Japaninkielen kirjat saapuivat

Tilasin japaninkielen kirjat Amazon.comista, kun pari viikkoa sitten Akateemisessa ja Suomalaisessa myivät "ei oota" ja voi mennä 2-4 viikkoa, ennen kuin tulee lisää. Aloin opiskelemaan japania tämän kuun alussa, ja heti opettaja kehoitti ostamaan lisää kirjoja. Vielä viikko sitten oli monia opiskelijoita ilman kirjoja ja kikkailtiin monisteitten kanssa. No, monet etsivät kirjojaan vieläkin eri kirjakaupoista, kun nämä tuotiin kotiovellemme (tilauksesta ovelle 11 päivää), kun ei paketti mahtunut laatikkoon. Ja sitä paitsi, nämä tulivat edullisemmiksi kuin kaupasta ostettuna.

Onhan tässä ollutkin peräti kolmen vuoden tauko kansalaisopistolla opiskelemisesta (en voinut opiskella unettomuuden takia), mutta jälleen opiskelu maittaa. Aikaisemmin olen opiskellut mm. espanjaa vuosikausia.


Tässä on vähän harjoiteltu näitä kiekuroita Suomesta ostettuun opiskelukirjaan. Jos pystyn oppimaan japania, niin ei aivot ihan vielä ole täysin pehmenneet. Kieli on aivan jotain muuta kuin muut opiskelemani kielet. Ei mitään yhtäläisyyttä ruotsiin, englantiin, saksaan, ranskaan, venäjään, italiaan tai espanjaan.

Paperivarastoa on...

29. blogikirjoitus, ja 29. päivä syyskuuta (vaikka aloitinkin blogitehtailun vasta 4.9)





Nämä kaikki paperit ajattelin joku päivä leikata A3:ksi, on helpompi käsitellä. Nyt ovat suurin osa A2-koossa. Tällainen laatikosto, jossa 1.5 m x 1 m kokoisia laatikoita, olisi kätevä kotonakin, mutta aika iso mööpeli ja vie turkasen paljon tilaa. Kun olisi vain aikaa uppoutua enemmänkin korttien tekoon. Ehkä sitten eläkkeellä...

Ajan hyödyntämistä

On niin kiire, kiire... Eilen yhdistin kaksi asiaa: samalla kun katsoin kovalevyltä Idolsin viikon vanhan kuvauksen ja Maajussille morsian osa 1, jumppasin kaksi tuntia olohuoneessa. Tänään katsoin Idolsin reaaliajassa ja samalla valmistelin jo poisto-CD-levyjä joulukortteihin koristelemalla reunat ääriviivatarroilla. Nyt on niin kipeät lihakset, kun en ole pitkään aikaan tehnyt mitään "lihaksia" paitsi kävellyt tunnin - 1 1/2 tunnin lenkkejä. Nukkumaan! On vain 6 tuntia aikaa nukkua ja huomenna on - argh! - iki-ihana maanantai.

Pingviinilamppu

Tämmöttiis on myös: pingviinilamppui.
SQ sannoo, ett "Rauhotu"!!! Eli nyt en lissää enempää roinaa tänne nettiin. Jatkan taas jossain vaihees.

Pingviini kukassa

Vaikk' ei oo joulu, niin tää pingviini istuu meitin kukas ainiaan.

Siis tällaisen Volkkarin jos saisin...

Jos myö voitettaisiin lotoos', niin mull olis tämmönen!

Hassu taivas

Elokuun lopulla olimme jossain Tampereella päin. Tämä outo taivaskuva on sieltä. Oli pakko ottaa kuva.

Polkupyöriä

Olen myös hiukan polkupyöräfriikki. Tuo harmaa on kirpputorilta, myyjä osasi kertoa sen olevan Afrikasta. Mustan pyörän sain lahjaksi SQ:lta.

Pinviinitaulu

Tämän taulun sain kerran syntymäpäivälahjaksi. Se on vähän isompi kuin A3.

CD-kortteja väsätty

Tämä punainen kukkanen on oikeasti kirpputorilta ostettu mukinalunen. Tuota taustalla olevaa "Onnea"-pahvia minulla on joitakin kappaleita jaettavaksi (punaisella, vihreällä ja mustalla tekstillä), eli jos joku on kiinnostunut sellaisesta askartelumateriaalista, laittaa miulle kommenttia meilaamalla majoilvu_at_gmail.com. Voin vaihtaa johonkin, esim. askartelumateriaaliin, ääriviivatarroihin, postikortteihin, smurffeihin, Karvisiin... (Listaan myöhemmin kaikki, mitä keräilen). Pahvin koko on suunnilleen tuo, mitä tuossa kuvassa, eli vähän kapeampi kuin CD.



Tässä yhtenä päivänä väsäsin muutaman CD-kortin. CD-levyjä on puoli metriä, joten on mistä väsätä. Olen ajatellut tehdä joulukortit käyttämällä CD-levyjä.

Lintuhäkki

Olen kerännyt entisen undulaattihäkin täyteen kirpputoreilta löytämiäni lintuja. Aikoinaan oli undulaatti tässä häkissä. Huom! Häkin ovi oli silloin aina auki ja Aussie sai lennellä vapaasti huoneistossa. Hän kävi häkissä vain nukkumassa (ja sanoi "tuitui" kun valot pisti pois ja pimeys tuli).

Pääpingviini kävi pesulla

Kyllä, kyllä! Näitäkin täytyy joskus pestä, sillä lapsukaiset nuhraantuvat paljosta halaamisesta. Tämä pääpingviini on minun unipehmo, elää aina kainalossa. Tämän pingviinin (tekisi mieli sanoa "hän", mutta menee ehkä liian pitkälle) sain Jenkeissä 90-luvulla, ja on seurannut matkoillani mukana siitä lähtien. Eikö olekin lutunen? Pesukoneeseen en enää laita rakasta pääpingviiniä, on sitäkin kokeiltu.

Joku kerran kysyi "nukutteko te näitten kanssa?", vastausta mietittiin siihen jälkeenpäin: "mitä, ettekö te nuku?". Missä piilokamera, missä piilokamera??? Valkotakkiset miehet?

Jope, pikku-Jope, pikku-Maju yms.

Tämän tuolin ovat vallanneet osa lapsukaisistamme. Iso pingviini on Jope (aikoinaan jouluna saatu, siitä nimi), myös pienempikin versio on löytänyt tien meille (pikku-Jope). Kaalimaan kakaroita minulla on vain yksi, pikku-Maju. Olen niitä ostanut ainakin 20 kpl viimeisten viiden vuoden aikana appiukolleni, hänen kokoelmaa varten (lisään kuvan hänen Kaalimaa kakara -kokoelmasta myöhemmin). Päätin, että vain yhden kakaran omistan, muuten niitä alan hamstraamaan kaikki nurkat täyteen. Viime aikoina niitä löytää 50 % alennuksella, kun ovat jo "out" muodista, jos löytää. Viimeksi kesällä jossain Vaasan lelukaupasta ostin kaikki kakarat (2 kpl), kun sai kaksi yhden hinnalla. Appi piti niitä parvekkeella tovin, kun uusissa kakaroissa on sellainen pyyhekumituoksu kotvasen aikaa.
Tuolilla keltaiset ankat ovat Hobby ja pikku-Hobby (Hobby Hallista). Ison Hobbyn kaulalla on Kaija (Kajaanista). Muut ovat pöllö, pingviini ja pallokana. Näitä tulee lisää tänne, kun kerkeän kaikki kuvaamaan :-) Onneksi ei ole vielä pölyallergisia taloudessamme.

Kiitos Koivunlehdelle

Olen saannut tälle väsäämälleni sivulle lukijoita! Kiitos Koivunlehdelle (Kesä sydämessä). Oheisesta taulukosta näkee kävijämäärät, jotka ilmestyivät eilisen jälkeen, eli sen jälkeen kun Koivunlehti mainitsi tästä blogissaan. Eipä ole blogini vielä kuukauttakaan vanha :-) Kahtellaan ja kuulostellaan, mihin tämä johtaa, kun päätin laittaa pingviinit nettiin. (Omat vierailuni blogissani eivät tallennu tuolle janalle.)

Kuka arvaa, mistä kuva.

Kuka arvaa, mistä tämä kuva on? Matkalla pohjoisesta etelään poikkesimme kahville illansuussa sunnuntaina. Aurinko paistoi mukavasti. Vahinko vain, että lauantai oli aika kolea, kuten sunnuntaikin, kun kiertelimme kätköjä etsimässä. Aurinkoinen osuus vietimme autossa ajellen kotia kohti...


Tässä matkalla geokätkölle. Kaunista on tämä syksy, kun puitten ja pensaiden lehdet loistavat eri väreissä.


Ja oli kätköpurkki niin jumissa, että sitä ei saatu ulos kiven kolosta. Olkoon siellä kolossa, onneksi sen sentään sai auki. Nimi ja päiväys logikirjaan ja ei kun seuraavalle kätkölle.

Roskisdyykkausta

Katselin roskiksen sisälmyksiä tässä eräänä päivänä:

Tässä on pari painopeltiä. Kynä vähän näyttää koko-osviittaa. Näistäkin varmaan voisi askarrella jotain. Ovat aika ohuita joten peltisaksilla voisi helposti leikellä. Ehdotuksia otetaan vastaan. Voisin niitä laittaa varmaankin Sizzixen lävitse ja jotain kohokuviointia kehittää niihin. Täytyy laittaa mietintämyssy päähän. Mitäköhän Sizzixen stanssit tykkäisivät tuosta? En tiedä, uskallanko kokeilla, sillä stanssien terät voi mennä tylsiksi.


Mitäköhän tuosta sinisestä voisi tehdä?


Tästä värikkäästä paperipinon suojuspaperista voisi varmaan myös tehdä jotain. Olen jonkun verran tätä dyykannut kotia. Sitä on aina tarjolla, tosin.


Paljon pientä soiroa. Tuli heti mieleen, että jos olisi ollut värikästä tarjolla, olisin muutamia soiroja ottanut ja alkanut pyörittämään tulitikun ympärille ja tehnyt kukkasia. Enpä muista nyt tekniikan nimeä.

Yksinäisyyttä

Olimme viikonlopun pohjoisessa. Tulomatkan itkin yksinäisyyttä. Täällä etelässä ei ole sukulaisia eikä niitä harvoja ystäviä viitsi vaivata ongelmilla, sillä heillä on omat ongelmat, murheet ja kiireet. Olen SQ:n kanssa enimmäkseen kahdestaan. Appi on, mutta aikalailla hän viihtyy omissa oloissaan, harvakseltaan nähdään. Voi olla, että emme ole adoptiolapselle kelpoiset vanhemmat, kun meillä ei ole tukiverkkoa, ei mummeja, ja vain yksi ukki. Näin niin paljon toisistaan välittäviä ihmisiä, sukulaisia, että ihan itkettää. Kuinka ihminen voikin olla niin yksinäinen täällä etelässä!

Tätini kertoi minulle: "minulla on niin pieni suku, vain kaksi lasta ja näillä lapsillani on vain yhdet lapset". Varsinkin tyttären poika on tärkeä. Vähän luin rivien välistä, että pojanpoika ei ole niin "rakas" kun hänet on adoptoitu. Pääsenkö koskaan sanomaan omalle siskontytölleni, että "voi voi kun minulla on niin pieni suku, on minulla vain kaksi lasta ja näillä yksi lapsi". En pääse tätä kertomaan kenellekään. En edes siskontytölle voi kertoa koskaan, että "voi voi, kun minulla on niin pieni suku, ei ole lapsia ollenkaan".

Pingviinit ovat lapsiamme. Niitä voi ostaa kaupasta, mutta ne eivät korvaa oikeaa lasta. Yritän päästä tämän yli, mutta vaikeaa se on.

Tuli puhelinlasku: kuuden kuukauden lasku oli 60 euroa!! En ole soitellut, kun pelkään häiritseväni ihmisiä. Siskolleni aikoinaan soittelin, hän aina "mitä nyt?". Lopetin soittelun. Pidimme peräti neljän vuoden tauon, että emme pitäneet minkäänlaista yhteyttä.
Monille ihmisille soittelin aikoinaan, sitten minusta tuli simpukka, käperryin lapsettomuuden takia. En soittele enää, mutta mitä kummaa!? Kukaan ei soittele minulle. Miksi minä aina sitten soittelin?

Luultavasti jossain vaiheessa poistan kaikki nämä lapsettomuus-tekstit.

Kortti serkulle

Tein serkulle aika simppelin/vaatimattoman synttärikortin. Käytin kiiltokuvia, vihreää kartonkia ja leimasimella leimailin taustalle kuviota. Kuoren väsäsin tapetista ja kuoreen "tägi" sizzixellä. Kun olisi enemmän aikaa askarrella... Ehkä pikkuhiljaa syntyy enemmän.

Sukuloimaan

Pitäisi huomenna lähteä sukuloimaan. En ole ollut tätiini yhteydessä kolmeen vuoteen, olen tosin odottanut hänen soittoa, mutta... Minä soitin, koska rakas serkkuni on tullut Suomen maahan ja nyt olisi tarkoitus serkkua lähteä morjestamaan 600 kilometrin päähän. Yöpaikkaa tiedustelin. Tunnen vähän ulkopuoliseksi, kun ei ole lapsia. Tädillä taasen on pari lapsenlasta ja tietysti näemme serkkujani ja näitten lapsia. Me olemme vähän ulkopuolisia, yritän kestää... Jos ja kun joku joskus kysyy, onko meillä lapsia, niin vastaan: on meillä yksi, ja sen nimi on Työ. Muutenkin meidän elämä on tosi tasapaksua nykyään: sitä taitaa värittää vain työ. Tuskinpa sukulaisia kuitenkaan kiinnostaa kirpputorit ja keräily. Argh, kun taas surettaa tämä poikkeavaisuus. Olen ollut kiltti tyttö, pomoa ajatellut. Jokainen äitiys tulee maksamaan työnantajalle 7000 euroa (muistaakseni), ja olen aina ajatellut, että en voi olla töistä poissa, miten nämä täällä pärjää, miten pomo pärjää jne jne. Ja työttömyyden pelossa olen ollut lapsivastainen, kunnes sitten neljä vuotta heräsin, kun kaverit alkoivat saamaan lapsia nelikymppisinä. Itse ajattelin, että sitten joskus... Aina vaan ajattelin muita, elin muiden sanelemaa elämää. Voi itku! Tulen tänään itkemään tätä asiaa, jälleen kerran.

Tukholman "Myyriä" penkomassa

Kävimme risteilyllä Tukholmassa. Vaikka olin sunnuntaina aika kylmissäni vietettyäni neljä tuntia pihakirppiksellämme (nettotulo 5 euroa!) jaksoin maanantaina kierrellä Tukholman lähes kaikki "Myyrät" (Myrorna = muurahaiset, Ruotsin pelastusarmeijan kirpputori). Laivalla tahdoin enimmäkseen lepäillä, flunssa uhkasi tulla ja huonosti nukutut yöt verottivat voimia myös.

Niin, näistä "Myyristä". Niitä on Tukholmassa kahdeksan kappaletta. Ostimme päivän metrolipun ja kiersimme näistä noin viidellä kirppiksellä, ja aikaa meni muutamia tunteja. Jollain torilla viivyimme pitempään, toisilla vain piipahdimme. Täytyy todeta, että Ruotsin pelastusarmeijan kirpputorit ovat pullollaan tavaraa, voittavat mennen tullen suomalaiset. Siellä parempi elintaso näkyy myös kirppiksillä. Huom! Tämä on minun oma henkilökohtainen mielipide, ja joku voi olla toista mieltä.

Tuli ostettua jotain, ja onneksi oli lisäkassi mukana.

Löysin palapelejä (ei mitään tylsää sinistä taivasta!).

Näistä tähtilöistä voin jotain askarrella. Mukana yllärinä oli pingviini!

Looney Tunesin englanninkielinen kirja, muuten vaan.
Suolasirotin-pingviini ja Lomonosovin lintu. Kerään myös Lomonosovia, jos edullista tulee eteen. (Kuva on vähän epätarkka ja nyt ramasee niin paljon, että en jaksa ottaa uutta kuvaa.)

Paluumatkalla laivalla erään geokätkön läheisyydessä otin kuvia pihlajista samalla kun SQ etsi kätköä, onnistumatta tällä erää. Meikäläisen kirpputorikierrokset veivät niin paljon aikaa, että jäi vähemmän aikaa geokätköilyyn.

Pisang-polkupyörä

Tämmöinen sininen kellopyörä löytyi jälleen pikkurahalla kirpputorilta. En tiedä, mihin joudun näiden keräilytavaroitteni kanssa.
Tänään laitoin asetukset niin, että näihin kirjoituksiini voi kommentoida. Katsellaan ja odotellaan…

Pupu pyöräilee

Keräilen pieniä polkupyöriä mutta tämä tässä on aika suuri sellainen. Laitoin pari lapsukaista kyytiin: Knut-karhun ja pupun pyöräilemään. Minusta tuo pupu on mitä mainioin tyyppi ja sopiva tähän hommaan, sillä pingviini ei olisi voinut pyöräillä olemattomien räpylöitten takia. Knut-karhu, pyörä ja pupu ovat kirpputorilöydöksiä. Alla oleva lipasto pingviinilaatikkoineen on Maskusta. Tarttui kainaloon samalla reissulla, kun etsimme tv-tasoa viime kuussa.

Surua

Itkin ruokatunnilla lapsettomuutta. Olen silloin tällöin lueskellut adoptiomatkan kirjoitusta, ja suren. Koko ajan pelkään, että en kelpaa äidiksi, ja joku muu määrittää, että minusta ei ole niin vastuulliseen tehtävään. Tahtoisin lapsen, jolle voisin antaa rakkautta ja onnellisen lapsuuden... Tämä suru on joka päivä läsnä, ja välillä se on niin suuri, että on pakko antaa itkun tulla. So what, vaikka punasilmäisenä kävelisisinkin täällä töissä. On noi muut jo niin paljon nähneet meikäläisen itkua, viimeiset kolme vuotta.

Meitin luontopolku

WC:ssä on meillä luontopolku: seinillä roikkuu muovirypäleitä ja kahdella seinällä on eläinaiheisia julisteita: Suomen lintuja, perhosia ja ovessa kaksi pingviinijulistetta. SQ tilasi ne Amazon.comista. Minun pitää vain vielä Birdlife.comista hakea pingviinien suomenkieliset nimet, joita en kirveelläkään tule muistamaan. Englanniksi ne ovat paremmin hallinnassa.

Pikkuinen tuli taloon

Joo, tosi pikkuinen. Viime viikolla kävimme nallekaupassa. Myyjä on aina ollut paikkaan sopimaton: n. 55-60-vuotias mies, joka ei pahemmin hymyile. Noh, eräältä ylähyllyltä löytyi "pikkuinen", noin 50 senttiä pitkä/korkea pingviini, jonka turkki (kyllä, ei mikään höyhenpeite"!) on ihanan pehmeää materiaalia. Olihan minun se saatava. En noin isoa pehmopingviiniä ole vielä nähnytkään! Paitsi muutamia vuosia sitten Anttilassa koristeina, yli metrin pituisia mutta sisältä varmaankin kovia - ne eivät olleet myynnissä :-(
Myyjän mittaillessa sopivaa muovipussia sanoin, että ei sitä tarvitse laittaa pussiin, mä voin kantaa sen kainalossa. Mies hymyili (!) ja sanoi, että siitähän pingviini tykkää!
Niinpä kävelin junalle iso pehmopingviini kainalossa.

Ikävä maanantai takana

Töissä oli niin kamalaa, että piti mennä ostoksille töitten jälkeen (lohtuostelua). Kävin Sinellissä hakemassa Fiskarssin kohokuviointilevyjä, jotka muuten käyvät Sizzix-koneeseeni. Samalla tarttui käteeni nallesabluuna, ääriviivatarroja ja rei'ittimiä.


Ai niin, tässä minun keväällä hankkimani Sizzixeni. Ostin sen TaavaNaiselta.



Eksyin myös japanilaiseen kauppaan ostamaan soijakastiketta ja käteeni tarttui nämä origamipaperit. Tuskin niistä origameja väännän, vaan aivan jotain muuta.

Paikallisesta suklaakaupasta hain uusimmat englantilaiset askartelulehdet. Kamalasta työpäivästä toipuminen tulee kalliiksi!!