Annetaan kirjoja

Annetaan/lahjoitetaan postikulujen hinnalla allaolevat kirjat. Laita sähöpostia majoilvu ät gmail piste com -osoitteeseen, niin meilaillaan sitten enemmän toimituskuluista. Postikulut maksettua postitan kirjan/kirjat. Tämä "tarjous" voimassa viikon-pari, sitten lähtevät hyväntekeväisyyteen. Kuvaa klikkaamalla saat suuremman kuvan ruudullesi.

Edit 30.12.2011: kaikki kirjat vein erään kirppiksen "ota ilmaiseksi" -laatikkoon. Ja sieltä ne katosivat sitten jonnekin.

HALLOO, missä kaikki ihmiset?

Viime viikon keskiviikkona katselin tv-uutisten säätiedotusta silmä kovana: tuleeko sunnuntaina sade vai eikö tule. Torstaina illalla sateessa kävin naapureitten ovilla mainostamassa, kyselemässä kiinnostuneita, muistuttamassa niitä, jotka olin jo tavannut... Tein koneella kauppojen ilmoitustaululle mainokset, laitoin nettiin paikallisen lehden tapahtumasivulle ilmoituksen (josta lehti poimi pari riviä painettavaan perjantain lehteenkin, vein mainokset kauppoihin... Yritin kaiken tehdä, mitä ilmaiseksi voi tehdä mainostaakseni tapahtumaa. 4 cm x 4 cm kokoinen ilmoitus olisi maksanut 110 euroa! En sitten viitsinyt siihen vaivautua sen hinnan takia.
Soitin kaupungin terveystarkastajalle. Laki on muuttunut 1.9.: enää ei tarvitse edes ilmoittaa, jos aikoo myydä/tarjota kahvia/pullaa tms. "yksityistilaisuuksissa", siis myyjäisissä, kirpputoreilla tms. kerran tapahtuvalla.  Selvä!

Torstai-iltana ja perjantain aikana kanniskelin tavarat hallista autotalliin - mukavampi myydä autotallin puolelta kuin (teollisuus-)hallin puolelta. Perjantai-iltana laitoin tallissa tavarat pöydille ja hinnoitellen, ja vein näiden parin kadun postilaatikoihin muistutuksen sunnuntain katukirppiksestä.

Lauantaina kävimme aamusta iltaan Mikkelissä serkkuni luona, joten en pystynyt paljoa tekemään kirppiksen hyväksi.

Tänään heräsin jo klo 7 Ellin itkuun. Kävin laittamassa tutin suuhun, ja yritin jatkaa uniani siinä onnistumatta. Nousin ylös ja lähdin ulos kantamaan terassituoleja ja pöytiä "kahvilaa" varten. Sillä välin Sq heräsi ja teki puuron. Appi oli tullut edellisiltana yöksi, jotta oli valmiina tyttöjä viihdyttämään päivän ajaksi.

Yhdeksältä tytöt heräsivät, tein heille puuron, jonka pappa sitten syötti. Minä menin pihalle laittamaan kirppistä valmiiksi, Sq teki kahvetta, toi pullan, pahvimukit yms. ulos, kävi laittamassa kyltit tien varteen. Ei kun hommiin.

Ja oli kuulkaas tosi hiljaista!! Missä kaikki ihmiset??? Vähän ennen kymmentä tuli pariskunta, jotka enimmäkseen kaivoivat ilmaispinoa ("Maksa omantunnon mukaan tai vie ilmaiseksi"), ja maksoivat jotain. Siitä taisin eniten netota. Ilmaispinosta! Jotakuinkin kympin (yläkuvassa kasa keskellä). Olin pinoon laittanut vhs-videokameran. Se oli menossa sähköelektroniikkaromuun. No, yksi mies otti sen ja sanoi, että mitä mä siitä haluan. Yksi euro... :-D

Koko päivän saldo oli 53 euroa, kävijöitä ehkä 15 ihmistä. Oli hoono päivä, tosissaan. Pyörällä kävin nämä kaksi katua läpi. Näin, että kuusi taloutta oli innostunut myymään (23:sta). No, ihan ok. Sain raitista ilmaa (oli kylyyymä), tavarat tuli tuuletettua ja käytyä tosissaan läpi, naapureihin tutustuttua, teetä litkittyä viisi kupillista. Onneksi aurinko paistoi, sateella emme olisi toteuttaneet moista. Ja saimme yhden ison taulun menemään, vihdoinkin.

Nyt olen pakannut pahvilaatikoihin kierrätyskeskukseen menevät, jota kuinkin auton takakontti täyteen. Lokakuussa olen menossa ystävän kanssa Valtteriin myymään.

Tiesitkö, että kirjat, joista puuttuu se paperikansi, ulkokuori, suojakuori, miksi sitä nyt kutsuttiinkaan, on yhtä kuin nolla, arvoton, roskiin. Minulla on sellaisia neljä vaippalaatikollista. Yritän jossain vaiheessa tarjota niitä kierrätyskeskukseen. En viitsi niitä viedä edes Valtteriin.

Jos jota kuta kiinnostaa, laittaa nyt sitten kommenttia. Voin ottaa kuvan ja pistää tänne blogiin. Saa sitten postikulujen hinnalla kirjan / kirjoja.

Pitäisiköhän kokeilla joku arki-ilta, viedä kyltit tien varteen ja katsoa, eksyykö pihalle kukaan töiden jälkeen ostoksille?

Aikainen herätys (vapaaehtoisesti)

Tänään heräsin todella aikaisin, jo klo 06.55 harmittelin sängyssä, kun en saa unta. Nousin sitten ylös ihmeissäni, menin keittiöön syömään aamiaista, keittämään kahvia ja lukemaan päivän lehden. Yleensä pääsen ylös vasta yhdeksän pintaan, kun unilääkkeet vaikuttavat niin pitkään: eli tytöt herättävät meikäläisen.

Tyttöset vielä nukkuvat. Olen tässä tunnin verran istuskellut tietokoneen ääressä, laittanut muutamat saadut kortit tänne blogiin, tutkinut nettiä, käynyt kuvia läpi huuto.njettiä varten (mm. ylimääräisiä tupperin piirustuslevyjä ja astioita, arabian koristelautasia...)

Olin vähän harmissani, kun aikaisin heräsin, mutta olin suht' pirteä, joten ei valittamista nyt enää.
Unettomuus on vain niin hanurista, kun pitää pillereillä leikkiä. Iltaisin arvon, että mikäköhän niistä viidestä eri merkistä auttaisi saamaan unta, pitämään unessa ja että aamulla olisin toimintakykyinen. Olen rampannut lääkärillä, ja kohta enää vaihtoehdoksi jää unitohtorille meno, siis Hesaan uniklinikalle. Tätä huonoa unta on nyt jatkunut vuodesta 2005 lähtien.

................

Eilen en saanut itsestäni irti, että olisimme kärräilleet kaupungille hoitamaan asioita. Taisipa sataa vettä koko päivän. Jäi pilttipiirikin väliin.
Tänään menen katsastuskonttorille. Yhtä peräkärryn raatoa olen yrittänyt jo pariin otteeseen saada registeröityä meille, mutta aina puuttuu joku perk... dokumentti/paperi. Voi tätä byrokratiaa! Asia olisi jo hoidettu, jos myyjänä olisi ollut yksityinen henkilö. Mutta kun myyjänä on kuolinpesä. Mä olen lähtenyt nyt kahteen otteeseen ovet paukkuen koko perhanan katsastuskonttorista, kun asia on tehty niin vaikeaksi. Tänään katson, onko paikkakunnalla toista konttoria. mä en yksinkertaisesti enää kehtaa mennä siihen ensimmäiseen konttoriin. Arrrggggh! Täytyy ymmärtää, täytyy yrittää ymmärtää...

Ja ihan vain sen takia tämä vaiva, kun peräkärry oli menossa kaatopaikalle ja me tarvitaan kärryä aina silloin tällöin. Mitättömän pieni viherpiipertäjä minussa heräsi eloon: "Ei kaatopaikalle, ainaskaan!"
Siis kyllähän se vähän remppaa tarttee, eli ei se mikään uutukainen ole, mutta ihan käyttökelpoinen ilman remonttiakin. Ruosteessa ja pohjavaneri pitäisi uusia...

...................

Kohta on tyttöjen 1-vuotissynttärit. Laitan kutsut menemään tänään, ja toivottavasti nyt joku tulisi. Kummit ainakin voisivat tulla. Jos haluat, laita tytöille kortti :-) Toivottavasti joku korttikin tulisi. Tuntuu vain, että ei enää kortteja lähetetä. Siis ne, jotka eivät kerää kortteja, ei niitä myöskään muista laittaa liikenteeseen. Nykyään onnitellaan vaan tekstiviestein, naamakirjassa taikka sähköpostein. So boooring!

Uusia postikortteja

Tämän ihanan dufex-kortin sain korttirinkiläiseltä Ritvalta. En voi muuta sanoa, kuin huokaista kortin kauneudesta.

Yllä olevat 3-D-, kartta- ja pingviinikortin sain Pirkolta.

Ja nämä neljässä yllä olevassa kuvassa on lähes kaikki Sannalta

Kiitos lähettäjille :-D

Äiti, joka ei valita

Olen joskus naamakirjassa saanut lukea, että en koskaan valita väsymystä kaksosten äitinä. Noh, tyttöni ovat helppoja, ainakin vielä. Sitten elämä olisi liian täydellistä, jos minä en joutuisi popsimaan mitä erilaisempia unilääkkeitä unettomuuteen. Jos en söisi unilääkkeitä, olisin varmasti näiden helppojen tyttöjen kanssa väsynyt.

Kerronpa päiviemme kulun, jos olemme kotosalla. Aamulla tytöt alkavat leikkimään sängyissään joskus kahdeksan pintaan. Meuhkaavat yhdeksältä enemmän, jotta minäkin nousisin. Nousen ylös, otan tytöt sängyistään lattialle konttailemaan. Vaihdan heille vaipat, sitten painun tytöt kainalossa keittiöön ja laitan syöttötuoleihin istumaan. Teen heille puuron ja syötän sen heille samalla laulellen taikka riimitellen omia loruja ja yritän muistella, miten meni "Onnimannista matikka" -loru. Siitä on tullut aika monta versiota ja keksittyä.

Syönnin jälkeen laitan tytöt olohuoneen lattialle. Heillä on neljä koria leluja eräillä hyllyillä. Saavat itse etsiä ne ja alkaa tutkimaan niitä - joka ikinen ilta olen kerännyt lelut takaisin koreihin. Olohuoneessa saavat aika vapaasti mennä ja tutkia. Jokunen EI-paikka siellä olen, joten jos on kovin hiljaista, käyn kurkistamassa, mitä tehdään. Tuhkaimuria jos hiplaavat, sen kyllä kuulen, ja opetan Ei:tä. Samoin hiilihangon. Polttopuiden kanssa en jaksa olla tarkka. Jos saavat tikun, niin otetaan tikku pois ja ehkä oppivat, että niihin ei kannata koskea. Takassa on lasiovet, joten sinne he eivät pääse. Kirjahylly on saanut olla rauhassa, ovia eivät ole vielä hoksanneet availla. Sitten kun sen keksivät, laitetaan naruilla ovet kiinni. Pari kasvia on, mutta oletan, että eivät ole myrkyllisiä, koska niitä kasveja on kissakodeissakin. Nämä kasvini kuitenkin ovat EI-tapauksia.
Piuha-tv-digiboxi-kaukosäädinkasa-nurkkaus on kalttereitten takana, joten sitä ei tarvitse ajatella. Keskikaiutin (SQ:n hifistelyä) on myös kanaverkon takana erään hyllystön uumenissa, joten tytöt eivät pääse sitä hajoittamaan. Muut kaiuttimet, valkokangas, videotykki ovat katon rajassa.

Yksi piuhakasa on erään tuolin takana, joten saavat aikamoisen kuperkeikan tehdä, jos sinne menevät. Toinen piuhakasa on pianon vieressä nurkassa. Sitä eivät ole oikein pääseet ihastelemaan, koska en ole antanut. Jos se nurkkaus alkaa liikaa kiinnostamaan, keksin jonkun esteen siihen. Olohuoneesta eivät pääse pois, kun ovet ovat kiinni. Keittiön ja olohuoneen välissä ei ole ovea, joten voivat tulla keittiöön. Keittiössä on aika turvallista vielä, kun eivät availe laatikoita. Hella, liesi ja astianpesukone ovat ylhäällä, eli eivät yletä helpostikaan kahteen ensimmäiseen.
Nämä kaksi huonetta voivat nuuskia aika huoleti.
Sen aikaan, kun jaksavat leikkiä ja tutkia, minä ehdin lukea päivän lehden ja syödä itse. Jossain vaiheessa kyllästyvät ja tulevat keittiöön seurustelemaan äidin kanssa.

Tänään siirryimme takahuoneeseen viikkaamaan pyykkiä ja järjestelemään tavaroita. Samalla kun järjestin heidän kaappia poimien pieneksi käyneitä vaatteita, tytöt tutkivat huoneessansa olevia tuoleja ja keinuhevosta. 15 minuuttia sitten laitoin heidät sänkyihinsä makuultaan, tutit annoin käteen, menin huoneesta ulos ja laitoin oven kiinni. Vähän kuului jotain höpinää, koska molemmat olivat tietysti nousseet ylös.
En jäänyt katselemaan, vaan otin roskiksen ja vein sen ulos. Siihen meni ehkä minuutti. Sitten lämmitin kylmenneen kahvini (1 min.), ja kävin sen jälkeen kurkistamassa, mitä lastenhuoneessa on meininki: täysi hiljaisuus, molemmat tytöt nukkuivat.

Nyt minulla on tunti - puolitoista aikaa istuskella tässä koneen äärellä. Kun tytöt heräävät, lämmitän heille ruokaa ja syötän. Syötyään jälleen leikitään, ja minä teen keittiössä kotihommia. Tytöt leikkivät keskenään "vaihdetaan tuttia" -leikkiä. Eli jos toisella on jotain mielenkiintoista, esim. tutti, toinen ottaa sen omaan suuhunsa, ja sen jälkeen toinen ottaa sen jälleen itselleen. Tätä jatkuu ja jatkuu...
Samoin on lelujen kanssa. Jos toinen tutkii jotain, niin eikös toinen ole myös tutkimassa samaa lelua hetken kuluttua. Sovinnolla ne näitä leluja vaihtelevat, vielä. Sitten täytyy alkaa puuttumaan tuohon "leluryöstöön", jos siitä alkaa tulemaan paha mieli toiselle. Nyt he eivät vielä "omi" leluja.

Välillä lueskelen heille jotain kirjaa, mutta se on aika turhauttavaa, kun kirjat menevät vielä suuhun. Lukemisesta ei oikein tule mitään. Odotan sitä, että kirjat alkavat oikeasti kiinnostamaan. Toisinaan otan toisen syliin kun pimputtelen pianoa. Toinen sillä aikaa tapailee koskettimia kurkottamalla.

Iltapäivätorkuille tytöt menevät klo 15:sta aikoihin, ja nukkuvat jälleen tunti-puolitoista. Minulla on aikaa tehdä kotihommia tai istua koneen ääressä. Kun heräävät, syödään ja leikitään.
Otetaan välillä välipalaa, ja taas saavat leikkiä. Sitähän vauvan elämä on: syömistä, leikkimistä (= tutkimista enimmäkseen), nukkumista ja välillä puhdas vaippa.

Illalla leikkivät isän kanssa, joten pystyn tekemään meille ruoan, josta sitten jää itselleni ruoka seuraavalle päivälle.
Iltapuuro on klo kahdeksan tai yhdeksän. Hampaiden pesu. Ja jos ei vielä nukuta, saavat vähän aikaa leikkiä. Viimeistään kymmeneltä sänkyyn, jonne nukahtavat itsekseen vähän aikaa laulettuaan unilaulua. Me emme jää katsomaan, alkaako lapsi nukkumaan, vaan menemme huoneesta ulos. Jos alkaa kuulumaan huutoa, käymme laittamassa lapsen uudestaan makuulle, tutti suuhun ja peitto päälle, hyvän yön toivotukset ja poistumme huoneesta. Jos huutoa kuuluu kauan, sitten kokeillaan, onko jäänyt nälkä ja tarjotaan maitoa, mutta harvemmin lapset huutavat kauaa, jos ollenkaan. Yleensä se on sitä, että vähän aikaa höpöttävät omiaan, vetävät soittorasian narua, ja nukahtavat itsekseen, milloin viidessä minuutissa, milloin 15 minuutissa. Me käymme vain oven raosta vilkaisemassa, joko nukutaan vai istutaan sängyssä ja tutkitaan tuttia ja lauletaan omaa tuutulaulua.

Eilen olin Hämylinnassa, joten tytöillä oli jäänyt unet vähän vähille. Nukahtivat iltapuuron jälkeen muutamassa minuutissa sänkyihinsä. Ei mennyt viittä minuuttiakaan. Me aikuiset siirryimme katsomaan leffaa, joka alkoi klo 21. Itse menin nukkumaan 23.30 aikohin saatuani yhden kirjan päätökseen.

-0-0-0-0-

Tytöt "järjestelevät" keittiössä tavaroita.

Todella ihana keinuhevonen kirppikseltä. Toinen samanlainen odottaa Papan luona.

Ei mitään erikoista

Viime päivät ovat olleet tasaisen "harmaita", ainakin sään puolesta. Maanantaina kävin pappilassa vauvatreffeillä. Pari edellistä kertaa vetäjä on ollut itsekseen, nyt paikalle oli minun lisäksi kaksi muuta äitiä vauvojensa kanssa. Toisen vauva oli jo vuoden ikäinen, ja käveli aika varmoin askelin.
Keskiviikkona kävin eräällä päiväkerholla toisilla vauvatreffeillä. Siellä riitti vilinää ja vilskettä. Nuorin vauva taisi olla kolmen viikon ikäinen (!) Myös kolmen kuukauden ikäisen keskosen tapasin. Syntynyt pari kuukautta etuajassa, niin kuin meidänkin neidit. Tällä tytöllä oli vain käynyt ikävästi: pieni aivoverenvuoto jossain vaiheessa, mutta kuulemma ei vakavaa... En oikein tarkkaan kuullut äidin selostusta, kun paikalla oli ainakin 15 muuta vauvaa äitiensä kanssa, joten keskustelusta ei oikein tahtonut tulla mitään. Tyttöjen täytettyä vuosi emme enää voi käydä näillä vauvatreffeillä vaan siirrymme isompien vauvojen joukkoon. Taitavat olla sitten jo taaperoita.

Tiistaina ja keskiviikkona kävelin monen monta kilometriä. Tiistaina taisin käydä keskustassa parikin kertaa, joten ainakin kymmenen kilometriä tuli käveltyä. Sitten yht'äkkiä muistin, että kansalaisopiston espanjantunnit alkavat juuri sinä tiistaina, jolloin Appikin on poissa. Se sitten aiheutti vähän järjestelyä, mutta pääsin kuin pääsinkin espanjantunnille. Ystävä tuli katsomaan tyttöjä yli tunniksi.

Eli en opiskele nyt japania enkä käy englannin keskusteluryhmässä vaan päivitän espanjankieltäni, joka on aika ruosteinen näinä päivinä. Menin nelosluokalle, jossa kaikki opittu vaikuttaa tutulta, mutta aukkoja on ehtinyt tulemaan kielitaitoon. Siitä on kaiketi 10 vuotta, kun olen viimeksi opiskellut espanjaa. Japania en jaksanut lähteä pänttäämään tänä syksynä. Pidän vähän taukoa ja aloitan uudestaan kakkosluokalta, sitten joskus.
Englannin keskusteluryhmä on helppo juttu, joten taukoa siitäkin joksikin aikaa. Enkä pysty nyt niin paljon menemään kuin aikaisemmin. Yksi kielitunti (90 min.) viikossa riittää.

Eilen ja tänään olen käynyt kuvia läpi ja kuvannut myytävien tavaroiden kuvia huuto.njettiin laitettavaksi. Siinä on hommaa, phiuf. Sitterit, autokaukalot, jotkut vauvalelut, lelumatot... Arabian seinälautasia, ruokalautasia, koriste-esineitä... Laskeskelin, että otin eilen yli 220 kuvaa. Tänään olen myös käsitellyt tyttöjen kuvia, kun aion tehdä kummeille pienet albumit joululahjaksi. Aina kun tytöt ovat nukkuneet, minä olen istunut tietokoneen ääressä.

Jospa huomenna pääsisin jumppaan, kun iskä on kotona.

Nyt punkkaan lukemaan kirjaa. Hyvää yötä!

Posti toi jälleen

Posti yllätti jälleen, tosin nämä ovat tulleet nyt viimeisen kahden viikon aikana. 

Kiitos Paula näistä korteista. Tuo namukortti on todella herkullinen! 

Myös Tuula laittoi postia minulle. Uusia katastrofeja, kartta, pingviinejä, pöllö, ja 3-D-kortti TsurumPump.

Sari laittoi ylläolevat: uusi pöllö ja uusia foliokortteja. Eipä minulla tuota postimerkkikorttiakaan ole. Undiskortti tuo mieleen omat undulaatit viime vuosituhannelta...

Kiitos kaikille korttien lähettäjille! On mukavaa saada postia :-)