Pilttipurkkikorkkimatto

Tässä taanoin näin jossain sellaisen maton, joka oli tehty pilttipurkkien korkeista. Toivoin, että joku tekisi sellaiset tytöilleni. Joku, joka osaa virkata. No, eihän sellaista löytynyt, jolla olisi ollut aikaa taikka innostusta. Joten ei minun auttanut muu, kuin pyytää ystävää opastamaan. Ensimmäisiä tekeleitä en edes ottanut mukaan tähän projektiin, jääkö ne harjoittelukappaleiksi.

Ja sitten innostuin todenteolla, ja niitä päällystettyjä korkkeja alkoi tulemaan lähemmäksi sata. Sen verran kehittyi virkkaamiseni, että yhden tekoon meni vajaa tunti. Virkkasin aina: autossa, telkkua katsellessa... yritin jopa unta odotellessa virkata.

Ja korkkeja syntyi ja syntyi... Nyt on toinen matto valmis, Ellille. Helinän maton kannet ovat valmiit, ne ovat vain yhdistämättä toisiinsa. 

Ystävä piti päivää kotona, jonne sai tuoda keskeneräiset käsityönsä. Sain siellä tämän maton valmiiksi kuudessa tunnissa. Enhän minä tarvitsisi kuin vain pari tuntia, niin se toinenkin olisi valmis.

Tarkkasilmäinen huomaa tässä neljä kukkaa (kukka koostuu 7 kannesta).

Ostin itselleni virkkauskirjan. Haluan oppia muitakin juttuja virkkaamaan. Nyt on tämä ympyrän tekeminen hallinnassa.

Postia lähti maailmalle

Olen ollut ahkera. Meni monta viikkoa, mutta sain kuin sainkin korttirinkiläisille (paitsi kahdelle) korttikuoret tehtyä. Eräälle ei listalla olevalle kirjoitin jopa vanhanaikaisesti kirjeen. Tiedättehän: kynällä paperille.
Sitten vein ainakin seitsemän huutispakettia postiin. Oli kyllä postitettavaa. No, viimeksi sain kortteja rinkiläisille lähtemään kesällä 2011!!! Silloin pystyin selailemaan kortteja olohuoneen lattialla. Yhdet tyypit ei vielä pahemmin liikuskelleet... Nyt varasin työhuoneesta yhden neliön, johon levittelin kortteja, milloin enemmän, milloin vähemmän.

Ajattelin tehdä tämän blogientryn nyt, koska helposti-kuoret tipahtelevat ensimmäisille jo huomenna. Tai tänään, nimittäin on jo yli puolen yön kun naputtelen tätä.

Oikeastaan minua väsyttää hurjasti. Viime yönä menin vasta klo 02.30 nukkumaan, koska aloin tekemään ystävänpäiväkortteja. Öisin saa rauhassa tehdä.

------------------------

Helinä sanoi tänään ensimmäisen 5-sanaisen lauseen: "äiti laittaa paitoa tonne puuloon".
Tytöt osaavat sanoa maja, mutta ei maitoa. Paitoa = maitoa, emu = mehu. Elli kutsuu itseään Pikiksi, Helinä Muluksi (=muruksi). Elli pikkuinen, siitä varmaan tullut tuo Pikki, ja Helinän kummi kutsuu tyttöä Mummin Muruksi.

Ovat oppineet laulamaan. Tajusin sen lauantaina, kun istuivat syöttötuolipehmusteiden päällä keittiön lattialla, keinuttelivat itseään edestakaisin ja hoilasivat "laiva, laiva, muille maille... jotain". Kerhossa ovat lauleskelleet. Googletin, ja kyllä se on joku ihan oikea laulu.

Kirjoittelen taas joskus. Öitä!