Päiväkerho, päiväkoti, päivähoito - lapsella on monta nimeä

Toissa maanantaina menin tyttöjen kanssa päiväkerhoon. Olimme kaksi tuntia peräti. Ulkona leikittiin ja syömässä käytiin. Tiistaina vein heidät klo 9 ja noudin klo 15.30.
Ellillä alahuuli väpätti ja Helinä tarrasi jalkaan itkien. Sinne ne kuitenkin jätin. Kun iltapäivällä hain pois, Elli juoksi kohti ja ohitse, Helinä juoksi poispäin murjottamaan. Olivat loukkaantuneita, kun olin heidät sinne jättänyt.
Keskiviikkona Elli meni jo rohkeasti muiden lasten luokse, Helinä heittäytyi eteisen lattialle itkemään - kun äiti taas jättää sinne.
Torstaina menivät molemmat innoissaan muiden luokse, vielä halusivat vilkuttaa ikkunasta, kun äiti menee. Perjantaina äidistä ei enää niin mitään väliä.

Nyt ovat tämä viikon jääneet sinne ongelmitta, innoissaan. Ja kun haen, innoissaan leikkivät pihalla, eivätkä meinaa pois lähteä. Eilen lähtivät kyllä kiltisti, kun mainitsin, että menemme uimaan. Elli juoksi hoitotädiltä toiselle hokien: "me mennään uimaan, me mennään uimaan!"
(Ja menimme).

Itse olen tehnyt kaikenlaista. Ekana "vapaapäivänä" ihmettelin: mulla on kuusi tuntia omaa aikaa - mitä mä teen?! Apuva! En mä ole tällaiseen määrään vapaa-aikaan tottunut - kotona!
Kyllä mä olen jossain Hesassa käynyt, ollut päivänkin ja yön yksin, mutta nyt olen kotona, ihan itsekseni, ilman lapsia!
Tekemistä olisi vaikka kuinka, ja kaikkea kivaa tekemistä, mutta en saa tartuttua mihinkään. Viime viikolla joka aamu meni kahville ja lukemaan Ilta-Sanomaa johonkin kahvilaan. Kävin jopa sanomassa vakiokahvilan pitäjälle, että sinne ne lapset jäi, päiväkerhoon. Ja mulla on pallo hukassa.

Olen nyt sitten kaksi viikkoa lomalla, josta on enää huominen jäljellä.

Taidanpa mennä autotalliin, kantaa naamiksen kirppikseltä ostamani Ikean Expedit-lokerikkohyllyn (2x2) kodinhoitohuoneeseen, ja laittaa tyttöjen vaatteita lokerikkoihin.
Sitten pakkaan autoon kirppistavarat (enimmäkseen tyttöjen vaatteita). Klo 15 haen tytöt (1/2 aikaisemmin kuin tavallisesti) varamummin kanssa ja lähdemme naapurikaupunkiin torille myymään. Joka torstai (vielä tänään) saa myydä ilmaiseksi omia romppeitaan. Myynti on vähäistä mutta on silti kivaa!!! Kun aurinkokin paistaa.

Kirjoittelen taas joskus ja kerron, miten työt sujuu... byääääää!!!

Korttihaille ISO kortti (koko: A4)

Sain korttitilauksen! Ystävä tilasi kortin, jonka piti olla sopiva korttipeleistä pitävälle. Mietin hetken, ja tajusin, mihin voin käyttää Tiikeristä ostamani jättikortit! Vähän aikaa harjoiteltua, ja muutamaa korttia köyhempänä väsäsin seuraanvanlaisen. Kuori on tehty tapetista (tapettikirjoja on minulla nykyään 15!)

Ja kortin koko mahtava A4! Onnea-sanan kohotin tyynyillä, sisäpuolen tekstiin en ole niin tyytyväinen, mutta saa kelvata. Ja täti täyttää 75 vuotta, jos se ei tullut selväksi.

Arvaa, olenko pahemmin askarrellut. No en ole! Olen tehnyt kaikkea muuta. Tässä on enää muutama päivä aikaa ja sitten on töihin paluu. Byäääää!!!! Tosin olen jo vähän väsännyt laatikoita, joihin laitan joululahjat. Hain tyhjiä kenkälaatikoita, joita olen päällystellyt tapetilla. Kun tuota tapettikirjaa on siunaantunut enempikin. Saa sitten joululahjan saaja miettiä, säästääkö laatikon vai ei. Niitä kenkälaatikoita päällystän aina silloin kun joudan.

Kotia, kotia!,

Olemme kotona joskus yöllä tosi myöhään. Suunnilleen klo 03. Lahden Kärkkäisiltä haemme bensaa. Ehkäpä siellä ei ole nyt jonoa, yöllä... Huomenna Sq voi nukkua pitkään. Mä herään varmaan aikaisin, kun tytöt kuitenkin pitää saada ylös ihmisten aikoihin. Varsinkin, jos yritämme saada ne heräämään aikaisemmin ja aikaisemmin. Kamalaa tämä heräämisaikojen säätäminen.

Tänään emme käyneet uimassa. Sitä vastoin grillasimme makkaraa pihalla, Sq kävi katsomassa eläimiä tyttöjen kanssa, nukuin tyttöjen kanssa piiitkät päiväunet! Ainakin kolme tuntia! Sillä välin Sq kävi katsomassa lähistöllä olevat geokätköt.

Lähdimme tätini luota vasta klo 20. Viitasaarella kävimme syömässä iltapalan ja nyt vähän vaille klo 23 jatkamme matkaa kohti etelää nelostietä pitkin. Taisi tytöt nukahtaa takapenkillä kun ulkona on jo pimeää. Eivät näe lukea tai leikkiä.
......
Huomasin, että lastenvaunut alkavat olla ylimääräistä rahtitavaraa autossa. Vain Juuassa käytimme niitä auton ja järven välillä, vaikka olisimme voineet kantaa tyttöjä. Oulussa käytimme niitä, kun alkoivat olemaan väsyneitä ja halusimme hiukan kävellä kaupungilla. Kaupunkikävelyjä varten ne otettiinkin mukaan. Luultavasti vuoden kuluttua niitä ei tarvitse enää.

Ostimme nämä nykyiset vaunut noin kuukausi sitten. Meidän sateenvarjorattaat menivät niin kieroon, että niillä ei tehnyt enää mitään. Nykyisissä, käytettynä ostetuissa, tytöt istuvat peräkkäin. Vanhat myytiin pois hyvin edullisesti huutiksessa.

Tukholman reissulla ensi viikolla niillä vaunuilla tulee olemaan käyttöä.
......
Taidanpa laittaa penkin mukavammin ja suljen silmäni. Jos Sq:ta alkaa väsyttää, pystyn istahtamaan autonrattiin. Ihana mennä kotiin. On jo omaa tyynyä ja sänkyä (jossa kaksi petauspatjaa) ikävä.

Mullikoita nähty

Olemme olleet tätini luona jo 4 yötä! Tänään lähdemme klo 19 ajamaan kotia kohti. Olisimme jo eilen lähteneet, mutta täti vähän pisti hanttiin. Täti miehensä kanssa kahdestaan ovat päivät pääskytysten keskenään, niin tuollaiset pikkuvieraat ovat mieleisiä. Varsinkin, kun omat lapsenlapset ovat jo kouluikäisiä, toka- ja neljäsluokkalaisia. Nuorempi asuu parin tunnin ajomatkan päässä, toinen 20 kilsan päässä.

Tytöilläkin on ollut hauskaa: ovat päässeet joka päivä uimaan (paitsi tänään), nähneet naapuritiluksen lehmiä ja hevosia, auttaneet pappaa puutöissä, pikkuserkun kanssa "pupanneet" katetulla trampoliinilla, silittäneet kissanpentua (eivät siis juosseet karkuun), istuneet maitokärryn kyydissä...

Itse olen pyöräillyt: sunnuntaina järvelle 22 kilsan päähän tavallisella pyörällä (kesti vähän yli tunnin), ja takaisin sähköpyörällä (52 minuutissa), eilen taas sinne sähköpyörällä, ja tänään tavallisella pyörällä 16 kilsan lenkin 47 minuutissa. Lähes joka päivä pyöräilyä. Sää on ollut mitä parhain, aurinko paistanut, lämmintä.

Maanantaina kävimme Oulussa. Ensin kävimme yhdellä kirppiksellä koko perhe, sitten minä menin Paljekirppikselle yksin tunniksi. Sanoin Sq:lle, että vie tytöt etsimään yhtä geokätköä. Olivat löytäneet yhden joltain leikkipuistolta, jonne olivat sitten jääneet leikkimään. Minä sain rauhassa kiertää Oulun isoimman kirppiksen. En tosin löytänyt mitään maata mullistavaa.

Kävimme syömässä Pannukakkutalossa pannarit. Oli todella maukasta. Sitten jatkoimme muutamien kirppisten kiertelyä - minä enimmäkseen pistäydyin niissä - ja päätimme palata tätini luokse.

Eilen vierailimme serkkuni luona, jolla on vielä kuopus, 9-vuotias kotona. Serkku tykkäsi leikkiä tyttöjen kanssa leikkimökissä, pomppia trampoliinilla...
....
Illalla oli vähän hankala saada Elliä nukkumaan. On jo parina, kolmena iltana pelännyt jotain. Yhtenäkin yönä heräsi huutamaan, että ovi kiinni ( Sami nousi sitten laittamaan huoneen oven kiinni).

Elli oli sanonut, että ukkonen ja mörkö tulevat nukkumaan siihen sohvalle. Ukkosenpelon ymmärrän, mutta että muumeista on tullut se mörkö! Taitaa muumit olla vielä liian pelottavia 2-vuotiaille. Ehkä pitäydymme teletapeissa vielä tovin.

Koli(naa)

Päätimme Varkaudesta jatkaa matkaa Juukaan. En ole koskaan ollut Juukassa saati Kolilla.
Erään tuttavan äidin kotipaikka on Juukassa ja hänellä on tapana viettää kesät Juukassa. Pyysi sitten käymään.

Tarkoitus oli ensin yöpyä siinä vanhassa talossa, mutta lopulta yövyimme pari yötä hänen tuttavan kodissa, jossa vesi tuli ja meni. Kun näin tämän vanhan talon, olin kiitollinen, että saimmekin yöpyä modernimmassa talossa. Sq sanoi, että hän näyttäisi tulitikkua talorähjälle. Eipä tämä tuttavanikaan asu siinä vaan pihalla olevassa asuntovaunussa.

Pari yötä maltoimme olla Juuassa. Kävimme Kolilla, kiersimme Pielisen rantoja pitkin ja poikin, viimeisenä päivänä ennen matkan jatkoa uimme erämaalammessa. Se oli ihanaa! Aivan kirkasta vettä, koko ranta vain meille. Tytöt tykkäsivät uida ja hyppiä vedessä. Itse vedin 600 rintavetoa, kun nyt oli lapsillekin vahtijoita enemmänkin.

Uinnin jälkeen jatkoimme matkaa Kuopioon, jonne tiputimme papan siskonsa luokse. Itse jatkoimme matkaa pohjoiseen.
------
Juukassa oli takapihalla ukkonen, mutta vain takapihalla. Tytöt olivat keinumassa takapihalla, kun alkoi jyrisemään. Molemmat juoksivat sisälle parkuen, tuli Suomen ainoa ukkonen Juuan yläpuolelle. Nämä huusivat sisällä viimeistä päivää. Pappa yritti selittää, miten ukkonen toimii. Seuraavana iltana saunaa lämmittäessä Elli (meidän uskaliaampi) uskalsi lähteä papan kanssa hakemaan puita saunaa varten, mutta Helinä päätti katsoa touhua ikkunan läpi. Sanoi, että siellä takapihalla (ja vain takapihalla) on se ukkonen. Vaikka aurinko paistoi.
.....
Olen pitänyt niin kamalasti taukoa bloggaamisessa, mutta nyt reissussa kun olemme, on aikaa, kun ei ole muuta tekemistä. Tänä vuonna aion kirjoittaa enemmän blogia kuin viime vuonna. Varsinkin, kun lähden töihin ensi kuussa, niin aikaa siunaantuu junassa.

Kanat, ne perhanan kanat!

Vietin ystävän ja lasten kanssa viisi päivää Turussa ja Raisiossa.
Olimme kolme yötä ja neljä päivää lapsi-perheleirillä.
Huomasin, että kärryjä ei olisi tarvinnut ollenkaan ottaa pois autosta. Noi tyypit kävelevät jo ihan itse pitkiäkin matkoja. Minä kuskasin matkatavaroita vaunuilla. Siihen ne olivat tosi hyvät.

Tänä vuonna leirillä oli siedettävämpää nukkua, kun ei ollut niin helle. Tällä kertaa meillä oli kaksi huonetta. Joten minun luona nukkui toinen tyttö, O:n huoneessa toinen. Ja nämä tyypit saatiin helpommin nukkumaan, kun nukkuivat eri huoneissa. Eivät päässeet hillumaan, kuten heillä on joskus kotona tapana tehdä.

Leirillä ei tarjottu kahvia tänäkään vuonna. Tokana päivänä meinasin nukahtaa ruokapöytään. Ystäväni vieroksui tarjolla olevia teelaatuja, kamomillaa ja ruusunmarjaa, joten näki unta kokakolasta... Päätimme tauon aikana etsiä jostain kahvilan!

Löysimme Tuorlan majatalon, jonka pihalla tepasteli kolme kanaa. Oi, kuinka idyllistä. Haimme kahvia ja mustaa teetä, menimme pihalle juomaan, vieressä oli hiekkalaatikko, jossa tyttöjen olisi ollut kiva leikkiä... Kanat lähestyivät. JA NÄÄ KAKSI SAIVAT KAUHEEN HEPULIN! Ne meinasivat mennä ihon läpi, kun pelkäsivät kanoja ihan sikana. Se siitä rauhallisesta kahvihetkestä. Päätimme mennä sisälle juomaan.

Seuraavana päivänä menimme uudestaan kahville samaan paikkaan. Edellisestä kerrasta viisastuneena jäimme sisälle kahville, vaikka kanoja ei näkynyt missään. Tytöt kyllä koko ajan hokivat kana-asiaa, ja juoksivat autolle pikapikaa. Vaativat koko ajan, että heidät olisi pitänyt kantaa...

Leirillä tytöt pääsivät pari kertaa päivässä uimaan. Kaikkein kivointa oli hyppiä reunalta veteen. Minä otin kyllä vastaan. Välillä höllensin otetta niin, että heidän naama meni veteen. Kellukkeet olivat kyllä hyödylliset.

Huomasin, että liikuimme aika vähillä tavaroilla, kun ei ollut matkasänkyjä eikä matkasyöttötuoleja. Olen ne jo myynyt pois.

Leirin jälkeen olimme yhden yön Raisiossa vanhan tutun luona. Joo, ystäväni joutui menemään leikkipuistoon tyttöjen kanssa siksi aikaa, kun tuttavani teki minulle jalkahoidon. Hänellä oli kaksi kissaa, ja nää tyypit saivat hepulin! Taas! Puistosta tultuaan pikaisen illallisen jälkeen unten maille saunatupaan. Pitivät huolen, että ovi tuli kiinni, jotta kissat eivät tule sisään.

Mistä ihmeestä nuo ovat tuollaisen eläinkammon saaneet? Vai onko se vaan yksi vaihe elämässä?
Nämä kikattelivat itsensä uneen saunatuvassa sillä aikaan kun me lojuimme kylpypaljussa pari tuntia. Kyllä uni maistui.
Seuraavana päivänä kiersimme Raisiota ja Turkua. Kävimme Ruissalossa uimassa.

Ruissaloon mennessä ajattelimme jäädä heti ensimmäiselle rannalle uimaan. Yht'äkkiä alkoi tuulemaan ja aurinko katosi. Päätimme, että mennään Ruissalon päätyyn asti katsomaan ja jätetään uiminen väliin.
Sinne päästyään vielä paistoi aurinko, ukkonen jylisi jossain Turun päällä. Jylinästä huolimatta menimme uimaan. Koko ajan näytti siltä, että alkaa satamaan. Mutta ei, se ukkosrintaman reuna meni Ruissalon yläpuolella. Ei alkanut satamaan, vaikka uhkaili, jylinää oli ja tuuli kiihtyi.
Se loppui ja me jatkoimme uimista jonkin aikaa,

Kun lähdinne Ruissalosta, oli Turussa satanut aikalailla. Ja kuulemma Karjaa oli uppoamaisillaan.
Pari tuntia vietimme Kupittaan puistossa, että saimme tytöt väsytettyä.
Vasta klo 21 lähdimme kohti Hesaa. Tytöt nukkuivat koko matkan, ja vielä kotonakin, kun kannoin ne nukkumaan.
Tarkoitus oli käydä Muumimaailmassa, kun tytöt olisivat päässeet ilmaiseksi, mutta emme menneet, maksaa nyt siitä, että yhdet juoksee muumeja karkuun...

Kauhea sintti

Olemme olleet reissussa. Vietimme pari päivää Varkaudessa Sq:n sedän mökillä. Siellä pääsi saunomaan ja uimaan, tytötkin. He ovat sellaisia vesipetoja! Ensimmäisenä iltana uivat tosi pitkään. No, jos sitä nyt voi uimiseksi kutsua. Olen kirppikseltä löytänyt heille kellukkeet, ja uiminen sai ihan toisen merkityksen, kun nyt pysyvät hiukan pinnalla. Oli tyyntä, aurinkoista, lämmin järvivesi, 22-asteista. Mikäs siinä oli uidessa.
Itsekin vedin 300 rinnanvetoa järvessä.
Nukkumaan saatiin tytöt helposti. Vein aittaan, valot pois, ja sinne sängylle jäivät. Itse menin uudestaan saunomaan ja uimaan sedän vaimon kanssa.

Seuraavana päivänä yli pyyhkäisi kehnompi ilma. Tyttöjen päiväunien aikana kiersin Varkauden kirppikset, Sq etsi pari kätköä ja pappa nukkui autossa tyttöjen kanssa. Treffit teimme Varkauden vesitornin katolle kahvilaan. Olipa muuten erikoinen vesitorni: siinä on ainakin 14 kerrosta asuntoja, joka kerroksessa 3 asuntoa. Laskin portaat alaspäin tulessa. Olisikohan ollut jotain 300 porrasta.
Sinä iltana tytöt eivät halunneet uimaan: satoi vettä ja oli tuullista. Kylmä heidän mielestä.

Pappa sai ongittua laiturilta kalan. Näytti tytöille sitä pientä sinttiä. Heitti sen tyttöjen jalkojen juureen. Ja nämä neidit juoksivat kirkuen karkuun! Pappa otti kalan ja heitti sen takaisin järveen. Arvatkaapa, menikö tytöt enää uimaan? Eivät menneet!!

1 kuukausi, 4 viikkoa, 31 päivää

Se on kohta ohi! Meinaan tätä kotona olemista. 2.9. lähden töihin. Pari viikkoa aikaisemmin tytöt aloittavat harjoittelun päivähoidossa. Päätimme laittaa heidät yksityiseen päivähoitoon, mikä on liikunta- ja ilmaisupainotteinen. Yksi tuttu suositteli.
Minähän laitoin hakemukset sinne jo vuotta aikaisemmin, että varmasti pääsisivät sinne. Ja kävin silloin vuotta aikaisemmin jo tutustumassa. Nyt kävin Sq:n kanssa katsomassa uudestaan toukokuussa, ja se on menoa sitten. Kuukauden päästä alkaa ne kuuluisat ruuhkavuodet.
Mua on odotettu töihin. Itse välillä olen ollut innoissaan, nyt ennemminkin kauhistuttaa.
En ole tehnyt sitä kaikkea kivaa, mitä olin ajatellut. En ole askarrellut, en ole liikkunut, en katsonut telkkua - digiboxia tyhjäksi.
Se aika vaan valui jonnekin... Kirpputoreilla on tullut käytyä ja paljon!!!
Ja facessa roikuttua. Olen aivan koukussa faceen! Varsinkin, siihen kirppissivustoon...
Sitä kautta olen myynyt tavaraa jonkin verran. Viimeksi lähti ylimääräinen leikkihiekka, mikä ei mahtunut meidän/tyttöjen uuteen hiekkalaatikkoon.
Laittanen hiekkalaatikosta kuvan myöhemmin.
Matkasängyt, matkasyöttötuolit, tavalliset syöttötuolit, pinnasängyt - kaikki myyty pois. Lastenvaatteista kaikki alle 74-senttiset olen myynyt tai lahjoittanut pois.
Face ja huutis ovat laulaneet.
Tyttöset kasvavat, niin ei me enää tarvita noita yllä mainittuja tavaroita.
Ai niin, keittiön ja eteisen välisen portinkin myin pois. Noilla alkaa olla jo niin paljon älliä, että uskovat jo sanaa. Täyttäväthän ne kohta kolme vuotta lokakuussa.
Vielä on aitaus telkun edessä. Ajattelin, että se voisi syksyllä ottaa pois, mutta olkoon nyt vielä.
......
Sq on lomalla. Reissaamme hullun lailla, koska sitten loppuu reissaaminen. Olen käynyt kirppareilla, koska sitten loppuu kirppiksillä käynti. Olen ostanut tytöille talvikengät, talvihaalarit, sandaalit yms. moneksi vuodeksi eteenpäin, koska kohta ei ole enää aikaa kierrellä kirppiksiä ja etsiä edullisia vastteita tytöille.
Mä olen sitä mieltä, että sitten kun lähden töihin, loppuu elämä, loppuu kaikki kiva.
Saas nährä kuinka meikäläisen käy.
.........
Just nyt tytöt nukkuvat vieressäni lattialla. Ovat viime aikoina menneet ongelmitta nukkumaan kun päiväunet on otettu lennossa jossain autossa...