Ystävänpäivää kaikille!

Hyvää Ystävänpäivää kaikille. Itse unohdin, tai mieluummin, en ehtinyt laittaa, kortteja postiin. Yhden omatekoisen (vm. 2010) kortin annan nyrkkipostissa ystävälleni tänään. Hän lupasi viedä minut teekauppaan, ja sitten teatteriin Hgin Karjalatalolle Käpylään. Eli minulla on vapaailta. Pappa hakee tytöt päivähoidosta.

Ihanaa, kohta on viikonloppu. Tarkoitus olisi lauantaina käydä uimassa tyttöjen kanssa. Sq tulee mukaan, koskan,  niin kauan, kun nuo tyypit eivät osaa uida, pitää mennä mukaan vahtimaan, että eivät huku. Uintitaito täytyy heidän saada, luistelemaan ja hiihtämään ei ole pakko oppia. Sitä ei meinaan kuole, jos ei osaa noita kahta jälkimmäistä asiaa.

Itse olin 4-vuotias, kun opin vahingossa uimaan. Menin isäni ja veljeni kanssa uimahallille. He jättivät minut lastenaltaaseen ja menivät itse uimaan matkaa. Muistan, kun yht'äkkiä vain tajusin, että osaan uida selkää. Jossain vaiheessa opin koirauinnin. Ikinä en mitään uimakouluja käynyt, mitä nyt koulun kanssa kävimme joskus uimassa. Joten sen takia rintauintitekniikka minulla on aivan väärä. Mutta pärjään. Olen hidas mutta sitkeä uija.

Tytöt rakastavat vedessä läträämistä. Eivät millään malttaisi olla ennen uintia saunassa edes 5 minuuttia. Heti pitäisi päästä uimaan/läträämään. Uinnin jälkeen tykkäävät maata lauteella. Ja pukuhuoneessa maistuu äidinleipä. Ei minun siemen-pähkinäleipä muulloin maistuisikaan. Vain silloin, kun on kova nälkä.

Uusi kirppis paikkakunnalle

Uusi kirppis aukeaa tässä tai ensi kuussa. Olen sitä odottanut jo pari kuukautta, koska minulla on sillä kirppiksellä kaksi pöytävarausta. Jatkuva pöytä, jolloin ottavat 30% tuotosta. Tuota roinaa on kertynyt niin kamalasti, että nyt haluan nurkat tyhjäksi. Siis autotallin ja hallin nurkkiin on kertynyt kirppisroinaa. Osan myyntituotosta laitan uudelle lastensairaalalle.

Sitten laitan myyntiin osan käyttämättömistä postikorteista, joita en kerää, esim. onnittelukortteja. 

En tiedä, kunka kauan pöytiä pidän. Ehkä kauankin, koska minun ystävä ja yksi mummeli haluaisivat päästä tavaroistaan eroon. Olen lupautunut avustamaan hinnoittelussa. Itse voin väsätä hintalaput, se ei ole mikään ongelma.

Tänään kirppiksen omistaja soitti ja sanoi, että tänään voi mennä tutustumaan. Hän piti keskustassa kirppistä. Minulla oli siellä pöytä 2 viikkoa, ja sen jälkeen myin 11 kuukautta postikortteja. Kun kertoi, että muuttavat uusiin, isompiin tiloihin, niin päätin toimia heti ja varata pöydän tai kaksi.

Toivottavasti menestyy, vaikka ei ole enää keskustassa. 

Nyt paikkakunnalla on jälleen kolme varteenotettavaa kirppistä.

Lumi uhkaa kadota

No niin. Lumi sulaa ja purot sanovat puli, puli. Sunnuntaina kiertelin ystävän kanssa pari paikallista kirppistä, ja löysin ne monot! Tytöt pääsisivät vihdoinkin hiihtämään. Jos ei maa paista lumen läpi viikonloppuna, niin täytyy kokeilla hiihtämistä. Eipä tässä mennyt kuin vain 6 viikkoa etsiä suksimistarvikkeita. Uutena en viitsi ostaa, koska ne jäävät heti pieniksi. Naapurikaupungin urheiludivarista löysin kahdet sukset ja yhdet monot. Tosin kahdella eri kertaa. Sauvat löytyivät fb-kirppikseltä. Neljästä eri paikkaa nuo suksipaketit on nyt haalittu.

Itseltäni jää kyllä hiihdot väliin tältä talvelta. Sen verran vaikuttaa olevan tuota lunta vähäsen, että en viitsi mennä pilaamaan suksiani tuonne maastoon.

Kamera, kamera, kamera...

Pari kuukautta tyttöjen syntymän jälkeen tutustuin yhteen eläkeläiseen. Hän kertoi, että jos apua tarvitsen, hän voi hoitaa lapsiani. Lapseton kun on. Hän sitten tutustui lapsiini ja hoiti heitä hyvin. Pääsin. Sq: kanssa käymään Tukholmassakin kahdestaan, kun L ja Helinän kummi hoitivat tyttöjä näiden ollessa puolitoistavuotiaita.
Tutustuin L:ään paremmin, kävimme kahveella, kuskasimme hänen ostamaa pesukonetta / pakastin. Autoimme tietokoneongelmissa, kävimme kaupoissa, kun hän tarvitsi kyytiä. Kierreltiin kirppiksiä, teimme reissuja lähikuntiin, hiihtämässä, luistelemassa... Tyttöjä hän halusi hoitaa, että pääsin käymään kuntosalilla, lääkärissä jne.
Oli vaik yksi kausi, kun hän ei halunnut oikein hoitaa tyttöjä. Ei hän sitä mainostanut, mutta aavistin. Silloin kun tytöt alkoivat liikkumaan ja eivät vielä osanneet puhua. Mutta kun älliä alkoi olemaan tarpeeksi itsensäilmaisuun ja tottelevaisuuteen, L oli jälleen valmis hoitamaan tyttöjä. Myönnän, että se aika, kun taaperot menevät kuin päättömät, ei ole mitään herkkua pitää jöötä.

Huomasin, että olisi pitänyt pitää suhde vain yya-sopimustasolla...
Joulukuussa 2012 hän alkoi "itkemään", kun oli kaupan avajaisista ostanut digikameran, mitä ei osannut käyttää. Ilman kameraa oli ollut vuosia. Katsellut, kun minä olen ottanut kuvia omallamme, ja se on näyttänyt helpolta hommalta. Harmitteli, kun ei ollut edes vanhemmistaan viinaikaisia kuvia.
Hän tykästyi meidän pari vuotta vanhaan kameraan, kuinka se näytti niin helpolta. Lainasin viikoksi kameraamme hänelle. Lopulta kävi niin, että hän otti meidän kameran, ja me myimme hänen uuden kameran. Eihän siitä uudesta saanut sitä, mitä hän oli kauppaan maksanut. Me ostimme uuden Sonyn, jota minä en meinannut oppia käyttämään. Liikaa hienouksia, joita en vieläkään vuoden jälkeen osaa hyödyntää. Sitä hänen kameraa emme halunneet käyttää.

No, hän oli tyytyväinen valintaansa, enkä kuullut mitään koko kamerasta.

Jouduin vain välillä sivusta seuraamaan, kun hän etsi itselleen slmälaseja puoli vuotta. Osti ja palautti. Kiersi kaikki kaupungit 200 kilsan säteellä ja etsi silmälaseja. Rahaa paloi matkoihin... Lopulta löytyi lasit, jotka olivat suunnilleen samanlaiset kuin rikki menneet vanhat lasit.

---
Hän täytti vuosia. Olin yllättynyt, kun selvisi, että hän on vasta 54-vuotias. Olin olettanut, että hän on eläkkeellä, niin kuin yli 65-vuotias olisi. Hän kun vaikuttaa paljon vanhemmalta kuin on. Silmälasit, pukeutuminen, hiustyyli, puheet, kunto, eläkkeellä oleminen, kaikki tuo antoi sen kuvan, että on 65-vuotias ainakin. Kerran sitten kysyin, miten hän on poissa työelämästä. Ei halunnut kertoa. Hän ostaa juniin eläkeläislipun, joten kyllä hän jonkinmoisella eläkkeellä on. Hoitaa vanhojn vanhempien ja juopon kaksoissiskon asioita päivisin. On yksinäinen. Siihen on syynä se, että ei puhu omista asioistaan ja tunteistaan. Hänen "lähelle" ei pääse. Valittaa kyllä osaa. Milloin lääkärit tekevät väärin, milloin mitäkin. Hänen valitusjutut olen antanut mennä korvasta sisään ja toisesta ulos.
Kävimme pyöräilemässä, hiihtämässä ja kävelyllä. En halua enää mennä vetämään kivirekeä perässä ja palelemaan. Menen mieluummin omaa vauhtia kuin palella ja yrittää väkisin keksiä jotain juteltavaa. Ei paljoa ole jutun juurta, kun toinen puhuu vain säästä.
Eikö sekin jo sano jotain outoa, jos omistaa auton, mutta ei voi kertoa omille porukoilleen (vanhemmat, sisko), koska muuten tulee turhaa nalkutusta. Eikä sitä, että menee viikoksi etelän lämpöön. Hänellä on selvä luottamuspula. Ehkäpä hänellä on ollut episodi sen auton kanssa. Ostanut auton, mutta ehkä joku siinä autossa ei mielyttänyt, ja halusi palauttaa pitkän ajan kuluttua. Hankala ihminen, tosissaan.

...
Pari kuukautta sitten joulukuussa hän otti puheeksi tämän kameran, yli vuosi sen jälkeen, kun oli ostanut sen meiltä.
"Jos me voitais auttaa häntä hankkimaan kameran, ja maksaisimme vähän siitä hänelle myydystä kamerasta, kun se ei ole hyvä". Anteeksi nyt vain, kameramme on ollut hänellä vuoden. Hän on menettänyt rahaa, koska ei halunnut uutta Olympustaan oppia käyttämään, me menetimme rahaa, kun halusin häntä auttaa luopumalla meidän kamerasta, joka meille oli riittänyt.

Kysyin, miksi kamera on huono. Joku asiantuntija oli sanonut, että siinä on roska, ja kannattaa vaan ostaa uusi kamera. Kysyin, mikä asiantuntija.  Siis Gigantin myyjä. Nehän nyt vain haluavat myydä.  Sitten L alkoi näyttämään kuvia, myös niitä alkupään kuvia. Ja niissä oli sinistä taivasta vasten kuvattuna joku tummentuma. Itse en ollut moista huomannut, itseäni se ei olisi haitannut. Kerroin, että kamerahuolto poistaa kennolta roskan 40€:lla. Ja suutuin, ja sanoin, että olisi heti palauttanut kameran kuin vuoden kuluttua. Ei käytetyssä kamerassa ole vuoden palautusaikaa!! Hän jatkoi, kun se oli niin kalliskin. No tietysti, kun ei se ollut mikään halpa kamera ostettaessakaan. Niitä sen ikäisiä kameroita myytiin kalliimmallakin. Sanoin, että en enää uudetaan ala siihen kamerarumbaan ja kuuntelemaan sitä itkua, kun on huono kamera tullut hankittua, vaikka olisi uusi ja kallis, kun ei osaa käyttää jne. En halua keskustella enää kameroista, ostan vanhan kameran takaisin. Piste!!! Meidän piikkiin meni. Hän oli hiljaa, koska ei ollut minua vihaisena nähnyt. Mä harvoin puhun suuni puhtaaksi, mutta olin niin vihainen!!
Sanoin, että maksan kun on rahaa.

Tämä siis tapahtui muutama päivä ennen joulua. Hän oli jo aikaisemmin toivonut, että en antaisi joululahjaa. En antanut, enkä korttia.
Joulupäivänä tytöt kävivät hänen luona, koska oli puhunut, että voisi ottaa tytöt kotiinsa. Vein heidät ja annoin 50€ (satasesta) kameranpalautusrahaa. Viestitin, että laitan loput, kun saan palkan. Olin pee-aa postimerkkiostosten takia.
Häneltä tuli tammikuussa viestiä, että miksi en maksa sitä loppusummaa (50€). Mulla ei yksinkertaisesti ollut maksaa heti palkkapäivänä. Kun sain huutistavaraa myytyä, niin pystyin maksamaan. Pistin tilisiirron viestiksi vain, kuinka ihana ihminen hän on, kun on lainannut minulle rahaa. Ja nyt on lainan palautuspäivä.
Pari viikkoa annoin mennä, kunnes viime lauantaina kysyin, haluaako käydä kierrätyskeskuksessa. Lähti mukaan. Oli ruskea kuin papu. Oli ollut viikon Espanjassa. Niinpä niin. En kysynyt mitään kameroista tai muustakaan. Kävimme van kierrätyskeskuksessa. Hän kyllä valitti taas, kuinka lääkäri kohtlee hänen äitiään ja naapurit valittavat hänen siskostaan. Ja kuinka hänestä tulee mökkihöperö, että hyvä kun vien häntä jonnekin. Hoh hoijaa...


Vanha kamera on nyt romulaatikossa. Kyllä sillä kuvia ottaa ja se tummentuma tulee esille vain tietyssä zoomauksessa snistä taivasta vasten. Ei me sillä mitään tehdä. Siitä saisi sen 40€, putsaus 40€. Ei kannata myydä.
Eli vaihdetaan!!! Tarvitsen 28 nron NNNmonot. Yhdet sukset ja yhdet sauvat on. Sitten olisi edes yksi suksipaketti. Saavat tytöt vuorotellen hiihtää.
......
Löysin kierrätyskeskuksesta sen, mitä menin etsimään: 4€:lla tuolin, josta saa selkänojan ja istuinosan irti. Vähän rautasahaa peliin, niin on tytöille luistelutuki.




- Marjut

Helmikuu jo aika pitkällä

Moi pitkästä aikaa! Istun junassa enkä ottanut mitään luettavaa. Tätä tekstiä varmaankin jatkan milloin missäkin... Nyt on niin lämmintä, että voi junaa odotellessa naputella. Vahinko vain, että en vielä saa kuvia liitettyä tähän lennossa.

2.2 oli valtakunnallinen kaksostenpäivä. Me juhlistimme päivää viettämällä kaksi tuntia paikallisessa hoplopissa. Tytöt tykkäävät mennä pitkin putkia, istuimme kaikki neljä pallomeressä... Hauskaa oli. Paikallinen m o n i k k o yhdistys oli järjestänyt jäsenilleen tapahtuman, eli yhdistyi maksoi sisäänpääsyn. Minä kuulun yhdistyksen hallitukseen, joten tiedän, mitä tapahtumia on tulossa vuoden aikana. Huhtikuussa jälleen kirppis paikallisella koululla.

Hoplopin jälkeen menimme Raksiin syömään. Laskeskelin, kuinka monta kertaa isäni on vienyt minut ulos syömään silloin kun olin lapsi. Se on helppo laskea: 2 kertaa.
Taisin olla molemmilla kerroilla kuusivuotias. Ekalla kerralla äitni oli tarjoilijana töissä yhdessä kapakassa. Muistan, että söin pesunamuussia ja nakkeja. Äiti tarjoili.
Tätini perheineen ajoivat Ladalla pohjoisesta katsomaan Etelän ihmeitä. Koska heille piti esitellä Hesaa, kävimme Korkeasaaressa ja Linnanmäellä, sekä Rautatien aseman tunnelissa syömässä. Oli eka kerta minulle noissa nähtävyyksissä. Sen koommin en isäni kanssa käyty missään kivassa paikassa. Hän kun aina säästi, jotta voi nyt eläkkeellä ollessa brassailla ja panostaa vain itseensä.

Me taas panostamme tyttöihin. Ovat käyneet heidän nuoresta iästä huolimatta jo kaksi kertaa Linnanmäellä, kerran Puuhamaassa, kolme kertaa Ruotsissa Silja Laineella, Hoplopissa tai sen tapaisessa viisi kertaa, ja ulkona syömässä monesti. Linnanmäellä on niitä ilmaisia laitteita nykyään perheen pienimmille.
Minä olin aika iäkäs, kun menin ensimmäisen kerran ulkomaille: 21-vuotias viikoksi Lontooseen sen aikaisen poikakaverin kanssa. Ruotsissa kävin 22-vuotiaana.

Jos tytöt olisivat syntyneet 20 vuotta aikaisemmin, eipä he olisi varmaankaan niin usein päässeet kaiken maailman rientoihin...
--------
Vaikka joulusta on jo tovi, niin sen verran kerron, että kuusi oli tänä vuonna olohuonessa eikä terassilla, sekä joulupukki kävi. Kuusi sai olla rauhassa, joulupukkia ei enää juostu karkuun. Pukkia peräti pyydettiin avaamaan joululahja, kun tyttö ei itse saanut paketia auki.
Entisen naapurin pyysin pukiksi. Ja ensi jouluna uudestaan.

Minulla on yksi uskovainen ystävä, joka on aika jyrkkä. Pelkään, että hän pilaa tyttöjen pukkiuskomuksen. Hän toitottaa, että pukkia ei ole olemassa jne. Jopa pääsiäismunat ovat pannassa!
Haluan, että tytöt vielä vuosia uskovat pukkiin. On jotain jännitystä jouluksi. Nyt se ainakin meni täydestä kun väärä raha.
Meille pukki kuuluu kulttuuriin. Ei me siihen uskota niin kuin ei uskota jeesukseenkaan. Mutta ev.lut. kirkkoon kuulutaan. Se on osa meidän kulttuuria. Ja tytöt käyvät pyhäkoulussa sunnuntaisin (mikä ei ole edes ev.lut.)
----------
Askartelu ja postikortteilu on ollut jäissä. Olen vapaa-aikoina laittanut tavaraa huutikseen. Tuntuu, että kotona ollessa ei ollut näin tiukkaa, mutta nyt töissä käyvänä maksetaan päivähoito ja työmatkat. Ne vievät ison loven palkasta, asuntovelkoja nyt unohtamatta. Tässä joulun jälkeen oli tosi tiukkaa. Tuli jopa ryppyjä erääseen ihmissuhteeseen rahatilanteen takia. Kerron siitä myöhemmin.

Ennen vuoden vaihtumista ja postimaksujen nousua ostin paaljon postimerkkejä, niitä 1. ja 2. luokan merkkejä. Itella-pönttö meni nostamaan maksuja ihan sikapaljon!!! Joten kannatti sijoittaa noihin merkkeihin ennen vuodenvaihdetta. Varsinkin kun niitä tulee käytettyä noihin huutiskamojen postitukseen.
Mutta en tiedä, mitä valuuttaa ajattelin merkkejä ostaessani. Ostin meinaan niin paljon, että tili tyhjeni. Onneksi sain sentään bonuksia koska ostin S-kaupan yhteydessä olevasta asiamiespostista.
Sitten kärvisteltiin kuukausi... Onneksi huutiskauppa kävi, että sai välillä ostaa ruokaa ja pakastimessa oli sapuskaa.
-----------
Sen verran askartelin ennen joulua, että päällystin Tarjoustalosta hamstraamat kenkälaatikot tapetilla. Näihin laatikoihin laitoin joululahjoja ihmisille. Kun kerran tapettikirjoja on käytettäväksi.
Ja nyt kerään vessapaperinhylsyjä. Aion tehdä taideteoksen... Vaikka autotallin seinälle, jos ei muualle mahdu.
------------
Koivunlehti lähetti iiiison laatikon postikortteja askarteluun. Vakka Kuopiossa lopetti korttien myymisen, joten laitoin vienon toiveen, että Smartpostilla laittaa niitä kortteja minulle, jotka eivät kelpaa kenellekään mutta olisivat sopivia askarteluun. Smartpostillahan voi laittaa tulemaan vaikka 35 kiloa.
No, iso paketti sieltä tuli. Kyllä minulla ja tytöillä on ollut kivaa! Käymme keittiön pöydän ääressä korttipinoja läpi. Raakaan siitä kortteja omiin askarteluihin, päiväkoteihin ja tytöille. Tytöistä on tullut aika hakoja saksien käytössä, kun ovat saaneet leikellä mielin määrin niitä kaksiosaisten korttien valkoista sivua. :)