveella, kuskasimme hänen ostamaa pesukonetta / pakastin. Autoimme tietokoneongelmissa, kävimme kaupoissa, kun hän tarvitsi kyytiä. Kierreltiin kirppiksiä, teimme reissuja lähikuntiin, hiihtämässä, luistelemassa... Tyttöjä hän halusi hoitaa, että pääsin käymään kuntosalilla, lääkärissä jne.
Oli vaik yksi kausi, kun hän ei halunnut oikein hoitaa tyttöjä. Ei hän sitä mainostanut, mutta aavistin. Silloin kun tytöt alkoivat liikkumaan ja eivät vielä osanneet puhua. Mutta kun älliä alkoi olemaan tarpeeksi itsensäilmaisuun ja tottelevaisuuteen, L oli jälleen valmis hoitamaan tyttöjä. Myönnän, että se aika, kun taaperot menevät kuin päättömät, ei ole mitään herkkua pitää jöötä.

Huomasin, että olisi pitänyt pitää suhde vain yya-sopimustasolla...
Joulukuussa 2012 hän alkoi "itkemään", kun oli kaupan avajaisista ostanut digikameran, mitä ei osannut käyttää. Ilman kameraa oli ollut vuosia. Katsellut, kun minä olen ottanut kuvia omallamme, ja se on näyttänyt helpolta hommalta. Harmitteli, kun ei ollut edes vanhemmistaan viinaikaisia kuvia.
Hän tykästyi meidän pari vuotta vanhaan kameraan, kuinka se näytti niin helpolta. Lainasin viikoksi kameraamme hänelle. Lopulta kävi niin, että hän otti meidän kameran, ja me myimme hänen uuden kameran. Eihän siitä uudesta saanut sitä, mitä hän oli kauppaan maksanut. Me ostimme uuden Sonyn, jota minä en meinannut oppia käyttämään. Liikaa hienouksia, joita en vieläkään vuoden jälkeen osaa hyödyntää. Sitä hänen kameraa emme halunneet käyttää.

No, hän oli tyytyväinen valintaansa, enkä kuullut mitään koko kamerasta.

Jouduin vain välillä sivusta seuraamaan, kun hän etsi itselleen slmälaseja puoli vuotta. Osti ja palautti. Kiersi kaikki kaupungit 200 kilsan säteellä ja etsi silmälaseja. Rahaa paloi matkoihin... Lopulta löytyi lasit, jotka olivat suunnilleen samanlaiset kuin rikki menneet vanhat lasit.

---
Hän täytti vuosia. Olin yllättynyt, kun selvisi, että hän on vasta 54-vuotias. Olin olettanut, että hän on eläkkeellä, niin kuin yli 65-vuotias olisi. Hän kun vaikuttaa paljon vanhemmalta kuin on. Silmälasit, pukeutuminen, hiustyyli, puheet, kunto, eläkkeellä oleminen, kaikki tuo antoi sen kuvan, että on 65-vuotias ainakin. Kerran sitten kysyin, miten hän on poissa työelämästä. Ei halunnut kertoa. Hän ostaa juniin eläkeläislipun, joten kyllä hän jonkinmoisella eläkkeellä on. Hoitaa vanhojn vanhempien ja juopon kaksoissiskon asioita päivisin. On yksinäinen. Siihen on syynä se, että ei puhu omista asioistaan ja tunteistaan. Hänen "lähelle" ei pääse. Valittaa kyllä osaa. Milloin lääkärit tekevät väärin, milloin mitäkin. Hänen valitusjutut olen antanut mennä korvasta sisään ja toisesta ulos.
Kävimme pyöräilemässä, hiihtämässä ja kävelyllä. En halua enää mennä vetämään kivirekeä perässä ja palelemaan. Menen mieluummin omaa vauhtia kuin palella ja yrittää väkisin keksiä jotain juteltavaa. Ei paljoa ole jutun juurta, kun toinen puhuu vain säästä.
Eikö sekin jo sano jotain outoa, jos omistaa auton, mutta ei voi kertoa omille porukoilleen (vanhemmat, sisko), koska muuten tulee turhaa nalkutusta. Eikä sitä, että menee viikoksi etelän lämpöön. Hänellä on selvä luottamuspula. Ehkäpä hänellä on ollut episodi sen auton kanssa. Ostanut auton, mutta ehkä joku siinä autossa ei mielyttänyt, ja halusi palauttaa pitkän ajan kuluttua. Hankala ihminen, tosissaan.

...
Pari kuukautta sitten joulukuussa hän otti puheeksi tämän kameran, yli vuosi sen jälkeen, kun oli ostanut sen meiltä.
"Jos me voitais auttaa häntä hankkimaan kameran, ja maksaisimme vähän siitä hänelle myydystä kamerasta, kun se ei ole hyvä". Anteeksi nyt vain, kameramme on ollut hänellä vuoden. Hän on menettänyt rahaa, koska ei halunnut uutta Olympustaan oppia käyttämään, me menetimme rahaa, kun halusin häntä auttaa luopumalla meidän kamerasta, joka meille oli riittänyt.

Kysyin, miksi kamera on huono. Joku asiantuntija oli sanonut, että siinä on roska, ja kannattaa vaan ostaa uusi kamera. Kysyin, mikä asiantuntija.  Siis Gigantin myyjä. Nehän nyt vain haluavat myydä.  Sitten L alkoi näyttämään kuvia, myös niitä alkupään kuvia. Ja niissä oli sinistä taivasta vasten kuvattuna joku tummentuma. Itse en ollut moista huomannut, itseäni se ei olisi haitannut. Kerroin, että kamerahuolto poistaa kennolta roskan 40€:lla. Ja suutuin, ja sanoin, että olisi heti palauttanut kameran kuin vuoden kuluttua. Ei käytetyssä kamerassa ole vuoden palautusaikaa!! Hän jatkoi, kun se oli niin kalliskin. No tietysti, kun ei se ollut mikään halpa kamera ostettaessakaan. Niitä sen ikäisiä kameroita myytiin kalliimmallakin. Sanoin, että en enää uudetaan ala siihen kamerarumbaan ja kuuntelemaan sitä itkua, kun on huono kamera tullut hankittua, vaikka olisi uusi ja kallis, kun ei osaa käyttää jne. En halua keskustella enää kameroista, ostan vanhan kameran takaisin. Piste!!! Meidän piikkiin meni. Hän oli hiljaa, koska ei ollut minua vihaisena nähnyt. Mä harvoin puhun suuni puhtaaksi, mutta olin niin vihainen!!
Sanoin, että maksan kun on rahaa.

Tämä siis tapahtui muutama päivä ennen joulua. Hän oli jo aikaisemmin toivonut, että en antaisi joululahjaa. En antanut, enkä korttia.
Joulupäivänä tytöt kävivät hänen luona, koska oli puhunut, että voisi ottaa tytöt kotiinsa. Vein heidät ja annoin 50€ (satasesta) kameranpalautusrahaa. Viestitin, että laitan loput, kun saan palkan. Olin pee-aa postimerkkiostosten takia.
Häneltä tuli tammikuussa viestiä, että miksi en maksa sitä loppusummaa (50€). Mulla ei yksinkertaisesti ollut maksaa heti palkkapäivänä. Kun sain huutistavaraa myytyä, niin pystyin maksamaan. Pistin tilisiirron viestiksi vain, kuinka ihana ihminen hän on, kun on lainannut minulle rahaa. Ja nyt on lainan palautuspäivä.
Pari viikkoa annoin mennä, kunnes viime lauantaina kysyin, haluaako käydä kierrätyskeskuksessa. Lähti mukaan. Oli ruskea kuin papu. Oli ollut viikon Espanjassa. Niinpä niin. En kysynyt mitään kameroista tai muustakaan. Kävimme van kierrätyskeskuksessa. Hän kyllä valitti taas, kuinka lääkäri kohtlee hänen äitiään ja naapurit valittavat hänen siskostaan. Ja kuinka hänestä tulee mökkihöperö, että hyvä kun vien häntä jonnekin. Hoh hoijaa...


Vanha kamera on nyt romulaatikossa. Kyllä sillä kuvia ottaa ja se tummentuma tulee esille vain tietyssä zoomauksessa snistä taivasta vasten. Ei me sillä mitään tehdä. Siitä saisi sen 40€, putsaus 40€. Ei kannata myydä.
Eli vaihdetaan!!! Tarvitsen 28 nron NNNmonot. Yhdet sukset ja yhdet sauvat on. Sitten olisi edes yksi suksipaketti. Saavat tytöt vuorotellen hiihtää.
......
Löysin kierrätyskeskuksesta sen, mitä menin etsimään: 4€:lla tuolin, josta saa selkänojan ja istuinosan irti. Vähän rautasahaa peliin, niin on tytöille luistelutuki.




- Marjut

Helmikuu jo aika pitkällä

Moi pitkästä aikaa! Istun junassa enkä ottanut mitään luettavaa. Tätä tekstiä varmaankin jatkan milloin missäkin... Nyt on niin lämmintä, että voi junaa odotellessa naputella. Vahinko vain, että en vielä saa kuvia liitettyä tähän lennossa.

2.2 oli valtakunnallinen kaksostenpäivä. Me juhlistimme päivää viettämällä kaksi tuntia paikallisessa hoplopissa. Tytöt tykkäävät mennä pitkin putkia, istuimme kaikki neljä pallomeressä... Hauskaa oli. Paikallinen m o n i k k o yhdistys oli järjestänyt jäsenilleen tapahtuman, eli yhdistyi maksoi sisäänpääsyn. Minä kuulun yhdistyksen hallitukseen, joten tiedän, mitä tapahtumia on tulossa vuoden aikana. Huhtikuussa jälleen kirppis paikallisella koululla.

Hoplopin jälkeen menimme Raksiin syömään. Laskeskelin, kuinka monta kertaa isäni on vienyt minut ulos syömään silloin kun olin lapsi. Se on helppo laskea: 2 kertaa.
Taisin olla molemmilla kerroilla kuusivuotias. Ekalla kerralla äitni oli tarjoilijana töissä yhdessä kapakassa. Muistan, että söin pesunamuussia ja nakkeja. Äiti tarjoili.
Tätini perheineen ajoivat Ladalla pohjoisesta katsomaan Etelän ihmeitä. Koska heille piti esitellä Hesaa, kävimme Korkeasaaressa ja Linnanmäellä, sekä Rautatien aseman tunnelissa syömässä. Oli eka kerta minulle noissa nähtävyyksissä. Sen koommin en isäni kanssa käyty missään kivassa paikassa. Hän kun aina säästi, jotta voi nyt eläkkeellä ollessa brassailla ja panostaa vain itseensä.

Me taas panostamme tyttöihin. Ovat käyneet heidän nuoresta iästä huolimatta jo kaksi kertaa Linnanmäellä, kerran Puuhamaassa, kolme kertaa Ruotsissa Silja Laineella, Hoplopissa tai sen tapaisessa viisi kertaa, ja ulkona syömässä monesti. Linnanmäellä on niitä ilmaisia laitteita nykyään perheen pienimmille.
Minä olin aika iäkäs, kun menin ensimmäisen kerran ulkomaille: 21-vuotias viikoksi Lontooseen sen aikaisen poikakaverin kanssa. Ruotsissa kävin 22-vuotiaana.

Jos tytöt olisivat syntyneet 20 vuotta aikaisemmin, eipä he olisi varmaankaan niin usein päässeet kaiken maailman rientoihin...
--------
Vaikka joulusta on jo tovi, niin sen verran kerron, että kuusi oli tänä vuonna olohuonessa eikä terassilla, sekä joulupukki kävi. Kuusi sai olla rauhassa, joulupukkia ei enää juostu karkuun. Pukkia peräti pyydettiin avaamaan joululahja, kun tyttö ei itse saanut paketia auki.
Entisen naapurin pyysin pukiksi. Ja ensi jouluna uudestaan.

Minulla on yksi uskovainen ystävä, joka on aika jyrkkä. Pelkään, että hän pilaa tyttöjen pukkiuskomuksen. Hän toitottaa, että pukkia ei ole olemassa jne. Jopa pääsiäismunat ovat pannassa!
Haluan, että tytöt vielä vuosia uskovat pukkiin. On jotain jännitystä jouluksi. Nyt se ainakin meni täydestä kun väärä raha.
Meille pukki kuuluu kulttuuriin. Ei me siihen uskota niin kuin ei uskota jeesukseenkaan. Mutta ev.lut. kirkkoon kuulutaan. Se on osa meidän kulttuuria. Ja tytöt käyvät pyhäkoulussa sunnuntaisin (mikä ei ole edes ev.lut.)
----------
Askartelu ja postikortteilu on ollut jäissä. Olen vapaa-aikoina laittanut tavaraa huutikseen. Tuntuu, että kotona ollessa ei ollut näin tiukkaa, mutta nyt töissä käyvänä maksetaan päivähoito ja työmatkat. Ne vievät ison loven palkasta, asuntovelkoja nyt unohtamatta. Tässä joulun jälkeen oli tosi tiukkaa. Tuli jopa ryppyjä erääseen ihmissuhteeseen rahatilanteen takia. Kerron siitä myöhemmin.

Ennen vuoden vaihtumista ja postimaksujen nousua ostin paaljon postimerkkejä, niitä 1. ja 2. luokan merkkejä. Itella-pönttö meni nostamaan maksuja ihan sikapaljon!!! Joten kannatti sijoittaa noihin merkkeihin ennen vuodenvaihdetta. Varsinkin kun niitä tulee käytettyä noihin huutiskamojen postitukseen.
Mutta en tiedä, mitä valuuttaa ajattelin merkkejä ostaessani. Ostin meinaan niin paljon, että tili tyhjeni. Onneksi sain sentään bonuksia koska ostin S-kaupan yhteydessä olevasta asiamiespostista.
Sitten kärvisteltiin kuukausi... Onneksi huutiskauppa kävi, että sai välillä ostaa ruokaa ja pakastimessa oli sapuskaa.
-----------
Sen verran askartelin ennen joulua, että päällystin Tarjoustalosta hamstraamat kenkälaatikot tapetilla. Näihin laatikoihin laitoin joululahjoja ihmisille. Kun kerran tapettikirjoja on käytettäväksi.
Ja nyt kerään vessapaperinhylsyjä. Aion tehdä taideteoksen... Vaikka autotallin seinälle, jos ei muualle mahdu.
------------
Koivunlehti lähetti iiiison laatikon postikortteja askarteluun. Vakka Kuopiossa lopetti korttien myymisen, joten laitoin vienon toiveen, että Smartpostilla laittaa niitä kortteja minulle, jotka eivät kelpaa kenellekään mutta olisivat sopivia askarteluun. Smartpostillahan voi laittaa tulemaan vaikka 35 kiloa.
No, iso paketti sieltä tuli. Kyllä minulla ja tytöillä on ollut kivaa! Käymme keittiön pöydän ääressä korttipinoja läpi. Raakaan siitä kortteja omiin askarteluihin, päiväkoteihin ja tytöille. Tytöistä on tullut aika hakoja saksien käytössä, kun ovat saaneet leikellä mielin määrin niitä kaksiosaisten korttien valkoista sivua. :)

Hoarders

Himohamstraajat
Muistatteko sen tv-ohjelman, jossa ihmiset asuivat asunnoissa, joissa ei mahdu kulkemaan? Oletko livenä nähnyt sellaista?

Minä olen.

Eräs liikuntakyvytön mies menetti isänsä. Tämä ei niin vanha mies oli vuokralla kahdessa paikkaa. Tämä toinen kerrostaloasunto, jossa hän on asunut 70-luvulta lähtien, on ollut ihmisistä tyhjillään 6 vuotta. Itse hän asui toisaalla asuinkumppaninsa kanssa.

Yli kymmenen vuotta sitten asuimme tämän miehen lähistöllä. Muistan, kun veimme Sq:n kanssa roskikseen pari vanhaa tietokoneen näyttöä. Kun olimme selkämme kääntäneet jätekatokselle, haki mies ne näytöt siltä roskiksesta.
----
Tarjouduin siivoamaan hänen 71 neliön asunnossaan, mutta kun hesarikin oli tärkeä, niin luovutin.

Hänellä oli merkkipäivä. Sen verran oli raivattu, että sohvalle mahtui istumaan. Taisi poikakin mahtua ovesta sisään tuolillaan, mutta ei enää sen jälkeen.

--------
Olin eilen auttamassa miehen tytärtä urakassaan. Onneksi siellä oli kaksi muutakin naista. Ja Sq tuli ajamaan peräkärryllä tavaraa pois.
Naiset olivat jo viisi päivää uurastaneet. Eli keittiön kaapit oli raivattu, yhdessä nurkassa oli työkaluja, toisessa pullot, kolmannessa kirppikselle.
Isompi makuuhuone ja pienempi makuuhuone olivat raivaamatta.
Näiden huoneiden ovelta näki, että tavaraa oli ovelta peräseinään asti, banaanilaatkoita lattiasta kattoon asti. Näissä huoneissa ei ollut huonekaluja.
Sain eilen pienemmän huoneen raivattua. Laitoimme puolet huoneesta sähköelektroniikkaromua varten. Oli todella vanhoja tietokoneita, vhs-kasettisoittimia 5 kpl, neljä vaatekaapillista täynnä vhs-kasetteja. Tölkkejä ja pulloja, jotka säästetty sitä varten että viedään takaisin Viroon, Ruotsiin... Ja Alkoonkin on pulloja ja tölkkejä. Tyhjiä pahvilaatikoita paljon! Ja työkaluja, uusia ja vanhoja, monin kerroin. Uudet paketeissaan. Parveekkelle en vielä päässyt kurkistamaan, mutta todnäk täynnä tölkkejä.

Paljon hyvää tavaraa menee metallinkierrätykseen. Taskulamppuja ainakin 100, taskulaskimia toinen 100. Yritän löytää kännykät. Hänellä on joka malli nokialaisesta. Joku museo olisi ehkä kiinnostunut niistä.

Pöytälevyjä on paljon. Ehdotan, että pistän heti faceen, joku voi vaikka hakea ne. Ei tarttis heittää kaatikselle. Huh!

Eilen meni kolme peräkärryllistä pahvia, 10 banaanilaatikollista paperia (ehdin pelastaa postikortit, pari aapista, joita itsekin lukenut...), peräkontillinen lasia.

Mitä sanotte vasarasta, josta puuttuu vasarapuoli?

Tälle miehelle poika hankki 50 m2 varaston 5 vuotta sitten, jotta siirtäisi tavaransa sinne. Mutta ei saanut aikaiseksi. Hän vain alkoi täyttämään sitäkin varastoa. Ja siellä on muidenkin tavaroita, mutta edesmennyt maksoi kaikki vuokrat. Kukaan muu ei sitten osallistunut vuokranmaksuun.
200 kilsan päässä on kesämökki. Siellä appeni oli naisystävänsä kanssa siivoamassa. 10 jätesäkillistä roskikseen, pahvia, paperia mitä lie. Siivoamassa henkilöt jotka eivät kierrätä, joten varmasti meni paljon hyvää tavaraa roskikseen. :(

Ja siinä asunnossa, missä asui loppuun asti, asuinkumppani yritti vähän hallita sitä, ettei tullut roskaa sisälle, mutta aina vaan keskelle olohuonetta kertyi kasa...

Ja mitä maksoi roskan säilytys: 5 vuoden kerrrostaloasunto, jossa jääkaappikin päällä. Ainakin 50.000€, varastohalli 15.000€. Mies oli veloissa sen 80-luvulla rakennetun kesämökin ansiosta, joten se menee myyntiin. Surullista.

Nyt olen tullut junalla, istunut kahvilla, jatkan matkaa seuraavalla junalla raivauspaikkaan.

Jatkuu....

Ja tänään sunnuntaina jatkuu raivaus. Istun junassa. Olen yskinyt viimeiset 25 min keuhkoni pihalle. Jouduin juoksemaan junaan viimeisen kilometrin. Onneksi juna odotti, että ehdin junaan. Voi kanssamatkustajaparkoja! Joutuvat kuuntelemaan kun yskin, niistän ja aivastan. Kaikkea yhtäaikaa... Ja hartaasti.

Eilen lauantaina olin pahvilaatikoita länäämässä kasaan. Uffelle menee monta pussillista uutta vaatetta. Takakontti täynnä tavaraa tuli halliimme. Perjantainen peräkärryllinen ja tämän päivän perärryllinen tulee kirppistavaraa. Kaupungissamme aukeaa uusi kirppis, jonne vien myyntiin. Pöytä on vuodeksi. Ottavat myynnistä 30 prossaa, lopputuoton pistän uuden Lastensairaalan hyväksi.

-----

Töistä kuskasimme kaksi metriä paperia halliimme. Vein sitä päiväkoteihin. Tänään tulee viisi ihmistä hakemaan sitä paperia. Ystäväni lopettaa firmansa. Tämän vuoden loppuun saakka aikaa tyhjentää sitä firmaa. Toivat eilen meille 6 laatikollista kirjekuoria. Nekin jaon facebookissa halukkaille. Ystävän huonekaluja yms. olen laittanut huutonettin. Niitä on myyty aika paljon. Joulun jälkeen kaikki menee faceen annetaan ilmaiseksi -osastolle.
Kaikkein haasteellisin myytävä on 150 m2 parvi, josta pyydetään 3000€. Sen purkaminen ja kuskaaminen on haasteellista. Voi olla, että ystäväni joutuu sen jättämään.
-----
Juuri istun kahveella ja odotan seuraavaa junaa. Otin joulutortunkin. Aika rasvaista. Sallin itselleni sellaisen kerran viikossa yhden, jouluna kaksi... Herkkua mutta lihottavaa. No, eiköhän kaloreita kulu kun rehkin taas tavaroiden kanssa iltamyöhään...

Onnea Onnea vaan

Nyt on juhlittu 3-v. synttäreitä tiuhaan tahtiin. Pari viikkoa sitten aloitimme pienimuotoisesti. Ellin kummi tuli peräti yöksi. Hän ei pystynyt tulemaan silloin, kun tyttöjen synttäreiden piti olla.

Toissa lauantaina oli jälleen kemut. Järjestin uskovaisille omat kemut. Tuttavapiiriini kuuluu joitain uskovaisia, joista jotkut ovat aika jyrkkiä. Ajattelin, että jos alkavat uskonnosta puhumaan, niin saavat sitten yrittää käännyttää toinen toistaan. :)

Niinpä adven- tistit, helluntailaiset ja metodistit istuivat sulassa sovussa kakkupöydän ääreen. Eniten ajattelin isääni, minkälaisen itsekehu-puheripulin hän jälleen järjestää.
Hain keskipäivällä tyttöjen mummun Hämylinnasta. Hän on isäni tuttu, joten hän tietää isäni jutut. 14.30 tulivat muut uskovaiset. Oikeastaan vain isäni ja yksi hellari ovat kovia puhumaan uskonnosta, joten en oikein välitä kutsua näitä muiden ihimisten aikoihin. Yksi eläkeläispariskunta-adven- tisti eivät soimaa ja käännytä, eikä metodisti-kaverinikaan. Joten klo 17 asti oli ihan kivaa. Sai juoda kahvia rauhassa. Yllätyin, että eräs adven- tisti joi kahvia. On tainnut hän maallistua.
Isäni tuli vasta myöhemmin. Olin tarkoituksella kutsunut hänet myöhemmin, koska hän jaksaa motkottaa kahvinjuonnista melkein joka kerta, kun hänet näen.
Ja tietty, kun istahti kakkupöytään teetään juomaan, alkoi hänen suusta tulemaan se iänikuinen itsekehu. Mitä hän on tehnyt, miten hän on toiminut oikein jne. Ei hän ollut muista kiinnostunut. Hän on narsisti.
Mutta ennen hänen tuloaan meillä oli mukavaa kakkupöytäkeskustelua. Ja olimme myrkkymme (kahvimme) ehtineet juomaan.
Näin isäni kirjoittavan vieraskirjaan. Ajattelin kauhuissani, mitä elämänohjeita ja raamatunlauseita sinne tulee, mutta onneksi oli ihan fiksua tekstiä, ilman viittauksia raamattuun.
Isäni vei mummun Hämylinnaan, joten minun ei tarvinnut lähteä uudestaan. Ensin tosin ajoivat 60 kilsan päähän hakemaan isäni lompakkoa ja koukkasivat noutamaan mummelin unohtamat silmälasit meiltä..

Viime lauantaina piti tulla lapsiperheet. Olin suunnitellut ongintaa. Perheitä tuli stten vain yksi, joilla 2 lasta, ja tyttöjen "kummitus".
Kerava oli siis edustettuna, asuivat kummitus ja perhe tosi lähellä toisiaan.

Oletus: olen aina olettanut, että tämä pariskunta ei juo kahvia, kun he ovat adven- tisteja. Kysyin nyt: kahvia vai teetä. Ottivat kahvia! Maailman kirjat ovat menneet sekaisin, kun adven- tistit ovat alkaneet juomaan kahvia!!!
Kaksi vuotta sitten kaadoin heille kuppiin kuumaa vettä sen kummempia kyselemättä... *Noloa*

Koska vieraina oli vain tämä yksi perhe ja kummitus, niin kakkutarjoilun jälkeen askartelimme. Tyttö, joka on 1/2 vuotta tyttöjämme vanhempi, hallitsi jo vähän paremmin liimapuikon käytön.

Sunnuntaina tuli sitten se toinen perhe, jonka piti tulla lauantaina. Ja yllätys, yllätys! Siskoni perheineen tuli. Sekä Helinän kummi.
Päätin järjestää ongintaa, vaikka oli vain 4 lasta. Annoin sitten aikuistenkin ja siskon lasten onkia myös. Palkintoina vihkoja, kirjoja yms. yms. Ainakin siskon lapset (16 ja 19 v) onkivat monta kertaa.

Maanantaina veimme päiväkerhoon yhden pienen kakun, joka oli jäännyt yli. Yksityisessä päiväkerhossa ottavat vastaan. Kuulin, että kunnalliset eivät ole niin innostuneita ottamaan tarjoiltavia vastaan.
Itse söin vain muutaman palan Sq:n tekemää kakkua, mutta tytöt ovat nyt kolmena päivänä saaneet nauttia kaikenlaisesta hyvästä. Loppu kakku joutui jo muualle.



KEITTIÖ
Olin ostanut yli vuosi sitten tytöille Ikean lastenkeittiön. Onhan meillä tilaa, missä säilöä. Sunnuntaina illalla tyttöjen mentyä nukkumaan Sq kasasi sen. minä kävin astiat ja leikkiruoat lävitse, joita olen kirppiksiltä löytänyt. Myöhään lauantai-iltana kannoimme keittiön tyttöjen huoneeseen. Sunnuntaiaamuna tytöt saivat nukkua klo 7:ään asti. Sitten menimme herättämään. Voi että olivat tohkeissaan kaikista astioista, ruoista joita kaivoivat keittiön uumenista.. Ja tiskiharjoista. Niistä he erityisesti tykkäsivät :D Oli mieluinen lahja.

(Muokkasin adven- tistit noin, toivottavasti ei heti joku hakurobotti löydä...)

Viljaton leipä

Istun täydessä junassa matkalla töihin. Olen todella pirteä nukuttua tooosi hyvin.
Olin lauantaina elämäni ensimmäisillä vauvakutsuilla. Ystäväni tytär saa lokakuun lopulla vauvan. Olin aika väsynyt sinä päivänä, kun vatsani on pitänut minua hereillä. Ystäväni oli tehnyt kivikaudenleipää juhliin (kutsujen teema oli terveellisyys). En ollut mitään syönyt aamiaisen jälkeen, joten alkoi olemaan suht nälkä. Mua ei huvittanut syödä, kun tuntui, että mitä vaan laitoin suuhuni, niin maha turpoo ja pörisee. Hän antoi minun maistaa leipäänsä. Oli todella hyvää ja vei nälän!
Itselläni oli jo resepti (saatiin tupperikutsuilla), joten se ohje meni jotenkuten näin:
Hanki silikonileipävuoka, ja blenderi, jolla voi murskata jäitä.

Ainekset:
100 gr saksanpähkinöitä
100 gr auringonkukansiemeniä
100 gr seesaminsiemeniä
100 gr pellavansiemeniä
100 gr kurpitsansiemeniä
100 gr manteleita
1 dl oliiviöljyä
5 kananmunaa
2 tl suolaa

Uuni 185 C
Paista 1 h

Kaikki jauhetaan. Sitten kulhossa sekoitetaan jauhot, öljy, suola ja kananmuna. Silikonivuokaan ja uuniin.

Ja siitä leivästä tuli hyvää. Seuraavalla kerralla laitan rusinoita taikka hunajaa joukkoon. Vähän pitää saada makua. Tämä on minun ensimmäinen resepti, jonka jaan täällä.

Ja arvatkaapa, onko vatsani voinut hyvin!? Olen luullut, että se on kahvi, joka on aiheuttanut ongelmia. Mutta onko se jauhot? Ruisleipä, jota puputin? Olen myös vähentänyt sokerinkäyttöä nyt. Vältän sokerijugurtteja, leipää....
Tänään olen syönyt salaatin, muutaman viipaleen tota siemenleipää (pitää todella hyvin nälän poissa, mikä on tärkeintä) ja raejuustoa sekä kahvia. Vatsa tykkää!!! Loppui vessaan juoksemiset.
Välillä mietin, onko mulla keliakia, mutta ehkä se vain on hiiva elimistössä. Kun on niin hikinin ollut.
Mene ja tiedä. Näillä mennään. Seuraavaksi yritän jostain etsiä terveyskakun ohjeen. Tyttöjen synttäreitä on tulossa, itselleni haluaisin tehdä kakun. Netti laulamaan...

Työelämässä

nyt on oltu työelämässä kolme viikkoa. Olen aika pian tarttunut töihin kiinni. Jo ekana päivänä tuntui siltä, että olen ikäni tehnyt näitä hommia. Onhan kolmessa vuodessa tullut uutta: kolme uutta vakituista työntekijää, tuntityöntekijöitä jokunen, uusia koneita. Ja suurimman osan ajastaan oleva äreä pomo.
Olen ollut ahkera. Koska teen vain kuuden tunnin päiviä, en käy kahvitauoilla. Ruokatunnin sentään pidän.
Itselleni tämä kuuden tunnin työrupeam sopii vallan hyvin. Jaksan paremmin. Mielestäni olen tehokkaampi kuin silloin kun tein 8 tunnin päivää. Olen hissukseen ja työnteossa koko ajan. Pomo on äreä, ja kaikille lähes koko ajan. Ensin ajattelin, että on vain mulle äreä, mutta kyllä hän on kaikille. Näin muut tänään kertoivat.

Meidän päivä menee suunnilleen näin: herätys klo 6:30. Tytöille valot ja radio päälle. Itse teen aamutoimet ja eväät. Sitten herätämme tytöt, vaatteet päälle, hiusten letitys ja pääsemme lähtemään 07:10.
Päiväkerhoon ajaa 7 minuutissa. Jätämme sinne tytöt ja ajamme asemalle. Juna lähtee 7:36
Klo 8:30 mä olen töissä. Klo 15:27 lähden töistä, kotoasemalla olen 16:17. Siinä mulla on hetki käydä kaupassa tms. Tytöt täytyy viimeistään klo 17 hakea päivähoidosta.
Kotona olemme 17.20. Teen ruokaa, syödään, sitten on hetki aikaa leikkiä. Puuroaika on jo klo 19.30, sillä tytöt menevät nukkumaan jo klo 20.
Siinä on mulla 3 tuntia aikaa tehdä omia hommia. Viimeistään klo 23 on mentävä nukkumaan.

Ennen kun lähdin takaisin töihin, valvoin klo 01:een. Tytötkin menivät vasta klo 21-22 nukkumaan. Aina olen heitä joutunut herättämään...

Ei meidän muu auttanut kuin aikaistaa koko perheen elämä.
Viikonloppuisin minä olen herännyt klo 07 herättämään tytöt. Pyrimme olemaan samassa rytmissä kaikkina päivinä.
Ajattelin, että Sq:n kanssa heräisimme vuorotellen aikaisin, mutta olen ollut niin pirteä viikonloppuaamuisin, että olen antanut miehen nukkua.
Tytöt viikonloppuisin herättää iskän klo 9:30 läpsäsemällä kädellä päin pläsiä!

Töissä istun toisen koneella, kun tämä toinen on lomalla. Minun vanhalle paikalle istahti yksi poika 3 vuotta sitten. Tänään hän siirsi koneen toiseen huoneeseen ja minun pöytä on tyhjä. Ensi viikolla siihen pitäis tulla uusi kone mulle. Lomalainen palaa keskiviikkona töihin, joten olisi hyvä, jotta kaikilla olisi työvälineet.

Mutta mutta... Töissä on ihan kivaa!!! Äreästä pomosta huolimatta.

Päiväkerho, päiväkoti, päivähoito - lapsella on monta nimeä

Toissa maanantaina menin tyttöjen kanssa päiväkerhoon. Olimme kaksi tuntia peräti. Ulkona leikittiin ja syömässä käytiin. Tiistaina vein heidät klo 9 ja noudin klo 15.30.
Ellillä alahuuli väpätti ja Helinä tarrasi jalkaan itkien. Sinne ne kuitenkin jätin. Kun iltapäivällä hain pois, Elli juoksi kohti ja ohitse, Helinä juoksi poispäin murjottamaan. Olivat loukkaantuneita, kun olin heidät sinne jättänyt.
Keskiviikkona Elli meni jo rohkeasti muiden lasten luokse, Helinä heittäytyi eteisen lattialle itkemään - kun äiti taas jättää sinne.
Torstaina menivät molemmat innoissaan muiden luokse, vielä halusivat vilkuttaa ikkunasta, kun äiti menee. Perjantaina äidistä ei enää niin mitään väliä.

Nyt ovat tämä viikon jääneet sinne ongelmitta, innoissaan. Ja kun haen, innoissaan leikkivät pihalla, eivätkä meinaa pois lähteä. Eilen lähtivät kyllä kiltisti, kun mainitsin, että menemme uimaan. Elli juoksi hoitotädiltä toiselle hokien: "me mennään uimaan, me mennään uimaan!"
(Ja menimme).

Itse olen tehnyt kaikenlaista. Ekana "vapaapäivänä" ihmettelin: mulla on kuusi tuntia omaa aikaa - mitä mä teen?! Apuva! En mä ole tällaiseen määrään vapaa-aikaan tottunut - kotona!
Kyllä mä olen jossain Hesassa käynyt, ollut päivänkin ja yön yksin, mutta nyt olen kotona, ihan itsekseni, ilman lapsia!
Tekemistä olisi vaikka kuinka, ja kaikkea kivaa tekemistä, mutta en saa tartuttua mihinkään. Viime viikolla joka aamu meni kahville ja lukemaan Ilta-Sanomaa johonkin kahvilaan. Kävin jopa sanomassa vakiokahvilan pitäjälle, että sinne ne lapset jäi, päiväkerhoon. Ja mulla on pallo hukassa.

Olen nyt sitten kaksi viikkoa lomalla, josta on enää huominen jäljellä.

Taidanpa mennä autotalliin, kantaa naamiksen kirppikseltä ostamani Ikean Expedit-lokerikkohyllyn (2x2) kodinhoitohuoneeseen, ja laittaa tyttöjen vaatteita lokerikkoihin.
Sitten pakkaan autoon kirppistavarat (enimmäkseen tyttöjen vaatteita). Klo 15 haen tytöt (1/2 aikaisemmin kuin tavallisesti) varamummin kanssa ja lähdemme naapurikaupunkiin torille myymään. Joka torstai (vielä tänään) saa myydä ilmaiseksi omia romppeitaan. Myynti on vähäistä mutta on silti kivaa!!! Kun aurinkokin paistaa.

Kirjoittelen taas joskus ja kerron, miten työt sujuu... byääääää!!!

Korttihaille ISO kortti (koko: A4)

Sain korttitilauksen! Ystävä tilasi kortin, jonka piti olla sopiva korttipeleistä pitävälle. Mietin hetken, ja tajusin, mihin voin käyttää Tiikeristä ostamani jättikortit! Vähän aikaa harjoiteltua, ja muutamaa korttia köyhempänä väsäsin seuraanvanlaisen. Kuori on tehty tapetista (tapettikirjoja on minulla nykyään 15!)

Ja kortin koko mahtava A4! Onnea-sanan kohotin tyynyillä, sisäpuolen tekstiin en ole niin tyytyväinen, mutta saa kelvata. Ja täti täyttää 75 vuotta, jos se ei tullut selväksi.

Arvaa, olenko pahemmin askarrellut. No en ole! Olen tehnyt kaikkea muuta. Tässä on enää muutama päivä aikaa ja sitten on töihin paluu. Byäääää!!!! Tosin olen jo vähän väsännyt laatikoita, joihin laitan joululahjat. Hain tyhjiä kenkälaatikoita, joita olen päällystellyt tapetilla. Kun tuota tapettikirjaa on siunaantunut enempikin. Saa sitten joululahjan saaja miettiä, säästääkö laatikon vai ei. Niitä kenkälaatikoita päällystän aina silloin kun joudan.

Kotia, kotia!,

Olemme kotona joskus yöllä tosi myöhään. Suunnilleen klo 03. Lahden Kärkkäisiltä haemme bensaa. Ehkäpä siellä ei ole nyt jonoa, yöllä... Huomenna Sq voi nukkua pitkään. Mä herään varmaan aikaisin, kun tytöt kuitenkin pitää saada ylös ihmisten aikoihin. Varsinkin, jos yritämme saada ne heräämään aikaisemmin ja aikaisemmin. Kamalaa tämä heräämisaikojen säätäminen.

Tänään emme käyneet uimassa. Sitä vastoin grillasimme makkaraa pihalla, Sq kävi katsomassa eläimiä tyttöjen kanssa, nukuin tyttöjen kanssa piiitkät päiväunet! Ainakin kolme tuntia! Sillä välin Sq kävi katsomassa lähistöllä olevat geokätköt.

Lähdimme tätini luota vasta klo 20. Viitasaarella kävimme syömässä iltapalan ja nyt vähän vaille klo 23 jatkamme matkaa kohti etelää nelostietä pitkin. Taisi tytöt nukahtaa takapenkillä kun ulkona on jo pimeää. Eivät näe lukea tai leikkiä.
......
Huomasin, että lastenvaunut alkavat olla ylimääräistä rahtitavaraa autossa. Vain Juuassa käytimme niitä auton ja järven välillä, vaikka olisimme voineet kantaa tyttöjä. Oulussa käytimme niitä, kun alkoivat olemaan väsyneitä ja halusimme hiukan kävellä kaupungilla. Kaupunkikävelyjä varten ne otettiinkin mukaan. Luultavasti vuoden kuluttua niitä ei tarvitse enää.

Ostimme nämä nykyiset vaunut noin kuukausi sitten. Meidän sateenvarjorattaat menivät niin kieroon, että niillä ei tehnyt enää mitään. Nykyisissä, käytettynä ostetuissa, tytöt istuvat peräkkäin. Vanhat myytiin pois hyvin edullisesti huutiksessa.

Tukholman reissulla ensi viikolla niillä vaunuilla tulee olemaan käyttöä.
......
Taidanpa laittaa penkin mukavammin ja suljen silmäni. Jos Sq:ta alkaa väsyttää, pystyn istahtamaan autonrattiin. Ihana mennä kotiin. On jo omaa tyynyä ja sänkyä (jossa kaksi petauspatjaa) ikävä.